mun viimeisin sana
Luokka: mielenosoitukset
Kuvaus: Mielenosoituksista riittää usein puhuttavaa.

Uskonnollista hurmosta

Ihmistulva vaatimassa ilmastolakia

Kuluneena viikonloppuna järjestetty Ihmistulva-tapahtuma vaati terää Suomen ilmastopolitiikkaan. Konkreettinen vaatimus oli ilmastolaki, josta seuraisi viiden prosentin vuosittaiset päästövähennykset.

Tapahtumassa patsasteli myös joukko ilmastoskeptikoiksi itseään nimittäviä uskovaisia. Liike nimittäin muistuttaa tieteellisen tiedon kiistämisessään monin tavoin kreationisteja, jotka vastustavat luonnontieteellistä käsitystä lajien synnystä ja kehityksestä. Nämäkin verhoavat sanomansa maallikkoa usein hämäävin, kvasitieteellisin sanankääntein ja puhuvat "älykkään suunnittelun teoriasta". Huuhaata yhtä kaikki.

Milloin yritetään väittää, ettei ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu vaikuta ilmastoon, milloin taas kaiken takana ovat muutokset auringon säteilyssä. Mitä tahansa voi toki uskoa, mutta on aivan eri asia uskoa jotakin ilman/vastoin todisteita kuin kokemusperäisesti luottaa siihen, millä tavalla tuotetaan uskottavaa tietoa todellisuudesta.

Joku ilmastoskeptikoista oli lähes hellyttävästi huolissaan siitä, miten käy Afrikan köyhien tai "oikeiden" ympäristöongelmien, jos rahaa hassataan ilmastonmuutoksen torjuntaan. Emme kuitenkaan luultavasti näe näitä ihmisiä puolustamassa köyhiä tai ympäristöä missään muussa yhteydessä.

Väittelyyn ilmastoskeptikoiden kanssa ei kannata ryhtyä. Tapahtumassa he jakoivat pamflettia, joka sisältää moneen kertaan kumottujen väitteiden ohella neuvoja väittelyyn ilmastoasioissa. Väittely on kuitenkin ajanhukkaa, sillä mitään todellista vastakkainasettelua ei tiedeyhteisössä ole. Ja tosiaan, vaikka väitteet kumottaisiin kuinka moneen kertaan, niitä yhä jaksetaan toistaa. Vänkääjien "argumentteja" potkitaan nurin esimerkiksi täällä.

Silti maallikot menevät usein halpaan, ja paha kyllä, toimittajat ovat usein maallikoita. Ylekin antoi uutisoinnissaan viimeisen sanan eräälle ilmastoänkyrälle, jonka tieteelliset meriitit eivät liity ilmakehään.

Pasi Toiviainen kuvasi kirjassaan ilmiötä osuvasti journalistiseksi ikiliikkujaksi. Kun "vastapuoli" on kerran päästetty ääneen, sitä on aina kuultava, koska tasapuoliseen journalismiin kuuluu useiden näkökantojen esiintuonti. Huomaamatta jää, että ilmastoskeptikot painivat aivan eri sarjassa. Tilannetta voi ehkä hieman hahmottaa Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan sanoin:

"Olen joskus käyttänyt sellaista vertausta, että meillä on kahden tyyppisiä pään asiantuntijoita, partureita ja aivokirurgeja. Jos parturi pannaan tekemään aivokirurginen operaatio, sillä voi olla kuolettavat seuraukset."

Niinpä. En minäkään antaisi tukkaani aivokirurgin leikattavaksi. Hiilidioksidipitoisuuden kasvun on aika pitkään tiedetty vaikuttavan ilmastoon. (Sen sijaan itselleni uusi tieto oli se, että ilman hiilidioksidipitoisuuden kasvu johtaa – ilmastonmuutokseen liittymättä – myös merien happamoitumiseen. Ja meriveden pH:n ei paljon tarvitse laskea, kun olo käy useimmille meriekosysteemeille sietämättömäksi. Ei mukava tulevaisuudenkuva sekään.)

Mutta ne uskovaiset – ilmastoskeptikot, -denialistit ja muut änkyrät – mitä niille pitäisi tehdä? Varmaankin vaieta kuoliaaksi ja/tai osoittaa tiedon lähteille. Ei enempää palstamillimetrejä haaskuuseen. Voisi vaikka säästää metsiä tai sähköä. Sammutan tietokoneen ja lakkaan kirjoittamasta.

Postattu 2009-09-07 kello 00:36 – kuuluu luokkiin: mielenosoitukset, yhteiskunta, ympäristöpermalinkki
4 kommenttia

Saamattomat tiedekuntien edustajat?

Päivän sitaatti on ehtaa opetusministeri Henna Virkkusta (STT):

Opetusministeri Henna Virkkusen (kok.) mukaan [yliopiston] hallituksen pitää pystyä tekemään strategisia valintoja, mikä ei ehkä onnistu, jos siellä istuu vain tiedekuntien edustajia.

Kyllä pitää ihmetellä, minkälaista väkeä siellä yliopistossa istuu kun eivät edes strategisiin valintoihin pysty. Mitenköhän ne ovat tähän asti hoituneet? Toki tiedekuntien edustajien lisäksi siellä on ollut muitakin. On jopa puhuttu niin sanotusta kolmikannasta.

Helsingin mielenosoitus oli hyvä ja siellä oli paljon ihmisiä, tuhannesta puhuttiin. Tampereella kuulemma myös, väkeä puolet tästä.

Postattu 2009-02-19 kello 18:48 – kuuluu luokkiin: mielenosoitukset, yhteiskunta, yliopistopermalinkki
ei kommentteja – lisää kommentti

Lex Nokia -toimintaa

Lex Nokia -lisänimen saanutta yleistä urkintalakia vastaan on järjesteillä toimintaa:

Molempiin on helppo osallistua.

Postattu 2009-01-22 kello 18:53 – kuuluu luokkiin: mielenosoitukset, laki ja oikeus, yksityisyyden suoja, sananvapauspermalinkki
1 kommentti

Tapahtuu toisaalla

Kirjoitin Sitvasin blogiin pari kirjoitusta, jotka sopivat sinne paremmin. Saa lukea sieltä.

Vanhan valtaus herätti odotettua närkästystä ylioppilaskunnan porvareissa: Valtakunnassa kaikki hyvin.

Kaupunginvaltuusto toteutti pitkän aikavälin tavoitteen: Yliopistonkadusta piha- tai kävelykatu.

Postattu 2008-11-27 kello 00:43 – kuuluu luokkiin: kaupunki, mielenosoitukset, yhteiskunta, yliopisto, liikenne, ylioppilaskunta, blogitpermalinkki
ei kommentteja – lisää kommentti

Mopo karussa

On hienoa, että uusi porukka on ottanut mielenosoitukset keinovalikoimaansa; rekkakuskeja kun ei yleensä barrikadeilla näy. On upeaa, jos joku ruuhkaa välttelevä (yksityis)autoilija ymmärtää jo nyt, että juhannuksenviettoonkin saattaa päästä junalla. Ja on ymmärrettävää, että kuljetusyrittäjät protestoivat toimeentulonsa vuoksi.

Sitten tulee iso mutta.

On aivan käsittämättömän typerää ja lyhytnäköistä, jos hallitus taipuu esimerkiksi veronalennuksiin. Polttoaineen hinta ei tästä enää merkittävästi laske. Öljyn kysynnän on vähitellen käännyttävä laskuun. Vaikka uusia öljyvaroja vielä löytyykin, niitä ei enää voi ilmaston vuoksi hyödyntää entiseen tahtiin.

Kuljetusyrittäjien epäonneksi tämä kehitys vaikuttaa koko kuljetusalaan. Painopiste siirtyy vähitellen raiteille siltä osin kuin se on mahdollista. Muilta osin kuljetushinnat hieman nousevat. Tämä kannattaa panna nyt mieleen: kyllä markkinatalous hoitaa. Sillä muiden asioiden yhteydessä en tule ehkä tätä sanomaan.

Näkymättömän käden tehtävänä on nyt vaatia kuljetuksista sellaista hintaa, joka vastaa paremmin niiden aiheuttamaa taakkaa maapallolle. Samalla se ohjaa bisnestä suosimaan vähäpäästöisiä ja energiatehokkaita ratkaisua, käytännössä junia ja jossain määrin laivoja. Jakeluliikenteen osalta esimerkiksi energiapihimpää teknologiaa. Tarpeeton liikenne muuttuu kannattamattomaksi.

Kehityksestä seuraa hinnannousun lisäksi väistämättä joitakin konkursseja. Ikävää. Jos nyt ollaan näiden yrittäjien elinkeinosta ja heidän palkollistensa toimeentulosta huolissaan, kannattaisi ehkä keksiä joitakin jälkihoitotoimia, kuten uudelleenkoulutusta ja työllistämistä. Ei voi olla niin, että tekohengitetään alaa, jolla nyt tarvitaan väistämättä muutoksia. Sama koskee muuten turkistarhausta.

Toistaiseksi Vehviläis-Katais-linja on pitänyt tässä asiassa. Toivottavasti jatkossakin. Hallituksen tulee tukea tätä rakennemuutosta eikä olla sen jarruna.

Postattu 2008-06-17 kello 09:16 – kuuluu luokkiin: mielenosoitukset, yhteiskunta, liikenne, ympäristöpermalinkki
1 kommentti

Yli 500 vaati päästöjä alas

Yli 500 vaati tänään Helsingin Narinkkatorilla Suomea sitoutumaan tiukempiin päästövähennyksiin (-30 % vuoteen 2020 mennessä) ja lopettamaan ydinvoimasekoilun.

Säteilymerkki

Lisää tietoa ja kuvia: ekakuudetta.info.

Postattu 2008-06-01 kello 18:11 – kuuluu luokkiin: mielenosoitukset, yhteiskunta, ympäristöpermalinkki
ei kommentteja – lisää kommentti

Päästöt alas ilman ydinvoimaa

Suomessa valmistellaan ilmasto- ja energiastrategiaa. Siinä on (ainakin) kaksi perustavanlaatuista ongelmaa:

  1. Päästövähennykset ovat mitättömiä.
  2. Edelleen nojataan ydinvoimaan.

HBL:n mukaan EU:n CO2-päästövähennystavoite on vähintään 16 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Radikaaleja vähennyksiä tarvitaan, jotta ilmaston lämpeneminen voitaisiin pitää aisoissa. Suomi EU:n mallioppilaana aikoo hipoa rimaa: tavoite on alin mahdollinen, vaikka muissa maissa puhutaan kolmen- ja jopa neljänkymmenen prosentin vähennyksistä. Miksi?

Lisäksi strategiaan on sisäänkirjoitettu uusien ydinvoimaloiden rakentaminen. Kuitenkin tiedetään, että suuri osa kasvihuonekaasupäästöistä syntyy sektoreilla, joihin ei ydinvoimasta ole apua (kuten liikenne, maatalous). Varsinkaan Olkiluoto 3:n jälkeen ei ole ydinvoimalla osaa eikä arpaa kasvihuonekaasupäästöjen leikkauksessa. Energiateollisuuskin tietää, ettei kolmekaan uutta voimalaa vähentäisi päästöjä edes Kioton vaatimusten alle. Silti uutta ydinvoimaa kaavaillaan, mm. sähkön vientiin. Miksi?

Ottaako tämä kaikki sinuakin päähän? Nyt on tulossa toimintaa, johon voit osallistua. Järjestämme sunnuntaina 1.6.2008 klo 13 Helsingissä keltaisen mielenosoituksen, jossa sadat ihmiset muodostavat kuvion ja ilmaisevat hallitukselle mielipiteensä.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen: ekakuudetta.info. Tule, juuri sinua tarvitaan!

Postattu 2008-05-27 kello 23:41 – kuuluu luokkiin: mielenosoitukset, yhteiskunta, ympäristöpermalinkki
ei kommentteja – lisää kommentti

Käräjäoikeuden ratkaisu

Joudun taas kerran palaamaan aiheeseen nimeltä Smash Asem. Kahlasin käräjäoikeuden ratkaisun läpi ja se on osin hämmästyttävää luettavaa. Ensinnäkin ihmettelen todistelun osalta sitä, mikä periaate johtaa siihen, että kaiken muun todistelun puuttuessa, sana sanaa vastaan -tilanteissa, yksittäisen poliisin epämääräinenkin sana on usein riittävän painava tuomion antamiseksi. En todella tiedä, kun en ole rikosoikeuden asiantuntija. Mutta oikeustajua vastaan se sotii.

Päätöksessä on kohtia, joissa syyllisyyden toteaminen on tehty pelkän yhden poliisin väitteen pohjalta. Ihan hyvin esimerkiksi kansanedustaja Arhinmäelle olisi voinut käydä myös näin, mutta kenties asemansa vuoksi hän välttyi tältä. Tilannehan siis oli, että ihmisiä otettiin kevein perustein kiinni ja syytettiin esimerkiksi niskoittelusta. Oleellista oli, oliko poistumiskäskyä annettu (tai oliko syytetty sellaista ehkä kuullut) ja oliko syytetty sitä noudattanut. Perunatorilla yleistä käskyä ei ollut annettu ("tavalliset ihmiset saavat poistua ja anarkistit jäävät" ei ole yleinen poistumiskäsky), ja esimerkiksi Arhinmäen syyte vedettiin pois ilmeisesti tämän takia. Kaikilla ei ollut yhtä hyvä tuuri, vaan joku poliisi saattoi väittää antaneensa poistumiskäskyn henkilökohtaisesti.

On myös hyvä tietää jatkoa ajatellen, että jos poliisi käskee mennä "pois", ei auta kysyä minne tai miksi, vaan on toteltava armeijamaisen sokeasti. Kiinniotettaessa ei saa tehdä vastarintaa edes refleksinomaisesti, vaikkei olisi syyllistynyt mihinkään, jos siviiliasuinen kiinniottaja vain väittää olevansa poliisi. Tämän ratkaisun valossa yksittäinen poliisi voi myös väittää mitä tahansa, ja jos syytetyllä ei satu olemaan vakuuttavia todistajia, väite todennäköisesti menee läpi. Ratkaisussa on joitakin kafkamaisen oikeusjutun piirteitä. Ja kuten Paavo huomauttaa, ratkaisussa tuntuu syyttömyysolettama unohtuneen.

Muualla on jo todettu, että henkilöitä on otettu kiinni täysin mielivaltaisesti esimerkiksi ulkonäön ja pukeutumisen perusteella.

Paljon julkisuutta on saanut tapauksen se puoli, että syytettynä oli myös työtehtävissä ollut sanomalehden kuvaaja, kutsukaamme häntä nyt Pentikäiseksi. Pentikäinen todettiin syylliseksi niskoitteluun (koska ei poistunut paikalta vaan jäi kuvaamaan), mutta jätettiin tuomitsematta rangaistukseen. Ratkaisussaan käräjäoikeus otti mittaa sananvapaudesta:

Poliisin käsky poistua paikalta on siten rajoittanut Pentikäisen sananvapautta. Asiassa on kyse siitä, onko tälle rajoitukselle olemassa edellytykset.

Sananvapaus hävisi. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen mukaan rajoituksia punnittaessa täyttyy tiettyjen edellytysten täyttyä. Koko kohta on ihan lukemisen arvoinen, mutta tämä pitää siteerata:

Kolmanneksi on arvioitava sitä, onko Pentikäiselle annettu poistumiskäsky ja sen noudattamisvelvollisuus ollut välttämätön demokraattisessa yhteiskunnassa. Käräjäoikeus pitää Kiasmalle syntyneen tilanteen päättämistä määräämällä väkijoukko hajaantumaan ja alueella olleet ihmiset poistumaan tarkoitetulla tavalla välttämättömänä.

Kukin voi vetää johtopäätöksensä.

Tämä kaatunee hovissa kuten myös moni muu kohta edellyttäen, että niistä valitetaan. Päätöshän ei ole ainakaan vielä lainvoimainen.

Voidaan periaatteellisella tasolla kysyä näinä "kansalaisjournalismin" aikoina, onko sanomalehden kuvaajan tai vaikka freetoimittajan sananvapaus suojellumpi kuin kenen tahansa muun kuvaajan tai raportoijan? Olisiko joku blogaaja tai harrastajakuvaaja tuomittu rangaistukseen menetellessään (tosin ilman pressikorttia) samoin kuin Pentikäinen? Ilmeisesti kyllä.

Käräjäoikeus joutui nyt ottamaan kantaa myös ns. naamiokieltolakiin, joka juntattiin pari vuotta sitten läpi melkoisen perusoikeusnäkökulmasta esitetyn kritiikin saattelemana. Ratkaisu on varsin mielenkiintoinen:

Käräjäoikeus ei pidä pyrkimystä suojautua medialta hyväksyttävänä syynä naamioitumiselle. -- Lainkohdalla on tarkoitettu muun muassa tilannetta, jossa pakolaiset osoittavat mieltään kotimaansa vallanpitäjiä vastaan ja jossa henkilöllisyyden salaamisen tarkoituksena on saada suojaa vainoa tai
kostotoimenpiteitä vastaan.

Voidaan kysyä, eroavatko nämä tarkoitukset oleellisesti toisistaan.

Lisäksi lakivaliokunta aikanaan otti asiaan kantaa sanoen, että päätelmiä naamioitumisen tarkoituksesta ei tehdä kevein perustein. Valiokunnan tekemän lisäyksen mukaan naamioitumisen lisäksi pitää olla tarkoitus tehdä väkivaltaa tai hajottaa omaisuutta. Tämä oli hyvä lisäys, mutta teki samalla koko naamiolaista tarpeettoman, koska näissä tilanteissa asiaan voidaan puuttua muidenkin lainkohtien perusteella. Silti laki haluttiin runnoa läpi, koska siitä oli muodostunut (erään asianosaisen ministerin takia) arvovaltakysymys.

Poliisi muuten käytti tapahtuman jälkeisissä, näyttävissä ja pötypuheentäyteisissä mediatempuissaan kuvia takavarikoiduista "toisen vahingoittamiseen tarkoitetuista esineistä". Sellaisina todellisuudesta vieraantunut poliisi piti esimerkiksi avainketjuja, joista käräjäoikeus totesi aivan oikein niiden kuuluvan asustukseen.

* * *

Päivitys. Kannattaa lukea myös uunituore kansalaistarkkailijoiksi itseään kutsuvan ryhmän julkaisu aiheesta. Siellä on monta valaisevaa näkökulmaa. Itse tunsin piston sydämessä seuraavasta Thomas Wallgrenin toteamuksesta: "Oikeuskeskeinen tarkastelu ei voi tavoittaa kaikkein olennaisinta: sitä, miksi poliisin toiminnassa tehtiin virheellisiä arvovalintoja - -". Näistä arvovalinnoista, jotka ovat mitä ilmeisimmin tapahtuneen poliisin linjanmuutoksen taustalla, ei ole käyty poliittista keskustelua, vaan ne on tehty luultavimmin ent. sisäministeri Rajamäen hiljaisella hyväksynnällä, kuten Sampo Villanen kirjoituksessaan vihjaa.

Miksi sitten minä luen ja analysoin jonkun käräjäoikeuden kansliapäätöksen läpi sen sijaan, että pohtisin poliisin linjoja ja niiden takana olevia poliittisia valintoja? Ehkä yhtäältä siksi, että harva muukaan noin kuivakkaa paperia jaksaa referoida, ja toisaalta siksi, että oletan tässä kontekstissa (virheellisesti tai tarpeettomasti?) kirjoittajan kannan koskien poliisitoimintaa paistavan rivien välistä niin selkeästi läpi, ettei sitä tarvitse erikseen korostaa. Mutta ehkä pitäisi lakata pitämästä asioita itsestäänselvyyksinä.

Postattu 2007-12-18 kello 20:35 – kuuluu luokkiin: laki ja oikeus, yhteiskunta, mielenosoituksetpermalinkki
ei kommentteja – lisää kommentti

Oikeusasiamies älähti

Eduskunnan apulaisoikeusasioitsijalta tuli odotetusti pyyhkeitä poliisin toiminnasta Smash Asem -mielenosoituksesta.

Tiedotteen (sivulta myös linkki itse ratkaisuun) moitekohtia ovat ainakin seuraavat:

  • poliisi painotti liikaa toiminnan tehokkuutta perusoikeuksien turvan kustannuksella
  • poliisin saarto- ja muut operaatiot olivat kestoltaan ja laajuudeltaan liian massiivisia; liian monen oikeuksia loukattiin ilman kunnon syytä; suhteellisuus- ja tarpeellisuusperiaatteet olisi pitänyt muistaa
  • poliisi tulkitsi poliisilakia liian laajentavasti perustellessaan sillä eristettynä olleiden henkilöntarkastukset
  • poliisi otti henkilöitä kiinni ilman kunnollisia perusteluita (useampi moite)
  • lisäksi poliisi sähläsi joidenkin tällaisten tapausten kohdalla, ja asianosaiset pääsivät vapaaksi vasta seuraavana päivänä
  • poliisin käskyjen määrääjää ei kaikissa tilanteissa voitu selvittää, jolloin myös niiden perusteet jäivät epäselviksi joissakin tapauksissa
  • kiinniotettuja nöyryytettiin paitsi pitämällä näitä bussiin nippusitein kahlehdittuna yli pari tuntia, myös pakottamalla tekemään tarpeensa kädet sidottuna muiden katsellessa bussin lattialle, ja muutenkin kiinniotettujen kohtelussa oli puutteita
  • anonyymit jouhat ovat ongelmallisia, koska perustuslain takaama oikeus vaatia virkamiehelle rangaistusta ei toteudu.

Lainaan vielä yhden "hauskan" sitaatin ratkaisusta, joka kuvastaa poliisijohdon logiikkaa:

Pidän ensinnäkin ongelmallisena klo 20:n aikaan tehtyä linjausta siitä, että "hajaantumiskäskyn antamisen jälkeen käskyn laiminlyöneille rikosnimike on mellakka". Mellakan tunnusmerkistöön nimittäin kuuluu myös osallistuminen teoilla väkijoukon toimintaan. Korostan muutoinkin, että mellakkarikoksessakin rikosepäilyn tulee kohdistua yksilöön ja on oltava konkreettisia syitä epäillä juuri hänen osallistuneen teoilla väkijoukon toimintaan.

Viimeistään tämän ratkaisun jälkeen voitaneen pitää toteen näytettynä, että poliisi on toiminnassaan kiinnittänyt liikaa huomiota omaisuuden suojaan, oman toimintansa tehokkuuteen ja muutenkin omiin valtuuksiinsa jättäen ikävästi ja mielivaltaisesti huomioimatta ihmisten perusoikeudet.

On tietenkin selvää, että yhteiskunnallisen konfliktin sattuessa – jollaisesta tavallaan räväkässä mielenosoituksessakin on kyse – poliisin täytyy punnita eri oikeushyviä ja miettiä näiden välinen tasapaino. Toivottavasti jatkossa toiminnan painotukset ovat enemmän – myös mielenosoittajien – perusoikeuksien puolella.

Kertauksen vuoksi tekstiä ja kuvia itse tapahtumista löytyy esimerkiksi täältä.

Postattu 2007-11-28 kello 13:32 – kuuluu luokkiin: laki ja oikeus, yhteiskunta, mielenosoituksetpermalinkki
ei kommentteja – lisää kommentti

Spei suae patria dedit

Sadankomitea kertoi viime viikolla asetehdas Patrian suunnittelevan yhteistyötä Lockheed Martinin kanssa ajoneuvojen valmistamiseksi Yhdysvaltain merijalkaväelle. Jälkimmäinen on yksi maailman merkittävimmistä aseyhtiöistä ja samalla esimerkiksi Irakin ja Afganistanien sotien hyötyjistä.

Kaksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) liepeillä toimivaa kansalaisjärjestöä, Sitoutumaton vasemmisto ja HYY:n Vihreät, päättivät panna pystyyn mielenosoituksen Patriaa vastaan. Aihe on järjestöille läheinen sattuneesta syystä. Siis sen lisäksi että järjestöjen toimijoiden enemmistöllä on pasifistinen tai antimilitaristinen vakaumus.

Patrian toimitilat nimittäin sijaitsevat Helsingin Kaivopihalla, joka on ylioppilaskunnan omaisuutta. Järjestöt ovat jo pitempään yrittäneet nostaa äläkkää aiheesta.

Tulkitsen, että järjestöjen mielestä asekauppa sinänsä on väärin. Sehän on mielipide, josta voi olla myös eri mieltä. Minä en ole. Mielipidekysymys ei sen sijaan ole se, että asekauppa sotaa käyviin maihin on kansainvälisten ja kansallisten normien vastaista. Suomi ei tästä välitä. Eikä ilmeisesti myöskään ylioppilaskunta.

Ylioppilaskunnassa huominen protesti odotetusti herättänyt paheksuntaa. Puheenvuoroissa puhutaan tekopyhästi esimerkiksi vastuullisesta liiketoiminnasta ja ylioppilaskunnan edusta. Joiltakin jää havaitsematta, että järjestöt ovat muutakin kuin edustajistoryhmiä, ja valittavat, että näihin asioihin vaikutetaan strategisin linjauksin edustajiston kautta. Aika suppea tulkinta (edustuksellisesta) demokratiasta.

Mutta että ylioppilaskunnan etu? Niin, kai ylioppilaskunnan lyhytjänteinen etu on olla myötäsukainen hyvälle vuokranmaksajalle. Mutta mikä on sellainen ylioppilaskunta, jonka lyhytjänteinen etu on tärkeämpi kuin aseteollisuuden vastustaminen? Ei minun ylioppilaskuntani.

Sitoutumaton vasemmisto ja HYY:n Vihreät järjestävät maanantaina 29.10. klo 11 mielenosoituksen Patria-konsernin konttorin edessä osoitteessa Kaivokatu 10 A.

Postattu 2007-10-28 kello 18:11 – kuuluu luokkiin: sota ja rauha, ylioppilaskunta, mielenosoituksetpermalinkki
ei kommentteja – lisää kommentti