Ystävälläni Leolla on ollut ongelmia laajakaistayhteytensä kanssa (myös Kulutusjuhla.comissa). Internet-operaattori on kaksi kertaa katkaissut piuhan varoittamatta ja seuraavasta uhkaa irtisanoa liittymän sopimusehtojen nojalla, koska ilmeisesti heidän automaattiensa mukaan liittymästä tulee haitallista liikennettä.

Ikävää Leon kannalta, mutta minusta tässä ei voi syyttää operaattoria – olettaen, että operaattorin automaatit ovat oikeassa. Ne yleensä ovat. Operaattoria voi tietysti syyttää aina huonosta asiakaspalvelusta, jos siihen on aihetta, mutten tiedä, onko nyt.

Jokaisella Internet-käyttäjällä on myös vastuunsa koko nettiyhteisöä kohtaan. Jos kytkee koneensa nettiin, pitää vastata siitä, ettei ainakaan häiritse muita. Tämä tarkoittaa, että koneen ja yhteyden tietoturva pitää olla sellaisessa kunnossa, ettei se voi ainakaan levittää viruksia, haittaohjelmia ja roskapostia. Esimerkiksi päivittämätön Windows on suorastaan haittaohjelmamagneetti.

Nettiyhteisö myös edellyttää tämän vastuun kantamista. Se toimii esimerkiksi niin, että jos sinun koneesi (tai siinä oleva haittaohjelma) lähettää roskapostia, operaattorin on pakko havaita ja estää tämä. Muuten koko operaattori on vaarassa joutua erilaisille mustille listoille, jolloin koko operaattorin kaikkien asiakkaiden sähköpostin perillemeno voi vaarantua.

Muiden operaattorien näkökulmasta tämä on vielä ymmärrettävämpää: jos operoit suurta sähköpostijärjestelmää (kuten itse olen työkseni tehnyt), ja huomaat, että jonkun toisen operaattorin asiakkaalta tulee huomattavia määriä haitallista liikennettä, joka on saatava loppumaan tavalla tai toisella, mitä teet? Huudat apuun ensin sen operaattorin (sillä ko. asiakkaaseen ei voi mitenkään saada yhteyttä) ja jos ei se auta, nettiyhteisön, jolla on painostuskeinonsa.

Operaattorien on siis pakko tarvittaessa katkaista yhteys, ja sopimusehdot on kirjoitettava niin, että ne tämän mahdollistavat. Tämä voi olla ikävää sen asiakkaan kannalta, jonka piuha katkaistaan, mutta kyllä hän viimeistään kolmannella operaattorilla oppii. Kaikki vastuulliset operaattorit nimittäin toimivat näin, ja vastuuttomille ei kannata rahojaan antaa.

Nykykäytännön vaihtoehto olisi lähinnä se, että (myös virtuaali)maailma hukkuisi entistä pahemmin roskaan. Jo nyt jokainen Internet-operaattori, yhteisötilaaja ja muu nettiin kytkeytyvä joutuu käyttämään huomattavia määriä softaa, rautaa ja henkilöresursseja kaikelta tältä suojautumiseen. Se on silkkaa haaskausta.

Tiedän vähän käyttöliittymäsuunnittelusta. Opintorekisteri todistaa. Tiedän esimerkiksi, että ovi tai sen kahva, joista ei intuitiivisesti heti osaa sanoa, kumpaan suuntaan ovi kuuluu avata, ovat huonosti suunniteltuja. Myös esimerkiksi mikroaaltouunista voi tehdä huomattavan simppelin tai aivan mahdottoman käyttää.

Laitteen, vempeleen ja erityisesti tietokoneohjelman sitä osaa, jonka kanssa ihminen joutuu olemaan tekemisissä, sanotaan siis käyttöliittymäksi. Käyttöliittymäsuunnittelu (ja -testaus) on tärkeää, jotta ihmisten arki ja pyhä ei laitteiden ympäröimänä olisi ihan mahdotonta – tai jotta sähköisesti annetut äänet menisivät perille.

Kaikkialla tätä ei tiedosteta. Esimerkiksi liikennevalot voivat jalankulkijan ja pyöräilijän näkökulmasta olla mahdottomat. Usein niissä on nappi, jota ehkä pitää painaa. Pitääkö todella – sitä ei voi tietää. Tai sitten on se laatikko, joka näyttää siltä kuin siinä olisi nappi, mutta ähäkutti, eipäs olekaan.

Useimmiten – mutta kukaan ei tiedä, milloin – nappia ei tarvitse painaa, vaikka se olisikin olemassa. Tästä merkiksi laitteessa saattaa palaa valmiiksi valo. Joskus niissä palaa valo, ja silti nappia pitää painaa, ja valo muuttuu vähän kirkkaammaksi.

Toisinaan valo syttyy siksi aikaa, kun nappi on pohjassa, ja sammuu kun peukalon nostaa. Valo vaihtuu vihreäksi aikanaan ilmeisesti napista riippumatta.

Joskus valo napin alla ei syty vaikka mitä tekisi. Valo kuitenkin vaihtuu joskus tai sitten ei.

Mutta miten tämä voi olla näin vaikeaa? Miksi insinööri ei osaa tehdä tämän parempia liikennevaloja? Miten se kuuluisa Pihtiputaan mummo selviää ikinä tällaisessa maailmassa? Tai me muut insinööriä tyhmemmät?

Ei ihme, ettei sähköisen äänestyksen kokeilu ollut suksee.

Jotta kellekään (oikeusministeriön ja TietoEnatorin lisäksi) ei jäisi se käsitys, että ihmiset ovat epäyhteensopivia sähköisen äänestysjärjestelmän kanssa, lainaan poikkeuksellisesti nimimerkin Jones kirjoituksen Hesarin keskustelusta:

Järjestelmässäkin vikaa
Olen Kauniaisissa asuva, korkeakoulutettu nuori nainen. Kokeilin sähköistä äänestystä kuntavaaleissa sunnuntaina, huonolla menestyksellä.

Kun sain äänestyskortin, toimin sen kanssa annettujen ohjeiden mukaisesti. Kone ei kuitenkaan ensin meinannut rekisteröidä ehdokkaani numeroa. Seisoin kopissa hetken, panelin numeroa kerta toisensa jälkeen. Mielessäni kävi ajatus siitä, että numeron ei kuulukaan ilmestyä näytölle. Hetken päästä kone reagoi paineluuni.

Painoin surullisenkuuluisaa ok -nappia. Mitään ei tapahtunut. Kokeilin uudestaan, painoin kovempaa, ei mitään. Odotin kopissa ja painelin nappia. En vaalisalaisuuden vuoksi kehdannut pyytää virkailijan apua. Minuuttien yrittämisen jälkeen kone hyväksyi ok -valinnan.

Näytölle ilmestyi ehdokkaani nimi, ja uusi mahdollisuus painaa ok -nappia. Kokeilin, mitään ei tapahtunut. Odotin taas minuutteja, jälleen kävi mielessäni kortin poistamisen vaihtoehto: jospa tässä ei kuulukaan tapahtua mitään?

Sinnikkään yrittämisen jälkeen kone kuitenkin reagoi yrityksiini. Ääneni meni perille, ja poistuin paikalta.

Helppoa äänestäminen ei siis todellakaan ollut, eikä tekniikka toiminut moitteettomasti, toisin kuin on väitetty. Mielestäni on uskomatonta kansalaisten aliarvioimista väittää, että virhe olisi johtunut ainoastaan siitä, että kansalaiset eivät olisi tajunneet painaa ok -nappia ohjeiden mukaan.

Kun nyt tiedetään, että sähköinen äänestäminen ei toimi, voitaisiin koko projekti haudata. Parin sadan ääni jäi siis antamatta, koska koneen käyttöliittymä salli äänestäjän poistua, ennen kuin homma oli valmis.

Kuten Jouni sanoo, kyseessä on suorastaan oppikirjaesimerkki epäonnistuneesta testauksesta, kun tämä mahdollisuus ei tullut esille.

(Testaus on yksi ohjelmistotuotantoprosessin tärkeä vaihe ja tietojenkäsittelytieteen alaan kuuluvan ohjelmistotekniikan hyvin tunnettu osa-alue.)

Ei siitä sen enempää. Sanoisin, että Vihdin, Kauniaisten ja Karkkilan äänestystulos on mitätöitävä ja vaalit pitää järjestää uudestaan. Se on kallista, mutta demokratia on. Sähköinen äänestys on eräs tapa korjata ehjä, toimiva ja luotettava järjestelmä rikkinäisellä ja epäluotettavalla. Voi vain kysyä, miksi niin pitää tehdä? Jotta TietoEnatorilla olisi vaihteeksi jotain sössittävää?

* * *

En kertaa kaikkia hyvin dokumentoituja sähköisen äänestämisen ongelmia. Sanon vain pari asiaa.

1. Äänestyspaikalla tapahtuva sähköinen äänestäminen on eri asia kuin etä-äänestys, esimerkiksi kotikoneelta netitse tapahtuva äänestys. Nyt oli kyse edellisestä. Siinä vaalisalaisuus on mahdollista turvata perinteisin menetelmin, jälkimmäisessä ei mitenkään.

2. Vaikka sähköinen äänestys periaatteessa saataisiinkin toimimaan – mitä kolmen kunnan onnistunutkaan demo ei voi osoittaa – annetaan sillä valtaapitäville liian helppo tapa manipuloida halutessaan demokraattiseksi kutsumaansa järjestelmää. On muistettava, että vakaat yhteiskunnalliset olot eivät ole mikään itsestäänselvyys, vaan itse asiassa historiallinen harvinaisuus. Sähköisen äänestystuloksen manipuloiminen ei vaadi kuin yhden tai muutaman ostetun järjestelmäylläpitäjän, virkailijan tai ohjelmoijan. Nykyjärjestelmän kusetus vaatii koko puoluekentän läpäisevän, todella laajan salaliiton.

3. Jos nettiäänestykseen joskus mennään, täytyy kysyä, mikä on niin tärkeä etu, että vaalisalaisuudesta pitää sen takia luopua. Vaalisalaisuuden häviäminen johtaa välittömästi äänten ostamiseen ja myymiseen, nyrkin ja hellan välissä tai muuten sosiaalisen paineen alla äänestämiseen ja muihin ilmiöihin, jotka poistaa äänestykseltä osittain tai kokonaan sen tarkoituksen.

4. Muistutan epäilevällä kannalla olevia siitä, että niillä, jotka todella ymmärtävät tietokoneiden ja äänestysjärjestelmien (ja samalla demokratian) päälle, on taipumus suhtautua kaikkein kielteisimmin sähköiseen äänestämiseen.

* * *

Kun ilmeisistä ja vähemmän ilmeisistä ongelmista huolimatta sähköistä äänestystä ja myöhemmin varmaan nettiäänestystä halutaan ajaa väkisin läpi, vain yksi johtopäätös on mahdollinen: äänestyksellä ei itse asiassa ole mitään väliä, edes päättäjien mielestä. Silloinhan ongelmistakaan ei ole niin väliksi.

Moni on tosin jo kauan sitten huomannut, ettei äänestämällä voi vaikuttaa. Haluaisin uskoa, ettei näin ole, ja kohtahan se taas nähdään. Toivotan onnea kaikille valtuustoihin valituille!

Monilla on tapana lukea kaikki blogit ja uutiset uutisvirtojen eli -syötteiden avulla. Sanasto vähän hakee paikkaansa, mutta moni tietää, mitä tarkoitan, jos sanon RSS tai Atom. Niistä lopuksi pari sanaa lisää.

Kun seurattavia blogeja on liki pari sataa ja uutisvirtoja pari kymmentä, päivittäisen informaation määrä on valtava. Ehkä sairastun infoähkyyn joku päivä. Joka tapauksessa tiedon määrää ei voi hallita mitenkään järkevästi, ellei syötelukija (aggregator) organisoi ja esitä sitä järkevästi. Lukimen valinta onkin tärkeää. Oma valintani on Akregator, mutta se nyt ei ole tärkeää.

Tiedotusvälineiden osalta tärkeää on syötteiden tarjoaminen. Jotkut osaavat sen ja toiset eivät.

Vihreän langan www-sivut kokivat juuri jonkun uudistuksen, mutta avautuneet sivut ovat paitsi sekavat, niiden syötteet ovat aivan solmussa. Ja alkeellisin juttu, www-sivujen metatiedoissa oleva, syötteiden osoitetta mainostava link-tagi puuttuu kokonaan. Niinpä selaimet ja muut ohjelmat eivät löydä mitään syötettä sivuilta. Blogien syötteet ovat rikki. Eikä mistään oikein käy ilmi, mitä juttuja syötteisiin tulee. Joku koostesivu aiheesta voisi olla paikallaan. (Jos sivulla olisi palautelomake, olisin kertonut tämän suoraan toimitukseen. Terveisiä vain!)

Ylellä asia on tehty hyvin. Lukimeensa saa poimia haluamansa syötteet (esim. pääuutiset, ulkomaiden uutiset, ampumahiihto) koostesivulta. Niinpä esimerkiksi urheilu-uutisia ei tarvitse seurata, jos ei halua.

Hesarissa tätä etua ei ole, vaan kaikki uutiset ovat samassa syötteessä. Hankaloittaa elämää, sillä esimerkiksi urheilu-uutisten otsikoista ei usein tiedä ilman kontekstia, mistä on kyse, vrt. aiempi kirjoitukseni. (Korjaus 29.4.:) Ja kuten alemmissa tapauksissa, myös Hesarin syötteet ovat saatavissa osastoittain. En ollut huomannut niitä, koska selain löytää sivuilta vain yhden, sen pääsyötteen.

(Korjaus 28.4.:) HBL:n syötteet ovat mukavasti osastoittain, mutta täytyy vielä perehtyä asiaan, ennen kuin puhun lisää läpiä päähäni. Joka tapauksessa otsikon alussa on vielä joka jutussa selvennys, mille osastolle tai aihepiiriin juttu kuuluu.

Syötteiden osalta esimerkillinen tiedotusväline on Dagens Nyheter, jonka sivuilta selain löytää heti 19 syötettä. Voi valita esimerkiksi tärkeimmät uutiset, politiikan, kulttuuriuutisten koosteen ja niin edelleen. Kulttuuri jakautuu puoleenkymmentä lajikohtaista syötettä, ja saapa urheilustakin jalkapallon erikseen. Jokaiselle jotakin.

Keksin muuten juuri idean www-sivuja rustaaville mediataloille: räätälöitävät syötteet. Moni varmaankin lukee syötteensä kömpelöiden käyttöliittymien kautta, (kuten Firefoxin Live Bookmarks tai kannettavat päätelaitteet), joten olisi kätevää saada kaikki valitsemansa yhden tiedotusvälineen tai mediatalon syötteet yhdeksi. Yksi osoite, johon voi valita haluamansa uutiset. Teknisesti hyvin helppo toteuttaa. Tavallaan kyllä selaimen kautta käytettävä lukijaohjelma (kuten Bloglines tai Google Readers) ajaisi lähes saman asian, mutta ei aivan.

Vielä pari sanaa syöteformaateista, kuten aluksi lupasin. Monille tuttu kirjainyhdistelmä on RSS, joka on eräs tarkoitukseen tehty XML-formaatti. Se on kuitenkin tehty ennen blogi-ilmiön yleistymistä, eikä siksi sovi kunnolla tarkoitukseensa. Se ei myöskään ole standardi. Samantyyppinen, mutta parempi ja pidemmälle standardoitu formaatti olisi Atom. Sitä kannattaa käyttää, vaikkei se olekaan niin suosittu.

Lex Nokia on taas tulossa. Olen puhunut siitä ennenkin, joten ei nyt tällä kertaa. Kiinnitän huomiota vain erääseen yksityiskohtaan.

Kyseinen urkintalakihan on antamassa työnantajalle oikeuden tutkia työntekijöidensä sähköposteja yrityssalaisuuksien varjelemisen verukkeella. Tietoviikko kertoo, että lakiesityksessä tunnistamistietoina pidetään muun muassa lähettäjää, vastaanottajaa, ajankohtaa ja eräitä teknisiä tietoja. Sen sijaan otsikkoa ei, joten se olisi jäämässä urkinnan ulkopuolelle. Tämä on merkittävä tulkinta.

Eri tilanteissa otsikon asemaa on tulkittu eri tavalla. Eräs asianajaja esitti pitämällään luennolla, että se kuuluisi tunnistamistietoihin. Toisaalta otsikosta voi ilmetä vaikka koko viestin sisältö tai sen merkittävä osa.

Teknisesti ottaen asia voidaan tulkita myös kahdella tavalla: otsikkorivi välitetään osana viestin sisältöä eikä siis metatietona. Toisaalta otsikkorivi on yksi viestiotsakkeista (headers), joita toisaalta pidetään teknisinä tietoina. Jos postiylläpito joutuu kajoamaan jonkun postilaatikkoon (sen voi toki tehdä vain luvan kanssa), yritetään silloin otsikotkin jättää näkemättä. Mutta sitten taas eräät palautusohjelmistot listaavat otsikon, ja kertovatpa usein varmuuskopioilta palauttamista pyytävät käyttäjätkin otsikon oma-aloitteisesti, etsinnän helpottamiseksi. Ja eräs postinvälitykseen liittyvä ohjelmisto tallentaa otsikon viestilokiin oletusarvoisesti. Jos sitä ei olisi voinut muuttaa, ohjelmaa ei olisi voitu käyttää.

Joku oikeasti lainoppinut voisi pohtia asiaa pitemminkin.

Pelkästään maalaisjärjellä voidaan ajatella, että otsikko nauttisi lähes yhtä korkeaa suojaa kuin sen alla oleva viestikin, ja niinpä sitä pitää kohdella sen mukaisesti. Mukavaa, jos uudessa lakiesityksessä on sama tulkinta, sillä se selkiyttää asioita entisestään.

Tein blogialustaohjelmistoon isohkon muutoksen, jonka jälkeen kukin teksti voi kuulua useisiin eri luokkiin.

Samalla kävin parisataa kirjoitusta läpi tägäten niitä eri luokkiin. Jos tästä aiheutui syötelukimessasi haamupäivityksiä, pahoittelen. Ei kyllä pitäisi...

Ja jos joku on rikki, saa sanoa.

Katsotaan, jos vaikka jaksaisin tulevaisuudessa askarrella vielä tägipilven niistä.

Meinasi jäädä tärkeä bittipolitiikan alaa liippaava uutistapahtuma kommentoimatta. Onneksi Leo muistutti.

Pääministeri Vanhasen kerrotaan Yhdysvaltain-vierailullaan käyneen juttelemassa Bill Gatesin kanssa. Gates lupasi "avokätisesti" suomalaisen koulumaailman käyttöön Microsoftin Live@edu-pakettinsa. Maksutta. Vanhanen kiitteli ja kehui hankkeen tukevan suomalaisen tietoyhteiskunnan kehitystä myös koulumaailmassa ja vastaavan Suomen tietoyhteiskuntatavoitteita.

Muistanemme tärkeän sanonnan – There Ain't No Such Thing As a Free Lunch. Tietenkin. Eivät yritykset tee mitään, jos niille ei ole siitä hyötyä jollakin tähtäimellä. Tämä on itsestään selvää, ja sanoihan sen myös vierailulla mukana ollut Suomen MS:n Kati Tuurala ääneen: "Kokonaisuus ei siis ole meille täysin tappiollinen." No ei varmaan "täysin". Huumekauppiaatkin sen tietävät: ensimmäinen näyte on ilmainen.

Microsoftille diili on toteutuessaan lottovoitto. Pakettiin kuulunee ainakin sähköposti, kalenteri, kodin ja koulun yhteydenpitovälineitä ja "Mese". Tavoitteena on ulottaa hanke kaikille koulutusasteille. Mutta mitä Microsoft saa? Kaikkien hankkeeseen osallistuvien henkilötiedot. Mainostuloja (muka ei alle 18-vuotiaille kohdistetuista mainoksista). Sähköpostit ulkoistetaan muualle, todennäköisesti Yhdysvaltoihin (jonka yksityisyyden suoja ei sivumennen sanottuna vastaa edes suomalaisia standardeja). Ja niin edelleen.

Suomea pidetään hyvänä innovaatioiden kasvualustana, ja tästä maasta on ponnistanut Microsoftin pahimpia kilpailijoita kuten Nokia ja Linux. Microsoftin tärkeimpänä tavoitteena luultavasti on tässä hankkeessa kasvattaa nuorisopolvet mahdollisimman varhaisesta vaiheesta lähtien Microsoftin tuotteiden käyttäjiksi, jottei vastaavia erehdyksiä pääsisi enää syntymään ja jotta asiakaskunnan kasvu olisi varmalla pohjalla.

Tavoitehan toteutuu jo nykyisellään melko hyvin, sillä julkisin varoin ostetaan järisyttävillä summilla mm. käyttöjärjestelmiä ja toimisto-ohjelmistoja Microsoftilta oppilaitosten käyttöön aina perustasolta yliopistoihin asti. Uusasiakashankintansa yhtiö on nerokkaasti ulkoistanut valtiolle ja kunnille. Nyt halutaan varmistella. Toisaalta yhtiö on myös huolissaan joidenkin julkisten laitosten halusta käyttää avointa softaa, eikä standardointihankekaan ole edennyt täysin toivotulla tavalla.

Yhtiön monopoliasema on niin veret seisauttava, että harvat nuoret oppivat käyttämään minkään muun valmistajan ohjelmia. Ja sitten heidän on myöhemmällä iällä vaikea aloittaakaan. Kyse on mutatis mutandis samankaltaisesta aivopesusta kuin armeijassakin: järjestelmän tärkeimpiä tavoitteita on kouluttaa armeijan käyneet myötämielisiksi nykytavalle toteuttaa maan puolustus.

Yhtiöllä on käytännössä myös valta vaikuttaa merkittävästi standardien ja käytäntöjen muotoutumiseen, vaikka lopputulos ei hyödyttäisikään mitään muuta tahoa kuin Microsoftia. Tätä valtaa myös käytetään. Vai tiedättekö jonkun muun syyn, miksi saatte HTML-muotoillussa sähköpostissa liitteinä Microsoft Word -formaatissa olevia tiedostoja? Kirjasto- ja arkistoväki tietää, miksi yhden tahon suljetut formaatit on myrkkyä tiedon siirrolle ja tallennukselle.

Yhtiön toiminta muistuttaa mafiaa monin tavoin. IPR-puolella yhtiö lobbaa voimakkaasti vahvemman tekijänoikeuden ja mm. patentoinnin puolesta, ja valvoo yritysten toimintaa BSA:n kautta. Kansainvälisestä painostusjärjestöstä tulee ensiksi mieleen kiristys ja sitten suojelurahat.

Laitemarkkinoilla hallitaan laitevalmistajien kautta – ja kaupasta onkin huomattavan vaikea ostaa uutena tietokonetta, josta ei olisi maksettu Windows-veroa (siis lisenssimaksua esiasennetusta Windowsista, joka parhaassa tapauksessa poistetaan koneesta ensi töinä).

Soluttautuminen joka taholle on Suomessa yhtiön viimeisimpiä strategioita. Yhtiön tietoyhteiskuntajohtajana toimii keskusta-aktiivi, pääministerin entinen talouspoliittinen neuvonantaja Mikko Alkio. Suhteet maan ylimpään johtoon ovat kunnossa. Mitenköhän puheena oleva diili ja Gates-vierailu muuten järjestyi? Alkion edeltäjä Microsoftilla on muuten nykyisin Ylen toimitusjohtaja. Arvatkaapa muuten, tarjoaako Yle nettiaineistoaan missään muussa kuin Microsoftin DRM-formaatissa.

Mitä voimme tehdä? Vaatikaamme avoimia ohjelmistoja, avoimia standardeja, avoimia formaatteja ja käyttäkäämme myös niitä. Tukekaamme Linux-hankkeita. Älkäämme ostako tietokoneita, joista on maksettu Windows-vero ja poistakaamme Windowsit olemassaolevista koneista. Tukekaamme paikallista työllisyyttä siirtämällä ohjelmistoalan kaupan painopistettä ohjelmistotuotteista tukipalveluihin – jos firman on esimerkiksi hankittava uusi ohjelmistoratkaisu, se voi ladata avoimen lähdekoodin ohjelman ja tilata toiselta yritykseltä räätälöintipalvelut. Ja niin edelleen.

En kehota piratismiin, vaikken varsinaisesti olekaan huolissani Microsoftin kaupallisesta menestyksestä. Kannustan käyttämään sellaisia ohjelmistotuotteita, joiden levittäminen, käyttäminen ja muokkaaminen ei loukkaa kenenkään oikeuksia.

Päivitys 30.1.2008. Kuten yllä arvelinkin, nykyinen Pekkarisen valtiosihteeri Alkio oli lahjontakuprun junailija (via HS). Hän siirtyi nykyiseen tehtäväänsä samoihin aikoihin kuin Vanhanen kävi puristelemassa Gatesin kättä. Maksaakohan MS hälle edelleen palkkaa siitä, että hän edistää yhtiön asiaa valtioneuvostosta käsin, vai tekeeköhän hän sitä ilmaiseksi...

Kumma juttu. Juuri kun enemmistö ihmisistä alkoi oppia sähköpostin osalta, ettei ketju- tai kiertokirjeitä tule lähettää edelleen missään tilanteessa, tuli Facebook. Siellä ilmiö on saanut aivan uudet, järisyttävät mittasuhteet.

Erilaisilla seinäkirjoittelusovelluksilla kiertää mikä milloinkin, välillä joku hassu pila, välillä mikä lie vetoomus tai vaikkapa ikivanha Budweiser Frogs -virusvaroitus (hoax eli huijausvaroitus) ja nyt viimeisenä riesana viesti, jossa uhataan Facebookin passiivisten käyttäjien kitkemisellä. Viesti on laitettu perustajan nimiin ja siinä sanotaan Facebookin monitoroivan käyttäjien "aktiivisuutta" sillä, laittavatko ne tätä viestiä eteenpäin. Ja monet uskovat, uskokaa tai älkää!

Monien käyttäjien lisäksi näköjään Digitodaykin meni halpaan (juttu oli alunperin otsikoitu ja kirjoitettu toisin). Otaksun, että ainakaan kaikki näistä eivät vitsaile, toisin kuin esimerkisi osallistuessaan kampanjaan "Ban Dihydrogen Monoxide".

Kyseisen käyttäjien-muka-kitkemistapauksen voi päätellä huijaukseksi esimerkiksi seuraavin perustein.

1) Facebook tuskin haluaa eroon käyttäjäkunnastaan, vaikka olisi vähän hidastunutkin. Ostavat vain lisää rautaa Microsoftilta saamillaan rahoilla.

2) Jos Facebook kuitenkin haluaisi hidastumisen vuoksi kitkeä passiivisempia käyttäjiään, sillä olisi monenlaiset keinot siihen. Se voi seurata vaikkapa kirjautumisia tai oikeastaan mitä tahansa käyttäjien tekemiä aktioita (paitsi ehkä juuri kolmannen osapuolten sovellusten, kuten Super Wall tai FunWall, puitteissa tehtyjä). Facebookilla on siis mahtavat välineet seurata käyttäjiään näiden yksityisyyden suojan sitä estämättä. (Ja on kokonaan toinen asia, mitä kaikkea kerrotaan suoraan usalaisille tiedusteluorganisaatioille.)

3) Jos Facebook haluaisi lähestyä käyttäjiään, sehän voisi lähettää näille viestiä, panna ilmoituksen News Feediin, melkein miten tahansa. Se tuskin kehottaisi lähettämään ketjukirjettä eteenpäin.

Hyvät ihmiset, älkää jatkako kiertokirjeitä. Netti on pullollaan tietoa siitä, miksi jopa tärkeisiin asioihin tarttuvat, nimilistan sisältävät ketjukirjeet ovat vain haitallisia.

Vihdoin se varmistui. Valtio on yritys. Pankki tämän salaisuuden mulle paljasti mätkyjä maksaessani. Katsokaa vaikka:

Aiemmin tästä on ollut viitteitä lähinnä niissä tilanteissa, joissa pääministeri näyttäisi käyttäytyvän kuin yrityksen toimitusjohtaja, tai kun valtion tilivirastoina toimiviin yliopistoihin virtaa vuolaasti vaikutteina yritysmaailmasta.

Kaikkea hassua se ATK aiheuttaa.