EU-komission puheenjohtaja José Manuel Barroso Kööpenhaminan ilmastosopimusluonnoksesta (Guardianin mukaan, via GP):

"Tällä hetkellä pöydällä on 200-sivuinen teksti, joka sisältää kosolti vaihtoehtoja ja runsaasti hakasulkuja. Jos emme selvitä tätä sotkua, siitä on vaarassa muodostua historian pisin itsemurhaviesti."

Ei saa nauraa, se ei ollut vitsi. Minusta tuntuu, että asiaan ei Suomessa suhtauduta vielä sen vaatimalla vakavuudella.

Viime aikoina joka puolelta tulvineet tiedot tulevasta ilmastokriisistä ovat kerrassaan lamauttaneet.

Tieteilijät joutuvat jatkuvasti tarkentamaan ennusteitaan enimmäkseen siihen suuntaan, että tulevat muutokset tapahtuvat nopeammin ja rajummin kuin aiemmin luultiin.

En kertaa kaikkea; nykytilanne on hyvin tiivistetty esimerkiksi Ekofokus-blogissa. Sen sanon, että aiemmin "turvallisena" pidetty kahden asteen lämmönnousun raja näyttäisi olevan liian suuri. Nykyisin puhutaan puolestatoista asteesta. Siis että lämmönnousu pitäisi pystyä pitämään puolessatoista asteessa esiteollisesta ajasta. Muuten homma karkaa käsistä muun muassa takaisinkytkentöjen takia, ja ilmastonmuutos voi alkaa vahvistaa itseään.

Ikävää on, että nyt lämpötila on jo noussut vajaan asteen ja jo ilmakehään päästetyt kaasut lämmittävät vielä ainakin puoli astetta, vaikka päästäminen lopetettaisiin nyt. Game over?

Joidenkin mukaan aikaa päästöjen lopettamiseen olisi kuitenkin jopa vuoteen 2015 asti. Kuusi vuotta.

Kylmään ilmanalaan tottuneelle suomalaiselle pari astettahan ei tunnu missään. Pitänee muistuttaa, että nyt ei puhuta paikallissäästä, vaan globaalista ilmastosta, keskiarvosta. Paikalliset muutokset – siis juuri ne, jotka ihmisten nahoissa ja ekosysteemeissä näkyvät – ovat paljon suurempia.

Seurauksena voi olla jo tällä vuosisadalla niin mittavia muutoksia, ettei moni uskalla kuvitella niitä. Kenties miljardit ihmiset kuolevat nälkään, kun maapallon hedelmällisimmät viljelyalueet kuivuvat. Jäljelle jäävät aloittavat valtavat muuttoliikkeet, joiden yhteydessä leviävät pandemiat pyyhkivät väkeä lisää.

Merenpinnan nousu ja eräiden rannikkokaupunkien huuhtoutuminen voi olla pieni reunahuomautus tässä kertomuksessa. Yhteiskunnat romahtavat.

Ongelmahan ei ole, etteikö tarpeeksi varmaa tietoa tulevasta olisi. Sekään ei ole ongelma, ettei tarvittavia keinoja kehityksen muuttamiseksi olisi jo olemassa.

Ongelma on se, ettei niitä sovelleta. Ettei tehdä tarpeeksi.

Muuten, jos netissä aktivoitunut maahanmuuttokriittiseksi itseään nimittävä sakki haluaisi tosissaan estää pakolaisten tulon Suomeen, kuten epäilemättä haluavat, heidänkin kannattaisi panna kaikki paukut ilmastonmuutoksen hidastamiseen.

Joulukuussa koittava Kööpenhaminan ilmastokokous on kenties historian tärkein poliittinen tapaaminen. Paineet ovat valtavat, koska vaakakupissa on niin paljon. Suomalaiselle demokratialle kenties siunaukselliseksi osoittautuva vaalirahakohu on sikäli kamala, että se saattaa viedä huomion pois siitä, mikä on tärkeää.

Miten oheinen kuva liittyy tähän? Siinä vaiheessa kun omat keinot alkavat loppua, on tätä kaikkea prosessoidakseen käytettävä energiaansa johonkin mielekkääseen, joka ei ainakaan pahenna asiaa. Omenien ja nokkosten säilöminen talven varalle (ilman pakastinta!) on paitsi kivaa, myös tavallaan terapeuttista.

Keskiviikon kokouksessaan Helsingin valtuusto hyväksyi parikin pontta, jotka tähtäävät natriumglutamaatin (E621) käytön vähentämiseen tai lopettamiseen. Espoohan on jo aiemmin päättänyt luopua natriumglutamaatista kouluruuassa.

Otteita kaupungin päätöstiedotteesta:

Maria Björnberg-Enckell + Astrid Thors
Kaupunginvaltuusto edellyttää  Palmian tutkivan haitallisen lisäaineen E621 (natriumglutamaatti) käytöstä luopumista tai käytön vähentämistä varsinkin päiväkoti-ikäisten ruokahuollossa.
Ponsiehdotus hyväksyttiin 62 jaa-äänellä.

[...]

Terhi Koulumies + Arja Karhuvaara
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin kaupungin päiväkodeissa ja kouluissa lapsille tarjottavasta ruuasta poistetaan ylimääräiset ja tarpeettomat lisäaineet, kuten E621.
Ponsiehdotus hyväksyttiin 59 jaa-äänellä.

Lisäksi muissa ponsissa puhuttiin muun muassa kasvis-, lähi- ja luomuruuasta sekä kaudenmukaisten raaka-aineiden käytöstä. Tuntuu edistykselliseltä, vaikka ponsien merkitys ei yleensä käytännössä olekaan kovin suuri.

Natriumglutamaatti ei sinänsä ole myrkyllistä eikä sen haitoista ole tietääkseni vielä tieteellistä näyttöä. Kokemusperäisesti sen kuitenkin epäillään aiheuttaneen paljon yliherkkyys- ja muita oireita. Joka tapauksessa kyseessä on täysin tarpeeton lisäaine, jonka kulinaristinenkin arvo on hyvin kyseenalainen.

Itse päätöksenteko koski päiväkotien ja yhden vanhusten palvelukeskuksen ruokahuollon ulkoistamista Palmialle. Älytön päätös. Ulkoistamisen kannattajat väittävät, että kyse ei ole ulkoistamisesta, koska Palmiakin on saman kaupungin omistama (toistaiseksi). Ulkoistamisesta puhuvat ovat kuitenkin ymmärtäneet, että ruokailu on "ydintoimintaa" päiväkodin arjessa ja lastenkasvatuksessa, ja sen antaminen toisen organisaatio(yksikö)n hoidettavaksi juuri tarkoittaa tehtävän ulkoistamista. Kyse ei ole vain terminologisesta kiistasta.

Kuluneena viikonloppuna järjestetty Ihmistulva-tapahtuma vaati terää Suomen ilmastopolitiikkaan. Konkreettinen vaatimus oli ilmastolaki, josta seuraisi viiden prosentin vuosittaiset päästövähennykset.

Tapahtumassa patsasteli myös joukko ilmastoskeptikoiksi itseään nimittäviä uskovaisia. Liike nimittäin muistuttaa tieteellisen tiedon kiistämisessään monin tavoin kreationisteja, jotka vastustavat luonnontieteellistä käsitystä lajien synnystä ja kehityksestä. Nämäkin verhoavat sanomansa maallikkoa usein hämäävin, kvasitieteellisin sanankääntein ja puhuvat "älykkään suunnittelun teoriasta". Huuhaata yhtä kaikki.

Milloin yritetään väittää, ettei ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu vaikuta ilmastoon, milloin taas kaiken takana ovat muutokset auringon säteilyssä. Mitä tahansa voi toki uskoa, mutta on aivan eri asia uskoa jotakin ilman/vastoin todisteita kuin kokemusperäisesti luottaa siihen, millä tavalla tuotetaan uskottavaa tietoa todellisuudesta.

Joku ilmastoskeptikoista oli lähes hellyttävästi huolissaan siitä, miten käy Afrikan köyhien tai "oikeiden" ympäristöongelmien, jos rahaa hassataan ilmastonmuutoksen torjuntaan. Emme kuitenkaan luultavasti näe näitä ihmisiä puolustamassa köyhiä tai ympäristöä missään muussa yhteydessä.

Väittelyyn ilmastoskeptikoiden kanssa ei kannata ryhtyä. Tapahtumassa he jakoivat pamflettia, joka sisältää moneen kertaan kumottujen väitteiden ohella neuvoja väittelyyn ilmastoasioissa. Väittely on kuitenkin ajanhukkaa, sillä mitään todellista vastakkainasettelua ei tiedeyhteisössä ole. Ja tosiaan, vaikka väitteet kumottaisiin kuinka moneen kertaan, niitä yhä jaksetaan toistaa. Vänkääjien "argumentteja" potkitaan nurin esimerkiksi täällä.

Silti maallikot menevät usein halpaan, ja paha kyllä, toimittajat ovat usein maallikoita. Ylekin antoi uutisoinnissaan viimeisen sanan eräälle ilmastoänkyrälle, jonka tieteelliset meriitit eivät liity ilmakehään.

Pasi Toiviainen kuvasi kirjassaan ilmiötä osuvasti journalistiseksi ikiliikkujaksi. Kun "vastapuoli" on kerran päästetty ääneen, sitä on aina kuultava, koska tasapuoliseen journalismiin kuuluu useiden näkökantojen esiintuonti. Huomaamatta jää, että ilmastoskeptikot painivat aivan eri sarjassa. Tilannetta voi ehkä hieman hahmottaa Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan sanoin:

"Olen joskus käyttänyt sellaista vertausta, että meillä on kahden tyyppisiä pään asiantuntijoita, partureita ja aivokirurgeja. Jos parturi pannaan tekemään aivokirurginen operaatio, sillä voi olla kuolettavat seuraukset."

Niinpä. En minäkään antaisi tukkaani aivokirurgin leikattavaksi. Hiilidioksidipitoisuuden kasvun on aika pitkään tiedetty vaikuttavan ilmastoon. (Sen sijaan itselleni uusi tieto oli se, että ilman hiilidioksidipitoisuuden kasvu johtaa – ilmastonmuutokseen liittymättä – myös merien happamoitumiseen. Ja meriveden pH:n ei paljon tarvitse laskea, kun olo käy useimmille meriekosysteemeille sietämättömäksi. Ei mukava tulevaisuudenkuva sekään.)

Mutta ne uskovaiset – ilmastoskeptikot, -denialistit ja muut änkyrät – mitä niille pitäisi tehdä? Varmaankin vaieta kuoliaaksi ja/tai osoittaa tiedon lähteille. Ei enempää palstamillimetrejä haaskuuseen. Voisi vaikka säästää metsiä tai sähköä. Sammutan tietokoneen ja lakkaan kirjoittamasta.

Useimpien mielestä moraalia ei voi johtaa suoraan laista. Siis siten, että mikä on laillista, on myös oikein. Pikemminkin toisinpäin: toimivassa demokratiassa yleiset moraalikäsitykset tapaavat ennen pitkää muodostua myös laeiksi ja muiksi säännöiksi.

Varmin merkki moraalittomasta toiminnasta onkin yleensä se, että – ikään kuin viimeisenä oljenkortena – muistutetaan sen olevan laillista. Viime aikoina laillisuudesta on puhuttu paljon ns. vaalirahakohun yhteydessä.

Ja nyt taas: Turkistuottajat Oyj ja Suomen Turkiseläinten kasvattajien liitto yrittävät vakuutella yleisöä siitä, että turkistuotanto on kuitenkin yhä laillinen elinkeino. Niin, on se Suomessa.

Kysehän oli samasta maasta, joka yrittää vakuuttaa muuta maailmaa siitä, että turve on ilmastoystävällinen ja uusiutuva polttoaine.

Tällainen maallikko voisi kuvitella, että viralliset ravitsemussuositukset perustuvat uusimpaan ja parhaimpaan tieteelliseen tietoon siitä, mikä on eri ihmisryhmille terveellistä ja tarpeen.

Harhaluulo.

Ravitsemussuositukset laatii maa- ja metsätalousministeriön alainen Valtion ravitsemusneuvottelukunta, jossa on ravitsemustieteellisen asiantuntemuksen lisäksi "ravitsemusasioita käsittelevien viranomaisten, kuluttajajärjestöjen, palkansaajajärjestöjen sekä teollisuuden, kaupan ja maatalouden järjestöjen edustajia". Se on siis mitä suurimmassa määrin poliittinen elin, ja sen suositukset ovat poliittisia. Kannattaa katsoa, mitä tahoja siellä on edustettuna, ja mitä ei.

Kun siis Sirkka-Liisa Anttila haluaa koululaisten ja muiden juovan lisää maitoa jotta ylituotanto-ongelmat poistuisivat, hän voi lähettää ravitsemusneuvottelukunnan asialle. Riippumatta siitä, onko entisestään lisääntyvä maidonjuonti hyväksi kellekään muulle kuin alenevien tuottajahintojen kanssa kipuileville tehotuottajille.

Tämänhetkinen suositus on 6 dl päivässä, raskaana olevilla kahdeksan. Suositus perustuu ilmeisesti huoleen riittävästä kalsiumin saannista. Eriäviäkin mielipiteitä on. Suomi on muuten ennätysmaiden joukossa paitsi maidon kulutuksessa myös osteoporoositapauksissa mitattuna. Saamme varmaan liian vähän maitoa.

PS.
Vuoden silmiäavaavimman blogin kunniamaininnan voisi puolestani saada Quinoaa.

Hyvät uutiset: junissa voi periaatteessa kuljettaa pyöriä. Huonot uutiset: käytännössä se on hyvin hankalaa ja kallista.

Kaukojunissa (IC ja IC2) on yhteensä kokonaista kolme pyöräpaikkaa, ja nekin hyvin ahtaita ja hankalia käyttää. Paikat pitää varata etukäteen lipunmyynnistä tai puhelinpalvelusta. Lippujen nettikaupasta tai edes aseman lippuautomaatista niitä ei saa mitenkään.

Vanhoissa (sinisissä) pikajunissa on yleensä tavaravaunu, johon pyöriä mahtuu lähes rajattomasti. Niitä junia ei tosin juuri näy Etelä-Suomessa.

Kaukojunissa pyörän kuljettaminen maksaa yhdeksän euroa. Riippumatta matkan pituudesta tai pyöräilijän mahdollisesta alennusryhmästä.

Lähijunissa pyörien kuljettaminen on vähän helpompaa. Vanhemmissa junamalleissa paikkoja on (kai) kolme, uudemmissa matalalattiaisissa kolme molemmissa päissä. Niissä pyöriä ei tarvitse nostaa ylös.

Lähijunissa pyörän kuljettaminen maksaa 4,20, paitsi YTV-alueella 4 euroa (tosin lipunmyyjä asemalla ei tiennyt tätä ja laskutti minulta 4,20). Matka maksetaan VR:n ohjeiden mukaan konnarille.

Pyörän kuljettaminen junissa on kuitenkin yleensä vaivan arvoista, jos se onnistuu. Esimerkiksi autottoman lapsiperheen toimintasäde kasvaa merkittävästi. Ja jos pyörien kuljettaminen lisääntyy, ehkä sitä myös aletaan joskus helpottaa. Toivossa on hyvä elää.

VR on yrittänyt uudistaa brändiään vihreämmäksi. Valitettavasti tämä on näkynyt lähinnä kirjasimen värin muuttumisena. Myös IC-junien sekajäteroskapusseihin tuli taannoin roskapussin kuva entisen harmaan sijaan vaaleanvihreällä. Vaikutelmaa korostaa siihen ilmestynyt sana: "Luonnollisesti". Nimittäin vaikutelmaa viherpesusta.

Ydinvoimateollisuus joutuu käsittääkseni periaatteessa järjestämään jonkinlaisia vakuuksia ydinonnettomuuteen varautumista varten. Ydinenergialaissa puhutaan näköjään valtion ydinjätehuoltorahastosta.

(Se, ettei mikään yksityinen vakuutusyhtiö suostu antamaan vakuutusta ydinonnettomuuden varalta, vaikka riskin pitäisi ko. teollisuuden mukaan olla pieni, ei nyt kuulu tähän asiaan.)

Toimisiko vastaavanlainen järjestely – mutatis mutandis – ilmastonmuutoksen torjunnassa?

Se menisi jotenkin näin: fossiilisten polttoaineiden kauppiaat velvotettaisiin lisäämään tietty, melko suuri summa polttoaineen myyntihintaan. Tämä osuus siirrettäisiin sellaisenaan johonkin "riippumattomaan", kansainväliseen rahastoon, jonka tarkoitus olisi myöhemmin jakaa avustuksia 1) ilmastonmuutoksen aiheuttamiin välittömiin tuhoihin ja 2) ilmastonmuutoksen haittojen vähentämiseksi (ilmiön hidastamiseksi) esimerkiksi sitomalla hiiltä.

Ajatus ei varmasti ole uusi, mutta se tuli mieleeni, kun pohdin sitä, miksi meidän sukupolvemme saa tuhlata maapallon luonnonvaroja yli tarpeen ja vieläpä siten, että tulevat sukupolvet maksavat päästöjen aiheuttaman laskun. Tällainen vero+rahastointi olisi eräs tapa siirtää laskua nykypolville.

Sisältävätkö kansainväliset ilmastosopimu(sluonno)kset jo vastaavia mekanismeja?

Päivitys saman tien: Olisi varmaan pitänyt selvittää itse asiaa enemmän ennen kirjoittamista. KVG hiilivero.

Ylen uutisen mukaan Kiinteistöliitto ja Omakotiliitto paheksuvat kuntia, joiden omistamat energiayhtiöt jakavat voittojaan tuloina kuntien käyttöön sen sijaan, että rahat kerättäisiin "rehdisti" verotuksella. Liitot pitävät käytäntöä piiloverotuksena.

Jutusta ei riittävän selvästi käy ilmi, kuinka järkälemäinen lehmä liitoilla on ojassa.

Mitähän rehtiä olisi siinä, että
1) pakotettaisiin kaukolämpöyhtiöt myymään energiaa hintaa alle markkinahinnan
2) kerättäisiin vastaavat tulot tasaverona
3) kunkin maksuosuus määräytyisi tulojen mukaan eikä kulutetun energian?
kysyn vaan.

Erityisesti Omakotiliiton kannan ymmärtää. Tokihan keskimäärin paljon energiaa kuluttavat omakotiasujat haluaisivat maksattaa energiankulutuksensa muilla.

Kyllä nykyinen trendi on onneksi kääntymässä toiseen suuntaan, tosin liian hitaasti. Saastuttaja maksaa.

Helsingin kaupunki tarjoaa naperoilleen edulliseen hintaan aterioita puistossa, kuten moni muukin kylä. Lapsiperheitä hyödyttävä konsepti on erinomainen.

Ongelma vain on, että ruokalistalla on lähinnä lihaa. Välillä toki kalaa, mutta sekin on lähinnä kirjolohta ja tonnikalaa, joita ympäristöstä tietoinen välttää myös (ks. WWF:n kalaopas).

Helsingin kaupunki ei ole ilmeisesti vielä oivaltanut, että ilmastonmuutos on täällä ja nyt ja se täytyy huomioida ihan joka sektorilla. Ruoka olisi yksi helpohko päästövähennysten kohde. Muutkin ympäristönäkökohdat toki voisi ottaa huomioon. (Sen sijaan realistina en odota hengitystäni pidätellen, että viime vuosikymmenten eläinoikeuskeskustelu alkaisi jotenkin näkyä esimerkiksi ruokalistoissa.)

Toisaalta ei ole suuri ihme, ettei edistystä tapahdu, sillä keittäjille ja päättäjille kasvisruoka lienee edelleen lihakeitto ilman lihaa. Ruokalistan esimerkit vahvistavat tätä käsitystä; ruuista vain hernekeitto sisältää edes hieman proteiinia. Koko yhdeksän viikon aikana kasvisruokaa saa seitsemän kertaa:

- mannapuuro + mehukeitto
- kasvissosekeitto 
- juustoinen sadonkorjuukeitto (?)
- pinaattikeitto
- kasvishernekeitto
- ohrapuuro + mehukeitto
- bataatti-perunasosekeitto

Ei siis edes joka viikko. Mutta missä ovat linssit, pavut, kikherneet, tofu, muut soijatuotteet? Ei niitä varmaan osata käyttää.

Tätä taustaa vasten vinolaisten idea yhdestä liharuokapäivästä viikossa on piristävää toisinajattelua. Mutta saataisiin edes yksi tai kaksi kasvisruokapäivää, missä kasvis ei tarkoita salaattia tai puuroa.

Kenenkään ei tarvitse saada lihaa päivittäin. Ainakaan ravitsemuksellisista syistä.