Joku lehti kertoi, että valtiovarainministeri Jyrki Katainen (sek.) sai hiljattain toisen lapsen. Lehti myös siteerasi Kataista, joka sanoi: "Aion nyt viettää viikon isyyslomaa ja perheelle parhaiten sopivana aikana lisää." (Kursivointi omani.)

En ole, kumma kyllä, mistään kuullut kauhisteluja, vaikka vastaavassa tilanteessa olevat nuoret, lapsia saavat naispoliitikot näyttävät olevan aivan vapaata riistaa. Kataisen puoluetoveri Sarkomaa jätti koko ministerinpestin perhesyistä. Ei tullut Kataiselle mieleen?

Miksi kukaan ei sano vaikkapa seuraavasti: "Miten maamme taloudesta voi päättää miesministeri, jonka henkilökohtaiset prioriteetit ovat tuollaiset? Ei ihme, että kuntatalous on siinä jamassa missä on."

Ensimmäiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

EU-komission puheenjohtaja José Manuel Barroso Kööpenhaminan ilmastosopimusluonnoksesta (Guardianin mukaan, via GP):

"Tällä hetkellä pöydällä on 200-sivuinen teksti, joka sisältää kosolti vaihtoehtoja ja runsaasti hakasulkuja. Jos emme selvitä tätä sotkua, siitä on vaarassa muodostua historian pisin itsemurhaviesti."

Ei saa nauraa, se ei ollut vitsi. Minusta tuntuu, että asiaan ei Suomessa suhtauduta vielä sen vaatimalla vakavuudella.

Mielenkiintoinen sivuhuomio Oksasen Villen blogista: niin sanottu lähdesuoja – jota nyt siis ollaan mm. poliisiylijohtajan toiveiden mukaisesti murtamassa – koskee myös yksityishenkilöiden ylläpitämiä blogeja. Näin on painovapauslaissa, tarkoitan laissa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä, säädetty.

Nyt kaikki whistleblowerit sitten vuotamaan likaisia salaisuuksia siivilirohkeille blogaajille ennen kuin on myöhäistä.

Jos joku ei muista, mistä oli kyse, kerrotaan kuitenkin. Sehän oli se pakkokeino-, esitutkinta- ja poliisilakien kokonaisuudistus, josta on työryhmä tehnyt mietintönsä, jonka lausuntokierros taisi hiljattain päättyä. Seuraavaksi varmaan tehdään aiheesta tuhatsivuinen hallituksen esitys. Sitä odotellessa. Kauhulla.

Kuluneena viikonloppuna järjestetty Ihmistulva-tapahtuma vaati terää Suomen ilmastopolitiikkaan. Konkreettinen vaatimus oli ilmastolaki, josta seuraisi viiden prosentin vuosittaiset päästövähennykset.

Tapahtumassa patsasteli myös joukko ilmastoskeptikoiksi itseään nimittäviä uskovaisia. Liike nimittäin muistuttaa tieteellisen tiedon kiistämisessään monin tavoin kreationisteja, jotka vastustavat luonnontieteellistä käsitystä lajien synnystä ja kehityksestä. Nämäkin verhoavat sanomansa maallikkoa usein hämäävin, kvasitieteellisin sanankääntein ja puhuvat "älykkään suunnittelun teoriasta". Huuhaata yhtä kaikki.

Milloin yritetään väittää, ettei ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu vaikuta ilmastoon, milloin taas kaiken takana ovat muutokset auringon säteilyssä. Mitä tahansa voi toki uskoa, mutta on aivan eri asia uskoa jotakin ilman/vastoin todisteita kuin kokemusperäisesti luottaa siihen, millä tavalla tuotetaan uskottavaa tietoa todellisuudesta.

Joku ilmastoskeptikoista oli lähes hellyttävästi huolissaan siitä, miten käy Afrikan köyhien tai "oikeiden" ympäristöongelmien, jos rahaa hassataan ilmastonmuutoksen torjuntaan. Emme kuitenkaan luultavasti näe näitä ihmisiä puolustamassa köyhiä tai ympäristöä missään muussa yhteydessä.

Väittelyyn ilmastoskeptikoiden kanssa ei kannata ryhtyä. Tapahtumassa he jakoivat pamflettia, joka sisältää moneen kertaan kumottujen väitteiden ohella neuvoja väittelyyn ilmastoasioissa. Väittely on kuitenkin ajanhukkaa, sillä mitään todellista vastakkainasettelua ei tiedeyhteisössä ole. Ja tosiaan, vaikka väitteet kumottaisiin kuinka moneen kertaan, niitä yhä jaksetaan toistaa. Vänkääjien "argumentteja" potkitaan nurin esimerkiksi täällä.

Silti maallikot menevät usein halpaan, ja paha kyllä, toimittajat ovat usein maallikoita. Ylekin antoi uutisoinnissaan viimeisen sanan eräälle ilmastoänkyrälle, jonka tieteelliset meriitit eivät liity ilmakehään.

Pasi Toiviainen kuvasi kirjassaan ilmiötä osuvasti journalistiseksi ikiliikkujaksi. Kun "vastapuoli" on kerran päästetty ääneen, sitä on aina kuultava, koska tasapuoliseen journalismiin kuuluu useiden näkökantojen esiintuonti. Huomaamatta jää, että ilmastoskeptikot painivat aivan eri sarjassa. Tilannetta voi ehkä hieman hahmottaa Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan sanoin:

"Olen joskus käyttänyt sellaista vertausta, että meillä on kahden tyyppisiä pään asiantuntijoita, partureita ja aivokirurgeja. Jos parturi pannaan tekemään aivokirurginen operaatio, sillä voi olla kuolettavat seuraukset."

Niinpä. En minäkään antaisi tukkaani aivokirurgin leikattavaksi. Hiilidioksidipitoisuuden kasvun on aika pitkään tiedetty vaikuttavan ilmastoon. (Sen sijaan itselleni uusi tieto oli se, että ilman hiilidioksidipitoisuuden kasvu johtaa – ilmastonmuutokseen liittymättä – myös merien happamoitumiseen. Ja meriveden pH:n ei paljon tarvitse laskea, kun olo käy useimmille meriekosysteemeille sietämättömäksi. Ei mukava tulevaisuudenkuva sekään.)

Mutta ne uskovaiset – ilmastoskeptikot, -denialistit ja muut änkyrät – mitä niille pitäisi tehdä? Varmaankin vaieta kuoliaaksi ja/tai osoittaa tiedon lähteille. Ei enempää palstamillimetrejä haaskuuseen. Voisi vaikka säästää metsiä tai sähköä. Sammutan tietokoneen ja lakkaan kirjoittamasta.

Tällainen maallikko voisi kuvitella, että viralliset ravitsemussuositukset perustuvat uusimpaan ja parhaimpaan tieteelliseen tietoon siitä, mikä on eri ihmisryhmille terveellistä ja tarpeen.

Harhaluulo.

Ravitsemussuositukset laatii maa- ja metsätalousministeriön alainen Valtion ravitsemusneuvottelukunta, jossa on ravitsemustieteellisen asiantuntemuksen lisäksi "ravitsemusasioita käsittelevien viranomaisten, kuluttajajärjestöjen, palkansaajajärjestöjen sekä teollisuuden, kaupan ja maatalouden järjestöjen edustajia". Se on siis mitä suurimmassa määrin poliittinen elin, ja sen suositukset ovat poliittisia. Kannattaa katsoa, mitä tahoja siellä on edustettuna, ja mitä ei.

Kun siis Sirkka-Liisa Anttila haluaa koululaisten ja muiden juovan lisää maitoa jotta ylituotanto-ongelmat poistuisivat, hän voi lähettää ravitsemusneuvottelukunnan asialle. Riippumatta siitä, onko entisestään lisääntyvä maidonjuonti hyväksi kellekään muulle kuin alenevien tuottajahintojen kanssa kipuileville tehotuottajille.

Tämänhetkinen suositus on 6 dl päivässä, raskaana olevilla kahdeksan. Suositus perustuu ilmeisesti huoleen riittävästä kalsiumin saannista. Eriäviäkin mielipiteitä on. Suomi on muuten ennätysmaiden joukossa paitsi maidon kulutuksessa myös osteoporoositapauksissa mitattuna. Saamme varmaan liian vähän maitoa.

PS.
Vuoden silmiäavaavimman blogin kunniamaininnan voisi puolestani saada Quinoaa.

Kun vaalirahoituskohusta ja vaalirahoituksesta puhutaan, harvoin otetaan esille sitä, mikä siinä minusta on ehkä keskeisintä. Kunnes Kemppinen sen kiteytti:

Minun asiakseni tuntuu siis jäävän huomauttaa, että parlamentti eli edustuksellinen järjestelmä kehitettiin nimenomaan ja yksinomaan vähentämään varallisuuserojen aiheuttamaan tasapainottomuutta.

Harva suomalainen pitää edustukselliseen demokraatiaan perustuvaa järjestelmää huonona. Korkeintaan vähiten huonona. Ajatukseen demokratiasta kuuluu se, että jokaisella on suunnilleen yhtä paljon valtaa. Sen sijaan se käytäntö, että rahalla voi ostaa valtaa, on oikeastaan vastakkainen demokratialle.

Nykyisessä ns. huomiotaloudessa nimittäin ääniä saa melkein siinä suhteessa kuin on rahaa käytetty (imago)kampanjointiin. Yhteys ei ole ihan suoraviivainen mutta jonkinlainen korrelaatio löytynee. Asiakysymykset ovat toissijaisia. Raha de facto ratkaisee.

Ongelma on, että pääsääntöisesti yritysraha menee porvaripuolueille, ay-raha ay-puolueille, kieliraha kielipuolueille ja ja ... siinä ne kai olivat. Vain ne saavat rahaa, joilla on takana samanmielisiä korporaatioita. Näin parlamentin mahdollisuus vähentää varallisuuserojen aiheuttamaa tasapainottomuutta heikkenee.

On kuitenkin paljon niitä, joiden mielestä yritys- tai ay-raha on ihan ok ja toivottavaa (kunhan siitä kerrotaan avoimesti). Esimerkiksi eilisen Keskisuomalaisen pääkirjoituksen kirjoittaja. (Kirjoitus oli muutenkin outo, ristiriitainen ja huonosti kirjoitettu.)

Haluaisinkin tietää, mitä nämä ihmiset ajattelevat oikeudenmukaisuudesta ja demokratiasta yleensä. Voitaisiinko suoraan siirtyä järjestelmään, jossa henkilökohtainen varallisuus määrittäisi äänivallan?

Toistan vielä: mikäli edustuksellisen järjestelmän on tarkoitus edustaa kansaa pääluvun eikä varallisuuden mukaan laskettuna, korporaatioiden ja yksittäisten ihmisten lahjukset täytyy saada kokonaan loppumaan. Tai jos ei kokonaan, niille voitaisiin säätää esimerkiksi tuhannen euron yläraja.

Puolueita voidaan rahoittaa muilla, tasapuolisemmilla tavoilla.

Ydinvoimateollisuus joutuu käsittääkseni periaatteessa järjestämään jonkinlaisia vakuuksia ydinonnettomuuteen varautumista varten. Ydinenergialaissa puhutaan näköjään valtion ydinjätehuoltorahastosta.

(Se, ettei mikään yksityinen vakuutusyhtiö suostu antamaan vakuutusta ydinonnettomuuden varalta, vaikka riskin pitäisi ko. teollisuuden mukaan olla pieni, ei nyt kuulu tähän asiaan.)

Toimisiko vastaavanlainen järjestely – mutatis mutandis – ilmastonmuutoksen torjunnassa?

Se menisi jotenkin näin: fossiilisten polttoaineiden kauppiaat velvotettaisiin lisäämään tietty, melko suuri summa polttoaineen myyntihintaan. Tämä osuus siirrettäisiin sellaisenaan johonkin "riippumattomaan", kansainväliseen rahastoon, jonka tarkoitus olisi myöhemmin jakaa avustuksia 1) ilmastonmuutoksen aiheuttamiin välittömiin tuhoihin ja 2) ilmastonmuutoksen haittojen vähentämiseksi (ilmiön hidastamiseksi) esimerkiksi sitomalla hiiltä.

Ajatus ei varmasti ole uusi, mutta se tuli mieleeni, kun pohdin sitä, miksi meidän sukupolvemme saa tuhlata maapallon luonnonvaroja yli tarpeen ja vieläpä siten, että tulevat sukupolvet maksavat päästöjen aiheuttaman laskun. Tällainen vero+rahastointi olisi eräs tapa siirtää laskua nykypolville.

Sisältävätkö kansainväliset ilmastosopimu(sluonno)kset jo vastaavia mekanismeja?

Päivitys saman tien: Olisi varmaan pitänyt selvittää itse asiaa enemmän ennen kirjoittamista. KVG hiilivero.

Ilmankos virallinen Suomi on ollut hiirenhiljaa Ruotsin sallittua kaikenkattavan salakuuntelun (ns. FRA-laki). En ihmettelisi, vaikka Suomi olisi salaa mukana hankkeessa, joka mahdollistaa käytännössä kaiken Suomesta ulkomaille suuntautuvan viestiliikenteen seurannan.

Ei silläkään väliä, että moinen salakuuntelu olisi (vielä) Suomessa laitonta, eikä se myöskään periaatteessa ole kansainvälisten sopimusten mukaista.

Koska kyseisessä salakuuntelussa ei mennä muutenkaan ihan pykälien mukaan, voidaan hyvin olettaa, että Suomi voi hyödyntää Ruotsin tarjoamaa mahdollisuutta kaikenlaisen ei-toivotun toiminnan suitsimiseen. Varokaa, piraatit! Varokaa, eläinoikeusliike! Varokaa, ympäristöliike! Varokaa, "maahanmuuttokriitikot" ja muut kravattirasistit! Älkää yrittäkökään muuttaa tätä yhteiskuntaa, se on teille vaarallista!

* * *

Yleensä elinkeinoelämän edellytyksiä loppuun asti puolustavat ja turvallisuuslähtöistä yhteiskuntamallia ajavat ovat enimmäkseen samoja ihmisiä. Eikö heitä yhtään haittaa edes se, että yritystoiminnan(kin) tietosuojaa murretaan tässä samalla?

Suuret IT-yritykset eivät enää halua investoida ja rakentaa datakeskuksiaan Ruotsiin kuten ennen, koska asiakkaiden yksityisyyden suoja on niille tärkeä arvo liiketoiminnassa.

EU haluaa lisätä keinotekoisesti maidonjuontia muun muassa pakkojuottamalla sitä koululaisille.

Tämä siitä huolimatta, että (viimeaikaiset) maidontuottajien vaikeudet johtuvat kysynnän vähentymisestä. Rahaa ei tule tarpeeksi maitolitraa kohden, koska tarjontaa on liikaa. Johtopäätös: lisätään kysyntää! Ei leikata tarjontaa!

Siitä huolimatta, että maidon terveellisyydestä on yhtä mieltä vain lobbausjärjestö Maito ja terveys ja vastaavat tahot.

Siitäkin huolimatta, että maitotalous on (muun karjatalouden ohella) yksi merkittävimmistä ilmastonmuutosta kiihdyttävistä teollisuudenaloista. Sivutuotteena saadaan järjestäytynyttä eläinrääkkäystä.

Maidontuotanto – varsinkin tekohengitettynä – nousee ja kaatuu täysin veronmaksajien tuen varassa. Miksi ei siis yhtä hyvin voitaisi syytää niitä miljoonia vaikkapa sen tukemiseen, että maidontuottajat siirtyisivät ympäristön kannalta kestävämpiin ja/tai ihmisen kannalta hyödyllisempiin tuotteisiin?

Internet-aktivisti Matti Nikki oli valittanut hallinto-oikeuteen keskusrikospoliisin päätöksestä lisätä hänen Internet-sensuuriaan käsittelevä sivustonsa sensuurilistalle.

Hallinto-oikeus antoi 20.5. ratkaisunsa (diaarinro 02418/09/7506), jonka mukaan valitusoikeutta ei oikeasti edes ollut (poliisi ei siis varsinaisesti tehnyt päätöstä vaan listaus oli vain normaali hallinnollinen toimi), ja maksatti kulut valittajalla.

Oikeus ei ottanut kantaa sensuurilistauksen lainmukaisuuteen eikä siis muutenkaan tutkinut koko valitusta.

Näin ollen: meillä on voimassa oleva laki, jonka mukaan poliisi voi salaa sensuroida omasta tai jonkun muun aloitteesta käytännössä mitä tahansa, eikä sensuroidulla ole mitään mahdollisuutta tuoda asiaa puolueettoman oikeusistuimen tai minkään muunkaan käsittelyyn.

Ainoa valitustie näyttäisi siis olevan julkisuus, neljäs valtiomahti. Se toimi silloin, kun poliisi lisäsi listalleen WWW:n kehityksestä vastaavan organisaation, W3.orgin. Se ei näytä toimivan Nikin tapauksessa.

Piti ihan käydä katsomassa, mikä se sanakirjamääritelmä oikeusvaltiolle olikaan.

Päivitys 26.5. Nikkiä asiassa edustavan Turre Legalin blogissa on pari lisänäkökohtaa. Sieltä vielä sitaatti:

"Olenkin nyttemmin yhä ennemmän sitä mieltä, että Suomi saa jatkuvasti langettavia päätöksiä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta vain siksi, että suomalaiset tuomarit ovat 'uusavuttomia' perusoikeusargumenttien edessä. Niihin reagoimista ei kukaan opettanut oikiksessa."