Aseistakieltäytyjä Aki Greus on armahdettu tänään. En tunne muita tapauksia viime vuosikymmeniltä, joissa aseistakieltäytyjä olisi armahdettu, joten presidentin päätös lienee lajissaan merkittävä.

Lisätietoja Aseistakieltäytyjäliiton tiedotteesta.

Tapaus oli kyllä poikkeuksellisen härski.

Lyhyesti: siviilipalveluskeskuksen silloinen johtaja Eero Soinio määräsi allekirjoittamallaan lääkärintodistuksella Greusin keskeyttämään palveluksensa. Soinio ei ole lääkäri. Hallinto-oikeus totesi kotiuttamispäätöksen lainvastaiseksi, ja Greus pääsi jatkamaan palvelustaan.

Sotkusta aiheutui kuitenkin yhdeksän kuukauden tauko, joka sotki siviilipalvelusmiehen suunnitelmat. Tämä lopettikin palveluksensa silloin kun hänen palvelusaikansa olisi ilman laitonta keskeytystä loppunut. Tästä taas seurasi ehdoton vankeusrangaistus siviilipalvelusrikoksesta.

Greus oli 33 vuorokautta nälkälakossa.

Onnittelut Greusille, joka vihdoin sai oikeutta!

Hallitus on herännyt uskomaan, että suomalaisten työuraa pitää pidentää molemmista päistä. Eläkeikää nostetaan, jotta Kataisen mukaan ei tarvitsisi eläkettä laskea. Enemmän rahaa, vähemmän aikaa.

Kuinkahan moni muuten 1970–80-luvuilla syntyneistä uskoo saavansa kummoistakaan eläkettä? Nythän meitä jo patistellaan eläkevakuutusyhtiöiden asiakkaiksi.

Itse asiaan. Jos Vanhanen kerran on sitä mieltä, että "on sietämätöntä, että abiturienteilla menee 2–3 vuotta, että he saavat varmistettua jatko-opiskelupaikan", eikö helpointa olisi tarttua siihen ilmeisimpään ongelmaan? Siis siihen, että lähes puolella ikäluokasta menee vuosi–pari hukkaan asevelvollisuuden kanssa. Puhe pääsykoekirjoista on tähän verrattuna näpertelyä!

Varsinkin, kun samaan aikaan puhutaan, että reservi on aivan liian iso. Kaikki tietävät, että se on liian iso, mutta sotilaat piiloutuvat poliitikkojen selkien taakse ja poliitikot sotilaiden, kun asiasta pitäisi jotain ääneen sanoa.

Ainoa rationaalinen perustelu lähes koko (mies)ikäluokan sotilaskouluttamiselle pitääkin lukea rivien välistä: jotta mahdollisimman suurelle joukolle pääsisi opettamaan mielettömän systeemin mielekkyyttä, mahdollisimman suuri joukko pitää saada armeijaan. Ja tämän perustelun kanssa ei ole vaikeaa olla eri mieltä.

Samalla päästäisiin kätevästi eroon yhdestä sukupuolisyrjinnän muodosta.

Kuka kokoomuksesta tai keskustasta uskaltaisi nostaa kissan pöydälle?

Tunnistan toki salaa sen kansallisen ylpeyden tunteen, joka syntyy, kun tällaisen pienen maan asukille myönnetään Nobelin rauhanpalkinto. Tunne on paljon mieluisampi, kuin se kiusallinen tunne, joka syntyy silloin, kun suomalainen miesjääkiekkoilijajoukkue voittaa jonkun kisan ja osa väestöstä sekoaa.

Siitä huolimatta on vähän surkea olo. Ahtisaari ansaitsee tunnustuksen työstään esimerkiksi Namibiassa ja Acehissa, mutta monet muut niistä teoista, joista hänet myös muistetaan – ja joista hänet palkittiin – ovat olleet muun muassa länsimielisten suurvaltaintressien edistämistä ja sodanlietsontaa.

Varmaankin härskeintä, mitä Ahtisaari voi nyt tehdä, on käyttää uutukaista rauhannobelistin titteliä ja arvovaltaa sotilasliiton mainostamiseen. Vähän kuin Äiti Teresa puolustaisi jalkaväkimiinoja.

Jopa Paavo Väyrynen sen tietää: "Nato ei ole ytimeltään humanitaarista apua antava tai pelastuspalveluja tarjoava järjestö. Se on sotilasliitto – –." (HS 12.10.2008)

Tuoreimmassa Ylioppilaslehdessä joku samanniminen laukoo näkemyksiään asevelvollisuudesta. Jotta jutusta ei jäisi vahingossa väärää kuvaa näkökulman kapeuden vuoksi, tarkennetaanpa paria seikkaa.

1. Yleinen asevelvollisuus tulisi lakkauttaa ja ylipäätään militaristiset rakenteet purkaa. Koska jälkimmäinen tavoite ei näytä lähestyvän, voitaisiin yleisestä asevelvollisuudesta siirtyä jollain perusteella tehtyyn valikointiin tai valikoinnin ja vapaaehtoisuuden yhdistelmään. Sukupuolen ei tule olla mikään erotteluperuste tässä yhteydessä. Palkka-armeija voidaan pudottaa laskuista.

2. Nykyistä räikeää tasa-arvo-ongelmaa ei pidä korjata muuttamalla nykysysteemiä niin, että sama asevelvollisuus tulisi koskemaan myös naisia. Tämä olisi yhtä hyvä lääke kuin ryyppy krapulaan tai ydinvoimala ilmastonmuutokseen. Apu olisi siis näennäistä. Onneksi tätä ei kukaan ehdotakaan, sillä  hulluimmatkaan eivät kannata reservin tuplaamista.

3. Jos nykyinen järjestelmä tasa-arvoistettaisiin, pitäisi sitä myös väistämättä muuttaa ja kehittää laajemmaksi yhteiskuntapalvelukseksi irrallaan militaristisista rakenteista ja osittain keinotekoisista uhkakuvista. Olisiko sille sitten tilausta ja mikä olisi sen sisältö, ovat toinen ja kolmas kysymys.

4. En suinkaan varauksetta kannata valtion oikeutta niistää ihmisiltä esimerkiksi puolta vuotta elämästään minkäänlaisen yhteiskuntapalvelun takia. Mutta sellainen olisi silti parannus nykyiseen, mielivaltaisesti (sukupuolen perusteella) erottelevaan pakkotyövelvoitteeseen.

5. "Yleinen" eli miehiä koskeva asevelvollisuus ei ehkä ole maailman tai edes Suomen pahin tasa-arvo-ongelma. Mutta nyt oli puhe siitä, joten siitä puhutaan.

Pitkään on arvuuteltu, minkälaiseksi Putinin ja Medvedevin välinen vallanjako muodostuu ja minkälaisen roolin kumpainenkin ottaa.

Yhä on epäselvää, kuka sitä korkeinta valtaa varsinaisesti käyttää Venäjällä, mutta minusta näyttää siltä, että roolijaoksi on muodostumassa hyvä poliisi – paha poliisi.

Putin lähes viime töinään sääti käytännössä yksimielisen hyväksynnän saaneen lain, jonka tarkoitus oli sensuroida lehdistöä. Akuuttina pontimena laajalti pidettiin Putinia suututtanutta kirjoittelua hänen rakkauselämästään. Medvedev taas lähes ensi töinään sanoi, että laki on peruttava, medialle on annettava toimintavapaus. Samansuuntaisesti hän on puhunut myös kansalaisjärjestöistä, joita Putinin hallinto on pannut tiukkaan ruotuun.

Ja nyt Georgian-sotatoimet. Sodan alkumetreillä Putin-haukka matkusti aivan sotatoimialueen tuntumaan ja haki puheillaan oikeutusta Venäjän sotatoimille, ja nyt Medvedevin suulla ilmoitetaan sotilasoperaation päättyvän.

Tiedä häntä.

Sadankomitea kertoi viime viikolla asetehdas Patrian suunnittelevan yhteistyötä Lockheed Martinin kanssa ajoneuvojen valmistamiseksi Yhdysvaltain merijalkaväelle. Jälkimmäinen on yksi maailman merkittävimmistä aseyhtiöistä ja samalla esimerkiksi Irakin ja Afganistanien sotien hyötyjistä.

Kaksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) liepeillä toimivaa kansalaisjärjestöä, Sitoutumaton vasemmisto ja HYY:n Vihreät, päättivät panna pystyyn mielenosoituksen Patriaa vastaan. Aihe on järjestöille läheinen sattuneesta syystä. Siis sen lisäksi että järjestöjen toimijoiden enemmistöllä on pasifistinen tai antimilitaristinen vakaumus.

Patrian toimitilat nimittäin sijaitsevat Helsingin Kaivopihalla, joka on ylioppilaskunnan omaisuutta. Järjestöt ovat jo pitempään yrittäneet nostaa äläkkää aiheesta.

Tulkitsen, että järjestöjen mielestä asekauppa sinänsä on väärin. Sehän on mielipide, josta voi olla myös eri mieltä. Minä en ole. Mielipidekysymys ei sen sijaan ole se, että asekauppa sotaa käyviin maihin on kansainvälisten ja kansallisten normien vastaista. Suomi ei tästä välitä. Eikä ilmeisesti myöskään ylioppilaskunta.

Ylioppilaskunnassa huominen protesti odotetusti herättänyt paheksuntaa. Puheenvuoroissa puhutaan tekopyhästi esimerkiksi vastuullisesta liiketoiminnasta ja ylioppilaskunnan edusta. Joiltakin jää havaitsematta, että järjestöt ovat muutakin kuin edustajistoryhmiä, ja valittavat, että näihin asioihin vaikutetaan strategisin linjauksin edustajiston kautta. Aika suppea tulkinta (edustuksellisesta) demokratiasta.

Mutta että ylioppilaskunnan etu? Niin, kai ylioppilaskunnan lyhytjänteinen etu on olla myötäsukainen hyvälle vuokranmaksajalle. Mutta mikä on sellainen ylioppilaskunta, jonka lyhytjänteinen etu on tärkeämpi kuin aseteollisuuden vastustaminen? Ei minun ylioppilaskuntani.

Sitoutumaton vasemmisto ja HYY:n Vihreät järjestävät maanantaina 29.10. klo 11 mielenosoituksen Patria-konsernin konttorin edessä osoitteessa Kaivokatu 10 A.

Kopioin tänne Reko Ravelan uutisen Afganistanista, jossa suomalaisten rauhanturvajoukkojen rahoittamat ja kouluttamat poliisit ja turvallisuusjoukot ampuivat yhdeksän aseetonta mielenosoittajaa ja haavoittivat yli neljääkymmentä rauhanturvaajien ollessa paikalla.

Paikallisen vallanpitäjän pyssymiehet ja viralliset turvallisuusjoukot avaavat eräääsä kolmannen maailman maassa tulen kohti aseettomia mielenosoittajia. Yhdeksän mielenosoittajaa saa surmansa ja ainakin 42 haavoittuu. Uutisen arvoista? Ei ilmeisesti. Palstamillejä suomalaisessa mediassa nolla.

Suomalaiset sotilaat tosin seuraavat tapahtumaa paikan päällä. Suomalaiset kouluttavat ja tukevat kyseisiä turvallisuusjoukkoja. Kiinnostaakohan tämä vieläkään ketään...

Sheberghan on Jowzjanin provinssin pääkaupunki Pohjois-Afganistanissa. Tässä 60 000 asukkaan kaupungissa noin kahden tuhannen mielenosoittajan joukko kerääntyi aamulla 28. toukokuuta protestoimaan kuvernööri Juma Khan Hamdardia vastaan.

Mielenosoitus, joka oli ennalta ilmoitettu ja aseeton, päättyi verilöylyyn kuvernöörin henkivartijoiden, poliisien ja sotilaiden avattua tulen. Afganistanin riippumattoman ihmisoikeuskomission raportin mukaan yhdeksän mielenosoittajaa sai surmansa ja 42 loukkaantui tulituksessa.

Lue loputkin.

Saimme lukea YLE:n uutisista, että Irakissa ei ole sisällissotaa vaan al-Qaidan salajuoni.

En tiennytkään, että Bush on alkanut myös salaliittoteoreetikoksi.

Hei G., kissa on kissa vaikka koiraksi sanoisi.

Olen nyt muutamana vuonna ollut jakamassa kutsuntaan saapuvalle nuorisolle lentolehtisiä, joissa on tiiviisti selostettu vaihtoehtoisista tavoista suorittaa (tai olla suorittamatta) asevelvollisuus.

Läpyskässä kerrotaan siviilipalveluksesta ja totaalikieltäytymisestä. Puolustusvoimilla on periaatteessa lakisääteinen velvollisuus tiedottaa myös siviilipalvelusmahdollisuudesta, mutta tämä tiedotus hoituu käytännössä marginaaliin piilotetulla maininnalla. Totaalikieltäytymisestä ei tietenkään tiedoteta, koska totaalikieltäytymistä ei pidetä vaihtoehtona vaan lainrikkomisena.

Niinpä Aseistakieltäytyjäliitto jakaa Kutsuntakampanjassaan kutsuntapaikan edessä nuorille tätä tietoa, jota virallisista lähteistä ei oikein saa.

Kampanjointi on mihin tahansa muuhun kokemaani lennäkkien jakamiseen verrattuna palkitsevaa: kohderyhmän (kutsuntaan saapuvat 17–18-vuotiaat miespuoliset nuoret) tunnistaa yleensä jo ulkonäöstä, joten on helppo nähdä, keille lennäkki kannattaa antaa. Lisäksi väki tuntuu olevan virittäytynyt valmiiksi vastaanottavaiseen tunnelmaan, ja näppituntumalta useampi kuin yhdeksän kymmenestä ottaa lennäkin tyytyväisenä, jotkut jopa kiitollisena. Lisäksi tuntuu tärkeältä olla jakamassa tietoa.

Joskus joku vanhemman polven ohikulkija ryhtyy sättimään isänmaanpetturiksi, mutta rennolla asenteella niistäkin selviää. Ja eivätkös nämä aseita kantavat urhot puolusta sitäkin arvoa, jonka nojalla tätä työtä tehdään: sananvapautta.

Puolustusvoimien sanoin: tee työtä, jolla on tarkoitus! Jos kiinnostaa osallistua seuraavana vuonna, kannattaa kysyä tietoa Aseistakieltäytyjäliitosta. Jos taas haluaa lisätietoja sivarista ja totaalista, AKL:n sivut auttavat siihenkin. Sivarin osalta myös Lapinjärven koulutuskeskus jakaa hyödyllistä tietoa.

Suomessa on viime viikkoina keskusteltu ahkerasti yleisen asevelvollisuuden tarpeellisuudesta sen jälkeen, kun kansanedustaja Liisa Jaakonsaari nimitti Suomea yleisen asevelvollisuuden ulkomuseoksi.

Keskustelu on saanut hyvin mielenkiintoisia piirteitä – viimeksi sen, että puolustusvoimien komentaja Juhani Kaskeala kannatti siviilipalveluksen lyhentämistä. Motiivina oli asevelvollisuuden hyväksyttävyyden lisääminen: "Asevelvollisuuden hyväksyttävyyttä lisäisi myös siviilipalveluksen sisällön kehittäminen. Sen tulisi tukea yhteiskuntamme turvallisuuden vahvistamista, eikä sitä pitäisi kokea rangaistuksena."

Itse tulkitsin myös Kaskealan motiivina olevan reservin supistuessa varusmiesaineksen parantamisen – siis sen, että huonommin motivoituneet voisivat helpommin alkaa sivareiksi, kun siviilipalveluksen rangaistuksenomaisuutta vähennettäisiin.

Hän toi erittäin selkeästi esille sen kytköksen, joka siviilipalveluksella on Suomen sotakoneiston tukemisessa. Totaalikieltäytymiselle on siis edelleen vankat perusteet pasifistisessa ja/tai antimilitaristisessa vakaumuksessa, vaikka sivaria lyhennettäisiin.

Monet kommentaattorit, jotka ovat vastanneet oikeutettuun kritiikkiin "yleisen" asevelvollisuuden järkevyydestä, ovat panneet vastakkain yleiseen asevelvollisuuteen perustuvan varusmiesarmeijan ja ammattiarmeijan. Tämä on helppo vasta-argumentti, mutta sillä puhutaan keskustelijoiden ohi.

Harva on tuntunut ymmärtävän, että parempi vaihtoehto olisi (ainakin siirtymävaiheessa johonkin muuhun ratkaisuun) siirtyminen valikoivaan asevelvollisuuteen esimerkiksi Ruotsin mallin mukaan. Siellähän järjestelmää pidetään yhä "yleisenä" asevelvollisuutena, mutta kai vain noin kuudennes ikäluokasta joutuu asepalvelukseen. Palvelevien määrää muistaakseni vuosi–muutama sitten vähennettiin entisestään lisäämällä kai vapaaehtoisuuden merkitystä; aiemmin noin joka kolmas joutui palvelemaan.

Selvää kai pitäisi olla se, että mikä tahansa ratkaisu valitaankin, se ei syrji ketään sukupuolen perusteella.

Ylipäänsä joukkojen kokoa pitäisi pienentää nykyisestä 350 000 tuhannesta ensin siihen luvattuun 250 000 tuhanteen ja edelleen yhä lähemmäs nollaa. Turvallisuutemme ei ole kiinni sotilaallisesta valmiudesta vaan sosiaalisesta eriarvoistumisesta, ympäristöongelmista, kuten ilmaston lämpenemisestä, resurssien epätasaisesta jaosta ja vaikkapa viranomaisten luotettavuudesta. Maanpuolustuksessa pitäisi lakata jo puhumasta sotilaallisista uhista ja siirtyä todellisiin.

psst. Muokkasin kirjoitukseni sisältöä luettuani Kaskealan kyseisen puheen. Ei pitäisi liikaa luottaa lehtitietoihin ja omiin muistikuviin. Pahoitteluni.