Mielenkiintoinen sivuhuomio Oksasen Villen blogista: niin sanottu lähdesuoja – jota nyt siis ollaan mm. poliisiylijohtajan toiveiden mukaisesti murtamassa – koskee myös yksityishenkilöiden ylläpitämiä blogeja. Näin on painovapauslaissa, tarkoitan laissa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä, säädetty.

Nyt kaikki whistleblowerit sitten vuotamaan likaisia salaisuuksia siivilirohkeille blogaajille ennen kuin on myöhäistä.

Jos joku ei muista, mistä oli kyse, kerrotaan kuitenkin. Sehän oli se pakkokeino-, esitutkinta- ja poliisilakien kokonaisuudistus, josta on työryhmä tehnyt mietintönsä, jonka lausuntokierros taisi hiljattain päättyä. Seuraavaksi varmaan tehdään aiheesta tuhatsivuinen hallituksen esitys. Sitä odotellessa. Kauhulla.

Ilmankos virallinen Suomi on ollut hiirenhiljaa Ruotsin sallittua kaikenkattavan salakuuntelun (ns. FRA-laki). En ihmettelisi, vaikka Suomi olisi salaa mukana hankkeessa, joka mahdollistaa käytännössä kaiken Suomesta ulkomaille suuntautuvan viestiliikenteen seurannan.

Ei silläkään väliä, että moinen salakuuntelu olisi (vielä) Suomessa laitonta, eikä se myöskään periaatteessa ole kansainvälisten sopimusten mukaista.

Koska kyseisessä salakuuntelussa ei mennä muutenkaan ihan pykälien mukaan, voidaan hyvin olettaa, että Suomi voi hyödyntää Ruotsin tarjoamaa mahdollisuutta kaikenlaisen ei-toivotun toiminnan suitsimiseen. Varokaa, piraatit! Varokaa, eläinoikeusliike! Varokaa, ympäristöliike! Varokaa, "maahanmuuttokriitikot" ja muut kravattirasistit! Älkää yrittäkökään muuttaa tätä yhteiskuntaa, se on teille vaarallista!

* * *

Yleensä elinkeinoelämän edellytyksiä loppuun asti puolustavat ja turvallisuuslähtöistä yhteiskuntamallia ajavat ovat enimmäkseen samoja ihmisiä. Eikö heitä yhtään haittaa edes se, että yritystoiminnan(kin) tietosuojaa murretaan tässä samalla?

Suuret IT-yritykset eivät enää halua investoida ja rakentaa datakeskuksiaan Ruotsiin kuten ennen, koska asiakkaiden yksityisyyden suoja on niille tärkeä arvo liiketoiminnassa.

Internet-aktivisti Matti Nikki oli valittanut hallinto-oikeuteen keskusrikospoliisin päätöksestä lisätä hänen Internet-sensuuriaan käsittelevä sivustonsa sensuurilistalle.

Hallinto-oikeus antoi 20.5. ratkaisunsa (diaarinro 02418/09/7506), jonka mukaan valitusoikeutta ei oikeasti edes ollut (poliisi ei siis varsinaisesti tehnyt päätöstä vaan listaus oli vain normaali hallinnollinen toimi), ja maksatti kulut valittajalla.

Oikeus ei ottanut kantaa sensuurilistauksen lainmukaisuuteen eikä siis muutenkaan tutkinut koko valitusta.

Näin ollen: meillä on voimassa oleva laki, jonka mukaan poliisi voi salaa sensuroida omasta tai jonkun muun aloitteesta käytännössä mitä tahansa, eikä sensuroidulla ole mitään mahdollisuutta tuoda asiaa puolueettoman oikeusistuimen tai minkään muunkaan käsittelyyn.

Ainoa valitustie näyttäisi siis olevan julkisuus, neljäs valtiomahti. Se toimi silloin, kun poliisi lisäsi listalleen WWW:n kehityksestä vastaavan organisaation, W3.orgin. Se ei näytä toimivan Nikin tapauksessa.

Piti ihan käydä katsomassa, mikä se sanakirjamääritelmä oikeusvaltiolle olikaan.

Päivitys 26.5. Nikkiä asiassa edustavan Turre Legalin blogissa on pari lisänäkökohtaa. Sieltä vielä sitaatti:

"Olenkin nyttemmin yhä ennemmän sitä mieltä, että Suomi saa jatkuvasti langettavia päätöksiä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta vain siksi, että suomalaiset tuomarit ovat 'uusavuttomia' perusoikeusargumenttien edessä. Niihin reagoimista ei kukaan opettanut oikiksessa."

Kuten aiemmin mm. tässä blogissa on ennakoitu, poliisille ollaan kaatamassa lisää valtuuksia isolla kauhalla: esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilakien uudistusta pohtinut työryhmä sai työnsä valmiiksi, ja lopputulos vaikuttaisi tarkempaa analyysiä odotellessa odotetunlaiselta.

Suurin osa lisäyksistä näyttäisi johtuvan tekniikan kehittymisestä, mutta ei voi välttyä vaikutelmalta, että valvontaverkko ihmisten ympärillä kiristyy (huomatkaa, kuinka kovasti yritän välttää sanomasta, että poliisivaltiokehitys taas etenee). Tämähän on tavallaan väistämätöntä, jos poliisin pitää voida käyttää kaikkea käytettävissä olevaa tekniikkaa, koska se tekniikka on yhä läpitunkevammin läsnä kaikkialla. Tästä tarvittaisiin laajempaa keskustelua.

Kuten lex Nokiasta kohuttaessa kävi ilmi, ei tosiaan ole mikään periaatteellinen ongelma antaa yrityksille poliisiakin suurempia valtuuksia loukata ihmisten yksityisyyttä, sillä kyllähän niitä poliisinkin valtuuksia voi helposti kasvattaa.

Lähdesuojan purkamisessa esitys jatkaa niinikään lex Nokian viitoittamalla tiellä. Tämä voi olla erittäin ongelmallista lehdistön- ja sananvapauden näkökulmasta (esim. whistleblower-ilmiö).

Tarkempia huomioita ehkä myöhemmin, tai ehkä ei. Raportti sisältää tasan tuhat sivua.

Nettiviestinnästä on tulossa yhä keskeisempi osa ihmisten arkea ja julkisista palveluista yhä suurempi osa siirtyy verkkoon. Samaan aikaan yritetään teollisuuden painostuksesta säätää eri puolilla lakeja (Ranska, europarlamentti), joilla sallittaisiin Internet-käyttäjien yhteyden katkaisu rankaisukeinona.

Siis kun epäillään, että joku imuttaa leffaa, viihdejättiyritys lähettäisi asianajajansa käyttäjän Internet-operaattorin kimppuun, jonka sitten on pakko panna naru poikki. On muuten aika erikoinen ajatus oikeusvaltiossa, että asianomistaja saisi määrätä rangaistuksen.

Yllä kuvatun kaltainen järjestely kuitenkin kaatui juuri europarlamentissa. Käyttäjien perusoikeuksia ei yllättäen saakaan noin vain rajoittaa. (Seuraavaksi televiestintädirektiivipaketti menee kuitenkin yhteispäätösmenettelyn mukaisesti sovitteluun, jossa yritetään löytää neuvoston kanssa yhteinen kanta.)

Voin vain kuvitella, kun sadat asiasta mitään ymmärtämättömät mepit vääntävät jostain tällaisesta. Järkevä lopputulos voi syntyä vain sattumalta. Nimittäin ehdotetussa esityksessä käyttäjien yhteyksiä ei sitten olisi saanut katkaista edes teknisestä syystä.

Entäs sitten kun laajakaistan päässä oleva kotikone on valjastettu osaksi botnettia ja suoltaa roskapostia tuhannen viestin minuuttivauhtia ja operaattori voi vain nostaa kädet pystyyn? Kyllä avoimen Internetin voi silläkin tavalla tappaa.

Tästä minun on pitkään pitänyt kirjoittaa, mutta Vaiheinen ehti ensin.

Nyt kun kohistaan lex Nokiasta – eikä syyttä – voi vain toivoa, että ihmisten ja julkisen sanan kiinnostus yksityisyyden suojaan säilyy. Yksi argumentti lex Nokiaa vastaan on ollut, että lainmuutoksella annetaan eräiltä osin yrityksille ja muille yhteisötilaajille poliisiakin suurempia valtuuksia.

Tämähän ei ole poliisin näkökulmasta ongelma, sillä ilmeisesti valtuuksia ollaan kasvattamassa. Poliisiylijohtaja Paateron letkautus vihjaa siihen suuntaan:

Tämä lakiesitys tyydyttää meitä etenkin kun poliisin valtuudet selvitetään erikseen pakkokeinotyöryhmässä maaliskuun loppuun mennessä.

Paatero viittaa ns. Raution työryhmään, jossa on tarkoitus selkiyttää lakisoppaa, jolla säädellään poliisin valtuuksia. Nykyisin asiaan liittyvät pykälät on hajautettu ainakin poliisilakiin, esitutkintalakiin ja pakkokeinolakiin. Näistä pitäisi saada sitten tolkku. Tavoite on hyvä, mutta.

Poliisin valtuuksia on kasvatettu viimeiset vuodet ja vuosikymmenet melko systemaattisesti. Miksi tämä kokonaisvaltainen lakimuutos olisi poikkeus?

Työryhmän kokoonpanoa em. sivulta tarkastellessa ei voi välttyä ajatukselta, että ns. perusoikeusmyönteinen näkökulma on aika ohuelti edustettuna.

Tässä uudistuksessa on siis pysyttävä hereillä, sillä se voi potentiaalisesti jättää lexnokiat kauas taakseen yksityisyyden suojan purkamisessa.

Keskusrikospoliisissa nykyistä sähköisen viestinnän tietosuojalakia muuten nimitetään kuulemma "rikollisen viestinnän tietosuojalaiksi". Se kertoo aika paljon poliisin arvoista ja asenteista perusoikeuksia kohtaan.

Hesarin pääkirjoituksen mukaan "Ruotsissa käräjäoikeus pohtii saako verkossa ladata luvatta". Kirjoitus käsittelee meneillään olevaa The Pirate Bay -oikeudenkäyntiä.

Kirjoitus on yllä siteeratusta otsikosta lähtien aivan ulkona käsiteltävästä aiheesta. Käräjäoikeus nimenomaan ei pohdi, saako luvatta ladata; sehän olisi hyvin helppo kysymys. Oikeus pohtii sen sijaan muun muassa, onko Pirate Bayn taustalla olevat henkilöt syyllistyneet johonkin, kun ovat pystyttäneet saitin, joka saattaa helpottaa luvatonta lataamista.

Kirjoitus keskittyy niin tiiviisti ottamaan kantaa Pirate Baytä vastaan, että unohtaa tosiasiat. Lehti ratsastaa jopa perinteisellä köyhän artistin myytillä välittämättä siitä, että oikeudenkäynnissä asianomistajina on lähes yksinomaan amerikkalaisia suuryrityksiä.

Yksi oikeudenkäynnin avoimista kysymyksistä on, miten ylläpitäjiä voitaisiin tuomita avunannosta sellaisiin tekoihin, joista ei ole tuomittu ketään. Päärikos siis puuttuu.

Tuleva oikeuden päätös (tai sitä seuraavat ylempien oikeusasteiden päätökset) ovat merkittäviä siksi, että ne linjaavat monia asioita, erityisesti sen, voiko linkittäminen olla kiellettyä. Pirate Bayhän ei sisällä lainkaan tekijänoikeudella suojattua materiaalia, se sisältää vain BitTorrent-tiedostonjakoprotokollan käyttämiä "linkkejä" aineistoon, joka on käyttäjien omilla koneilla. Miten Internet, tarkemmin WWW toimisi, jos linkittäminen voitaisiin kieltää? Voidaanko Google tuomita hakukoneensa takia avunannosta rikoksiin?

Asiaa tuntemattomille on syytä huomauttaa, että BitTorrentissakaan ei sinällään ole mitään laitonta, vaan se on erinomaisen kätevä protokolla suurten datamäärien jakamiseen, ja sitä hyödynnetään ahkerasti esimerkiksi tieteellisissä projekteissa ja vapaiden käyttöjärjestelmien levityksessä (ks. esim. Ubuntu-Linuxin lataussivu).

Suomessa Pirate Baytä vastaava saitti oli Finreactor, jota vastaan käyty oikeusjuttu oli vähän erityyppinen. Ruotsin tapauksessa syyttäjällä näyttäisi olevan jalat enemmän maassa, ja ylläpitäjiä ei esimerkiksi ole suoraan rinnastettu käyttäjiin. Syytettyjä puolustaneen Turre Legalin blogissa on enemmän taustaa aiheesta.

Lex Nokia -lisänimen saanutta yleistä urkintalakia vastaan on järjesteillä toimintaa:

• mielenosoitus eduskuntatalolla 5.2. klo 14.30
• keräys lex Nokian vastaisen tv-mainoksen rahoittamiseksi.

Molempiin on helppo osallistua.

Lienee paikallaan sanoa pari sanaa eräistä vapauksista, kun niihin liittyy niin paljon väärinkäsityksiä.

Tänään Hesarin mielipidesivulla joku oli harmistunut puhelin- ja ovimarkkinoinnista, ja rinnastipa hän samaan sarjaan (muutenkin kummallisessa kirjoituksessaan) myös taivaspaikkakauppiaat:

Ajan heidät matkoihinsa, koska Suomessa on uskonnonvapaus, johon ei kuulu tyrkuttäminen, varsinkaan toisten kotinurkissa.

Kuuluupas. Uskonnonvapauteen nimenomaan kuuluu oikeus uskoa mihin lystää ja myös kertoa, jopa julistaa sitä muille. Jälkimmäinen kuuluu myös sananvapauden piiriin. Kirjoittajaa ei kuitenkaan pakotettu uskomaan mihinkään, ja se riittääkin uskonnonvapauden näkökulmasta.

Kotinurkkia toki suojaa kotirauha, mutta kyllä ovikelloa saa pimputtaa.

Suomessa sananvapauden ytimessä on erityisesti juuri uskonnollinen ja poliittinen viestintä; kaupallista säädellään hieman eri tavoin. Käytännössä tämä tarkoittaa juurikin sitä, että Jehovan todistajat saavat tulla ovelle, vaikka ovessa lukisi "ei käännytystä".

Samoin poliittiset pamfletit (ja myös vaalimainokset!) saa tiputtaa postilaatikosta, vaikka siinä lukisi "ei mainoksia". Eri asia tietysti on, kuinka järkevää se on viestin perillemenon kannalta. (Meille tuli tänään STP:n Kansan ääni. Hieno lehti! Tai no, ainakin eräällä tapaa mielenkiintoinen...)

Mutta kaupallista mainospropagandaa voi suitsia monin tavoin. Mielipidekirjoituksen kirjoittajaakin varmaan auttaisi kaikenlaisten kieltojen tekeminen:

• ASML:n kieltorekisteri (Robinson-rekisteri) posti- ja puhelinmarkkinointia varten; postista saa postikortin, jolla voi ilmoittautua
• tuotetta tilatessa tai ostaessa pitää voida kieltää tietojen käyttö ja luovutus
• henkilötietojen luovutuskielto Väestörekisterikeskukseen
• ei mainoksia -kyltti oveen.

Robinson-rekisterissä tosin on eräitä pieniä ongelmia, joista olen kirjoittanut aiemmin.

Pizzafirmoja oven mainoskieltokyltti ei muuten ollenkaan estele. Jonkun pitäisi kertoa niille, että sen ohittaminen on kuluttajansuojalain vastaista markkinointia.

Volvo uhkailee Voimaa asianajotoimistonsa välityksellä oikeustoimilla erään vastamainoksen (PDF) vuoksi. Asiasta on ollut monessa blogissa (mm. Voiman Fifi-verkkoliitteen ja Effin) ja tiedotusvälineessä, joten en kertaa tapahtumia enempää.

Tyydyn vaatimattomalla diletantin arvovallallani toteamaan, että onpahan heppoisin perustein kirjoitettu cease & desist -kirje (kirjeen kopio löytyy Fifin jutusta). Jos uhkaillaan oikeustoimilla, kannattaisi uhkailu edes perustaa johonkin soveltuviin pykäliin.

Vastamainosta väitetään noin vain lainvastaiseksi vedoten lakiin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa. Tässä siis julkaisutoiminta katsotaan Volvon kanssa kilpailevaksi elinkeinotoiminnaksi ja journalismi markkinoinniksi. Asiaa syvemmältä penkomatta voidaan suoraan todeta, että esitetyt lakiperusteet eivät lainkaan sovellu tarkoitukseen. Muuten vaikkapa elokuvayhtiö voisi haastaa oikeuteen Hesarin, joka julkaisee kriittisen arvostelun.

Lisäksi vedotaan tavaramerkkilakiin, jonka mukaan muka toisen tavaramerkkiä ei saisi elinkeinotoiminnassa käyttää tavalla, joka on haitaksi tavaramerkin erottamiskyvylle tai maineelle. Tässä taas unohdetaan koko tavaramerkin tarkoitus sen lisäksi, että väite on väärä. Tavaramerkkisuoja on tarkoitettu epäreilua kilpailua vastaan – siis sitä, että Voiman konepaja alkaisi myydä omaa, todellista Volve-menopeliään – eikä tavaramerkkisuojasta ole mitään iloa parodialta tai vastamainokselta suojautumiseen.

Viime aikoina on ollut puhetta netin itsesääntelystä. Asianajajillakin on itsesääntelyohjeet, tai oikeammin hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet. Niissä muun muassa kielletään asiattomilla ilmoituksilla uhkaaminen.

Edit 12.12. Minuahan ei ole mikään pakko uskoa, mutta näköjään Kemppinen sanoi saman.