Mielenkiintoinen sivuhuomio Oksasen Villen blogista: niin sanottu lähdesuoja – jota nyt siis ollaan mm. poliisiylijohtajan toiveiden mukaisesti murtamassa – koskee myös yksityishenkilöiden ylläpitämiä blogeja. Näin on painovapauslaissa, tarkoitan laissa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä, säädetty.

Nyt kaikki whistleblowerit sitten vuotamaan likaisia salaisuuksia siivilirohkeille blogaajille ennen kuin on myöhäistä.

Jos joku ei muista, mistä oli kyse, kerrotaan kuitenkin. Sehän oli se pakkokeino-, esitutkinta- ja poliisilakien kokonaisuudistus, josta on työryhmä tehnyt mietintönsä, jonka lausuntokierros taisi hiljattain päättyä. Seuraavaksi varmaan tehdään aiheesta tuhatsivuinen hallituksen esitys. Sitä odotellessa. Kauhulla.

Tämä blogi (ja kaikki muukin samalla palvelimella) muutti uuteen kotiin.

Kaikista rikkimaisuuksista voi mielellään raportoida mahdollisine virheilmoituksineen mulle. Kiitos ja anteeksi!

Kirjoitin Sitvasin blogiin pari kirjoitusta, jotka sopivat sinne paremmin. Saa lukea sieltä.

Vanhan valtaus herätti odotettua närkästystä ylioppilaskunnan porvareissa: Valtakunnassa kaikki hyvin.

Kaupunginvaltuusto toteutti pitkän aikavälin tavoitteen: Yliopistonkadusta piha- tai kävelykatu.

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja on laukonut outouksia netin valvonnasta. En tiedä varsinaisesti, mitä hän on sanonut, vaan nämä huomiot on tehty toisen käden tiedon perusteella. Sikäli johtopäätökset voivat olla vääriä, mistä ehdolliset pahoitteluni.

Päivitys 13.11.2008:Haastattelin Hyväristä Fifiin, Voiman verkkoliitteeseen. Tämä teksti on sikäli osin vanhentunut.

Puheenjohtaja Pekka Hyvärinen siis esittää nettivaltuutettua valvomaan nettikirjoittelun sisältöä. Tavoite on hänen mukaansa törkeimpien ylilyöntien karsiminen. Tavoite on hyvä, mutta sitä varten meillä on jo rikoslaki, joka viime aikoina annettujen kunnianloukkaus- ja nettirasismituomioiden perusteella on hyvä ja toimiva. (Tuomioistuinten linja on välillä jopa hämmästyttävän sananvapauskielteinen.)

Ensinnäkin, Hyvärisen kommentit ilmaisevat syvää tietämättömyyttä "netin" ja siellä esiintyvän keskustelun luonteesta, ja hän ilmeisesti hahmottaa netin jotenkin perinteisen median jatkeena.

Keitä tämän valtuutetun toimet koskisivat? Mitä on verkkokeskustelu? Harrastusfoorumit, irc (ei -Galleria), Skype, muut pikaviestinjärjestelmät? Blogit, niiden kommentointi? Mistä Hyvärinen puhuu, miksei hän kerro? (Tai miksei HS kerro?)

Suosittuja keskustelupalstoja, kuten Suomi24:ää, jälkimoderoidaan käsittääkseni lukijoiden ilmoitusten perusteella. Vertaiskontrolli, siis. Perinteisen median palveluja taas, kuten sanottua, sitovat Journalistin ohjeet. Entä vaikkapa blogipalvelut? Ulkomaille kontrolli ei kuitenkaan ulotu, joten suurimmat alan palvelut Blogger, Wordpress.com ja Livejournal ovat jo alkujaan systeemin ulottumattomissa.

Mihin vedettäisiin kotimaisten blogialustojen tarjoajien velvollisuudet? Kuka voi kontrolloida esimerkiksi jotain riippumatonta pikkupuljua? Tiedättehän, kuka tahansa voi pystyttää verkkoon oman koneen ja julkaista sillä mitä tahansa. Kuka voi kontrolloida tätä blogia, jota pitää yksityishenkilö itse ylläpitämällään palvelimella ja itse koodaamallaan softalla? Sitä minäkin: ei kukaan (kunhan pysytään lain rajoissa).

Ilmeisesti Hyvärinen tarkoittaa jotakin alan yritysten itsesääntelyelintä, mutta sellaisessa on se ilmeinen ongelma, että se ei olisi lähimainkaan kattava. Internet on "anarkistinen": ei ole eikä (teknisestikään) voi olla mitään keskusjohtoa. Sama kuin jos siveyspoliisi menisi keskelle toria seisomaan ja yrittäisi kuunnella, mitä ihmiset toisilleen huutelevat.

Lisäksi Hyväriselle pitäisi jonkun kertoa, mitä sensuuri tarkoittaa. Hänen mielestään tietyntyyppisten, hänen pahana pitämiensä sivustojen karsiminen ei ole sensuuria. On se. Myös epämiellyttävien asioiden sensurointi on sensurointia. Sensuuria on tietosanakirjamääritelmänkin mukaan julkisen vallan harjoittama viestien ennakkotarkastus. Myös jälkikäteinen sensuuri on sensuuria.

On eri asia, että sananvapauteen on säädetty perusteltuja rajoituksia (esimerkiksi lastensuojelun tai yksityisyyden suojan nimissä). Lain rajat ovat tällä kohtaa enimmäkseen järkeviä. Niiden tiukentaminen on puuttumista perustuslailliseen oikeuteen, sananvapauteen, ja sellaiset muutokset pitää eduskunnassakin säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä (lue: vaikeasti).

Pitää olla kieli keskellä suuta, jos aletaan säätää puolivallatonta kontrollielintä. Mielivallan vaara on suuri.

Kun seurannassa on kolmatta kymmentä sähköistä tiedotusvälinettä – printtimedian lisäksi – ja kolmatta sataa blogia, voi aika käydä vähiin, vaikka näiden seuraaminen olisi hyvinkin organisoitua.

Pieni uutislakko piristää kummasti. Yhtäkkiä on käyttämätöntä kapasiteettia, apatia vähenee ja, mikä parasta, ehtii lukea kaikkea muuta, jopa kuivakanoloista tenttikirjaa. Suosittelen!

Lakolla on näköjään taipumus laajentua kattamaan uutisfiidien lisäksi vähän kaikkea muutakin, myös niitä blogeja. Ja se heijastuu omankin blogin päivitystahtiin. No, onpahan kohtalotovereilla vähemmän kahlattavaa.

Suosittelen tämän blogin tulevia päivityksiä odotellessa vaikkapa Päivystävää feministiä.

Viime aikoina on useammalla rintamalla haluttu blogeja kuriin. Kyse lienee lähinnä siitä, että valtaapitävät ovat havainneet tiettyä tiedonvälityksen demokratisoitumiskehitystä, ja blogeilla on siinä rooli. (Ja tuo muuten oli juuri sitä itsensä selkääntaputtelua, josta August Elokuu juuri kirjoitti.)

Vähän aikaa sitten EU-parlamentti toivoi demari Marianne Mikon mietinnön pohjalta blogeille jotain laatuluokittelua, jotta esimerkiksi lobbaus niiden kautta olisi läpinäkyvämpää. Tästä on kirjoitettu kaikki oleellinen Jeren, Sediksen ja Kasvin blogeissa. Toistan vain sen, että asia uutisoitiin lähinnä päin prinkkalaa: puhuttiin jostain blogien rekisteröitymispakosta ja jätettiin kertomatta, että sama mietintö piti huomattavana ongelmana mediakentän keskittymistä ja yksityisomisteisen median kyvyttömyyttä toimia vallan vahtikoirana. Aamen.

Nyt valtionsyyttäjä Mika Illman haluaa kontrolloida internetin keskustelupalstoja. Hänen huolenaan on rasistinen kirjoittelu, ja hän haluaakin blogeihin jälkimoderoinnin eli siirtää tuomioistuimen tehtäviä bloginpitäjille tai ylläpitäjille. Itsesensuuri kun arvatenkin olisi paljon tehokkaampaa kuin oikea laillisuusvalvonta. Enemmän kiistanalaisia näkemyksiä jäisi sanomatta. Eli sananvapaus kaventuisi.

Toisin kuin HS:n toimittaja, en ole sitä mieltä, että nettirasistien raapustuksia olisi jotenkin vaikea löytää. Näille "maahanmuuttokriitikoille" on yhteistä sananmukaisesti "kriittinen suhtautuminen Suomen maahanmuuttopolitiikkaan", millä ei tässä tarkoiteta ulkomaalaisviraston (tai mikä se nykyään onkaan) epäinhimillisen linjan kritisointia. Kyseessä on sen sijaan vaivoin peitelty muukalaisviha ja sen sukulaistaudit. (Jätän linkittämättä, koska en halua kyseisten kirjoitusten nousevan korkeammalle hakukoneiden hakutuloksissa.)

Kuten tunnettua, sananvapaudesta puhuminen on ikävää, koska joutuu puolustamaan kaikenlaisia nilkkejä. Nyt tosin riittää todeta, että nettikontrollin kiristäminen ei ole tarpeen edes näiden sohvanatsien kohdalla. Kai Puolamäki sen hyvin osoitti EFFIn blogissa: meillä on olemassa oikeudellinen väline vihapuheen ja muiden laittomuuksien kitkemiseksi netistä ja sen nimi on "verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräys" (joukkoviestinnän vastuulaki 18 §). Tekstistä käy myös ilmi, että käräjäoikeuden mukaan näitä määräyksiä ei ole pahemmin jaeltu. Miksi ei? Eikö mahdollisuutta tunneta vai osaavatko nämä kravattirasistit tosiaan retorisen kikkailun niin hyvin?

Helsinkiläinen ravintola Nuevo Latino teki lehtovaarat (via Digitoday) eli alkoi uhkailla oikeustoimin arvostelun kirjoittanutta bloggaajaa. En tiedä ravintolasta mitään, mutta sen edustajan kommentit haastattelussa ovat vertaansa vailla:

– Mutta jos sananvapaus häiritsee yrittämistä, siitä voidaan tehdä lakijuttu.

Ei voida. Kaikki (paitsi ravintolan väki?) osaavat kaivaa Finlexistä auki rikoslain ja lukea, mitä kunnianloukkauksesta sanotaan.

Mutta tämä on jo vähän vakavampi uhkaus:

– Tästä menee viesti Perun suurlähettiläälle, joka on [arvostelun kirjoittaneen] herra Eerolan vaimon työnantaja.

– Kaverin täytyy lopettaa (nettikirjoittelu).

Kuinkahan montaa pykälää yllä rikotaan?

Huvittavaa on, että ravintolaa harmittanut arvostelu kehui ravintolan ruokaa. Kritiikkiä tuli palvelusta ja korkeasta hinnasta (vesi 7 euroa).

Tiedämme kaikki Facebookin omivan käyttäjiensä tekijänoikeuksia. Nyt uusittu Blogilista oli liittynyt kerhoon, mutta peruutti pahat aikeensa ennen kuin edes tekijänoikeuskaappausten valvontakeskus ehti kissaa sanoa. Blogaajien kiukkuinen palaute auttoi.

Vielä hetki sitten käyttöehtojen kohdassa 4.8 luki:

Palvelun sisältämän materiaalin tekijän-, teollis- ja muut suojatut oikeudet ovat Palveluntarjoajalla tai sen sopimuskumppaneilla. Käyttäjän toimittaman materiaalin tekijänoikeus säilyy Käyttäjällä edellyttäen, että Käyttäjälle voi voimassaolevan lainsäädännön perusteella syntyä tekijänoikeus kyseiseen materiaaliin. Palveluntarjoajalla on kuitenkin oikeus käyttää (ml. linkittää) ja julkaista uudelleen korvauksetta, muunneltuna tai alkuperäisessä muodossaan, Käyttäjän Palvelussa tai sen kautta julkistamaa aineistoa Palvelussa ja sen markkinoinnissa sekä Palveluntarjoajan ja sen kanssa kulloinkin samaan konserniin kuuluvien yritysten tiedonvälitys-, pr- tai muussa liiketoiminnassa. Palveluntarjoajalla on oikeus käyttää Palvelun sisältämää aineistoa edellä mainitussa laajuudessa myös esim. blogisisältöjä koskevien analyysien ja tilastojen laatimiseen.

Pykälä olisi antanut SanomaWSOY:lle esimerkiksi oikeudet tehdä blogiteksteistä jälkiperäisiä teoksia, käyttää niitä markkinoinnissaan ja niin edelleen. Kaiken lisäksi samoja käytäntöjä olisi varmaankin sumeilematta sovellettu myös niihin blogeihin, joiden kirjoittajat eivät ole itse ilmoittaneet blogiaan listalle (esim. tämä blogi), ja näin kyseessä olisi yksipuolinen sopimus, joka ei tietenkään päde.

Nyt pykälä on paljon järkevämpi ja kuuluu seuraavasti:

Palvelun sisältämän materiaalin tekijän-, teollis- ja muut suojatut oikeudet ovat Palveluntarjoajalla tai sen sopimuskumppaneilla. Käyttäjän toimittaman materiaalin tekijänoikeus säilyy Käyttäjällä edellyttäen, että Käyttäjälle voi voimassaolevan lainsäädännön perusteella syntyä tekijänoikeus kyseiseen materiaaliin.

Palveluntarjoajalla on kuitenkin oikeus käyttää ja linkittää blogilistan kautta kertyvää dataa, tilastoja, analyysejä ja trendejä Palvelussa ja sen markkinoinnissa sekä Palveluntarjoajan ja sen kanssa kulloinkin samaan konserniin kuuluvien yritysten liiketoiminnassa. Palveluntarjoajan käyttö- tai julkaisuoikeus ei koske blogisisältöjä, muuten kuin linkitystarkoituksessa.

Palautteen antaminen auttaa. Siitä on toinenkin tuore esimerkki:

Helsingin yliopisto julkaisi yliopistolaisten blogeista hakemiston. Yliopiston verkkotoimituksen päätös rajata hakemistoon sisällytettävistä blogeista ulos ne, jotka eivät käytä yliopiston "virallista" Uniblogger-ulkoasua ja jotka eivät ole kapean määritelmän mukaan yliopiston toimintaa, herätti nurinaa; esimerkiksi opiskelijajärjestöt eivät saisi blogejaan listalle. Kuulemani mukaan verkkotoimitus on saamansa palautteen perusteella harkitsemassa uudelleen politiikkaansa. Mainiota kerrassaan.

Monilla on tapana lukea kaikki blogit ja uutiset uutisvirtojen eli -syötteiden avulla. Sanasto vähän hakee paikkaansa, mutta moni tietää, mitä tarkoitan, jos sanon RSS tai Atom. Niistä lopuksi pari sanaa lisää.

Kun seurattavia blogeja on liki pari sataa ja uutisvirtoja pari kymmentä, päivittäisen informaation määrä on valtava. Ehkä sairastun infoähkyyn joku päivä. Joka tapauksessa tiedon määrää ei voi hallita mitenkään järkevästi, ellei syötelukija (aggregator) organisoi ja esitä sitä järkevästi. Lukimen valinta onkin tärkeää. Oma valintani on Akregator, mutta se nyt ei ole tärkeää.

Tiedotusvälineiden osalta tärkeää on syötteiden tarjoaminen. Jotkut osaavat sen ja toiset eivät.

Vihreän langan www-sivut kokivat juuri jonkun uudistuksen, mutta avautuneet sivut ovat paitsi sekavat, niiden syötteet ovat aivan solmussa. Ja alkeellisin juttu, www-sivujen metatiedoissa oleva, syötteiden osoitetta mainostava link-tagi puuttuu kokonaan. Niinpä selaimet ja muut ohjelmat eivät löydä mitään syötettä sivuilta. Blogien syötteet ovat rikki. Eikä mistään oikein käy ilmi, mitä juttuja syötteisiin tulee. Joku koostesivu aiheesta voisi olla paikallaan. (Jos sivulla olisi palautelomake, olisin kertonut tämän suoraan toimitukseen. Terveisiä vain!)

Ylellä asia on tehty hyvin. Lukimeensa saa poimia haluamansa syötteet (esim. pääuutiset, ulkomaiden uutiset, ampumahiihto) koostesivulta. Niinpä esimerkiksi urheilu-uutisia ei tarvitse seurata, jos ei halua.

Hesarissa tätä etua ei ole, vaan kaikki uutiset ovat samassa syötteessä. Hankaloittaa elämää, sillä esimerkiksi urheilu-uutisten otsikoista ei usein tiedä ilman kontekstia, mistä on kyse, vrt. aiempi kirjoitukseni. (Korjaus 29.4.:) Ja kuten alemmissa tapauksissa, myös Hesarin syötteet ovat saatavissa osastoittain. En ollut huomannut niitä, koska selain löytää sivuilta vain yhden, sen pääsyötteen.

(Korjaus 28.4.:) HBL:n syötteet ovat mukavasti osastoittain, mutta täytyy vielä perehtyä asiaan, ennen kuin puhun lisää läpiä päähäni. Joka tapauksessa otsikon alussa on vielä joka jutussa selvennys, mille osastolle tai aihepiiriin juttu kuuluu.

Syötteiden osalta esimerkillinen tiedotusväline on Dagens Nyheter, jonka sivuilta selain löytää heti 19 syötettä. Voi valita esimerkiksi tärkeimmät uutiset, politiikan, kulttuuriuutisten koosteen ja niin edelleen. Kulttuuri jakautuu puoleenkymmentä lajikohtaista syötettä, ja saapa urheilustakin jalkapallon erikseen. Jokaiselle jotakin.

Keksin muuten juuri idean www-sivuja rustaaville mediataloille: räätälöitävät syötteet. Moni varmaankin lukee syötteensä kömpelöiden käyttöliittymien kautta, (kuten Firefoxin Live Bookmarks tai kannettavat päätelaitteet), joten olisi kätevää saada kaikki valitsemansa yhden tiedotusvälineen tai mediatalon syötteet yhdeksi. Yksi osoite, johon voi valita haluamansa uutiset. Teknisesti hyvin helppo toteuttaa. Tavallaan kyllä selaimen kautta käytettävä lukijaohjelma (kuten Bloglines tai Google Readers) ajaisi lähes saman asian, mutta ei aivan.

Vielä pari sanaa syöteformaateista, kuten aluksi lupasin. Monille tuttu kirjainyhdistelmä on RSS, joka on eräs tarkoitukseen tehty XML-formaatti. Se on kuitenkin tehty ennen blogi-ilmiön yleistymistä, eikä siksi sovi kunnolla tarkoitukseensa. Se ei myöskään ole standardi. Samantyyppinen, mutta parempi ja pidemmälle standardoitu formaatti olisi Atom. Sitä kannattaa käyttää, vaikkei se olekaan niin suosittu.

Tein blogialustaohjelmistoon isohkon muutoksen, jonka jälkeen kukin teksti voi kuulua useisiin eri luokkiin.

Samalla kävin parisataa kirjoitusta läpi tägäten niitä eri luokkiin. Jos tästä aiheutui syötelukimessasi haamupäivityksiä, pahoittelen. Ei kyllä pitäisi...

Ja jos joku on rikki, saa sanoa.

Katsotaan, jos vaikka jaksaisin tulevaisuudessa askarrella vielä tägipilven niistä.