Ilmankos virallinen Suomi on ollut hiirenhiljaa Ruotsin sallittua kaikenkattavan salakuuntelun (ns. FRA-laki). En ihmettelisi, vaikka Suomi olisi salaa mukana hankkeessa, joka mahdollistaa käytännössä kaiken Suomesta ulkomaille suuntautuvan viestiliikenteen seurannan.

Ei silläkään väliä, että moinen salakuuntelu olisi (vielä) Suomessa laitonta, eikä se myöskään periaatteessa ole kansainvälisten sopimusten mukaista.

Koska kyseisessä salakuuntelussa ei mennä muutenkaan ihan pykälien mukaan, voidaan hyvin olettaa, että Suomi voi hyödyntää Ruotsin tarjoamaa mahdollisuutta kaikenlaisen ei-toivotun toiminnan suitsimiseen. Varokaa, piraatit! Varokaa, eläinoikeusliike! Varokaa, ympäristöliike! Varokaa, "maahanmuuttokriitikot" ja muut kravattirasistit! Älkää yrittäkökään muuttaa tätä yhteiskuntaa, se on teille vaarallista!

* * *

Yleensä elinkeinoelämän edellytyksiä loppuun asti puolustavat ja turvallisuuslähtöistä yhteiskuntamallia ajavat ovat enimmäkseen samoja ihmisiä. Eikö heitä yhtään haittaa edes se, että yritystoiminnan(kin) tietosuojaa murretaan tässä samalla?

Suuret IT-yritykset eivät enää halua investoida ja rakentaa datakeskuksiaan Ruotsiin kuten ennen, koska asiakkaiden yksityisyyden suoja on niille tärkeä arvo liiketoiminnassa.

Internet-aktivisti Matti Nikki oli valittanut hallinto-oikeuteen keskusrikospoliisin päätöksestä lisätä hänen Internet-sensuuriaan käsittelevä sivustonsa sensuurilistalle.

Hallinto-oikeus antoi 20.5. ratkaisunsa (diaarinro 02418/09/7506), jonka mukaan valitusoikeutta ei oikeasti edes ollut (poliisi ei siis varsinaisesti tehnyt päätöstä vaan listaus oli vain normaali hallinnollinen toimi), ja maksatti kulut valittajalla.

Oikeus ei ottanut kantaa sensuurilistauksen lainmukaisuuteen eikä siis muutenkaan tutkinut koko valitusta.

Näin ollen: meillä on voimassa oleva laki, jonka mukaan poliisi voi salaa sensuroida omasta tai jonkun muun aloitteesta käytännössä mitä tahansa, eikä sensuroidulla ole mitään mahdollisuutta tuoda asiaa puolueettoman oikeusistuimen tai minkään muunkaan käsittelyyn.

Ainoa valitustie näyttäisi siis olevan julkisuus, neljäs valtiomahti. Se toimi silloin, kun poliisi lisäsi listalleen WWW:n kehityksestä vastaavan organisaation, W3.orgin. Se ei näytä toimivan Nikin tapauksessa.

Piti ihan käydä katsomassa, mikä se sanakirjamääritelmä oikeusvaltiolle olikaan.

Päivitys 26.5. Nikkiä asiassa edustavan Turre Legalin blogissa on pari lisänäkökohtaa. Sieltä vielä sitaatti:

"Olenkin nyttemmin yhä ennemmän sitä mieltä, että Suomi saa jatkuvasti langettavia päätöksiä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta vain siksi, että suomalaiset tuomarit ovat 'uusavuttomia' perusoikeusargumenttien edessä. Niihin reagoimista ei kukaan opettanut oikiksessa."

Kuten aiemmin mm. tässä blogissa on ennakoitu, poliisille ollaan kaatamassa lisää valtuuksia isolla kauhalla: esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilakien uudistusta pohtinut työryhmä sai työnsä valmiiksi, ja lopputulos vaikuttaisi tarkempaa analyysiä odotellessa odotetunlaiselta.

Suurin osa lisäyksistä näyttäisi johtuvan tekniikan kehittymisestä, mutta ei voi välttyä vaikutelmalta, että valvontaverkko ihmisten ympärillä kiristyy (huomatkaa, kuinka kovasti yritän välttää sanomasta, että poliisivaltiokehitys taas etenee). Tämähän on tavallaan väistämätöntä, jos poliisin pitää voida käyttää kaikkea käytettävissä olevaa tekniikkaa, koska se tekniikka on yhä läpitunkevammin läsnä kaikkialla. Tästä tarvittaisiin laajempaa keskustelua.

Kuten lex Nokiasta kohuttaessa kävi ilmi, ei tosiaan ole mikään periaatteellinen ongelma antaa yrityksille poliisiakin suurempia valtuuksia loukata ihmisten yksityisyyttä, sillä kyllähän niitä poliisinkin valtuuksia voi helposti kasvattaa.

Lähdesuojan purkamisessa esitys jatkaa niinikään lex Nokian viitoittamalla tiellä. Tämä voi olla erittäin ongelmallista lehdistön- ja sananvapauden näkökulmasta (esim. whistleblower-ilmiö).

Tarkempia huomioita ehkä myöhemmin, tai ehkä ei. Raportti sisältää tasan tuhat sivua.

Nettiviestinnästä on tulossa yhä keskeisempi osa ihmisten arkea ja julkisista palveluista yhä suurempi osa siirtyy verkkoon. Samaan aikaan yritetään teollisuuden painostuksesta säätää eri puolilla lakeja (Ranska, europarlamentti), joilla sallittaisiin Internet-käyttäjien yhteyden katkaisu rankaisukeinona.

Siis kun epäillään, että joku imuttaa leffaa, viihdejättiyritys lähettäisi asianajajansa käyttäjän Internet-operaattorin kimppuun, jonka sitten on pakko panna naru poikki. On muuten aika erikoinen ajatus oikeusvaltiossa, että asianomistaja saisi määrätä rangaistuksen.

Yllä kuvatun kaltainen järjestely kuitenkin kaatui juuri europarlamentissa. Käyttäjien perusoikeuksia ei yllättäen saakaan noin vain rajoittaa. (Seuraavaksi televiestintädirektiivipaketti menee kuitenkin yhteispäätösmenettelyn mukaisesti sovitteluun, jossa yritetään löytää neuvoston kanssa yhteinen kanta.)

Voin vain kuvitella, kun sadat asiasta mitään ymmärtämättömät mepit vääntävät jostain tällaisesta. Järkevä lopputulos voi syntyä vain sattumalta. Nimittäin ehdotetussa esityksessä käyttäjien yhteyksiä ei sitten olisi saanut katkaista edes teknisestä syystä.

Entäs sitten kun laajakaistan päässä oleva kotikone on valjastettu osaksi botnettia ja suoltaa roskapostia tuhannen viestin minuuttivauhtia ja operaattori voi vain nostaa kädet pystyyn? Kyllä avoimen Internetin voi silläkin tavalla tappaa.

Eilen julkaistiin Katja Valaskiven tutkimus Pokemonin perilliset. Japanilainen populaarikulttuuri Suomessa. Ladattavissa em. osoitteesta PDF:nä.

Minä en itse aiheesta paljonkaan ymmärrä, mutta mielenkiintoinen on sen tekijänoikeuteen liittyvä sivujuonne: sanotaan, että anime- ja mangamarkkinoiden syntymiseen länsimaissa on vaikuttanut fanikulttuuri ja siihen liittyvä ns. luvaton nettilataaminen vertaisverkoista.

Ilman vertaisverkkoja japanilaisesta populaarikulttuurista ei olisi koskaan tullut nykyisen kaltaista maailmanmenestystä.

Lex Karpelakin saa osansa. Ongelma tosin ei ole vain suomalainen lainsäädäntö, vaikka se toteuttaakin yli-innokkaasti kansainvälisiä sopimuksia.

Laittomasta verkkolataamisesta on mahdotonta keskustella viittaamatta Suomessa tällä hetkellä voimassa olevaan tekijänoikeuslakiin, jota laajasti pidetään epäonnistuneena ristiriitaisuutensa ja valvonnan mahdottomuuden vuoksi. On myös syytä korostaa sitä, että merkittävää osaa materiaalista, jota suomalaisnuoret verkosta laittomasti lataavat ei ole Suomessa laillisesti myytävänä.

Jälkimmäisessä on kyse ns. yhteisöraukeamisesta; jos materiaalia ei ole lisensoitu EU:n alueelle, sitä ei saa myydä. Itse voi toki käydä itselleen hakemassa, mutta harvalle se on mahdollista tai järkevää.

Lisäksi osa harrastajista ei voi japaninkielistä tai edes englanniksi tekstitettyä materiaalia puutteellisen kielitaidon takia kuluttaa. Siispä liikkeellä on paljon harrastajien käännöksiä. Niistä osalla on jopa alkuperäisten tekijöiden hyväksyntä, suurella osalla ei.

Keskivertoharrastajan suhde laittomaan materiaaliin on käytännönläheinen. Kun laillista materiaalia on saatavilla rajallisesti, fanikäännetyn ja laittoman materiaalin tärkeys korostuu.

Tekijänoikeuslain vastaiset fanikäännökset oikeutetaan harrastajapiireissä saatavuusongelman lisäksi sillä, että toiminnassa ei ole ansaitsemistarkoitusta. Ansiotarkoitus pitää olla, jotta kyseessä olisi tekijänoikeusrikos; -rikkomukseen sitä ei vaadita.

On ilmeistä, että perinteinen tekijänoikeus on kulttuurivaihdon suuri este. Mutta se voi olla haitaksi itse bisnekselle jota varten se on olemassa, tai ainakin tekijänoikeuden loukkauksista voi olla taloudellista hyötyä:

Suurin osa vertaisverkoissa liikkuvasta animesta on fanien eri kielille kääntämää. Sarjan fanikäännöksen saama suosio voi vaikuttaa lisensointipäätökseen.

Koska "luvattomalla" lataamisella on selkeä markkinoita luova ja kiihdyttävä potentiaali, eikö olisi siis bisneksen etu uudistaa rajusti paitsi liiketoimintamalleja, myös pelisääntöjä eli koko tekijänoikeusjärjestelmää?

Kyllä. Vanha, DVD:stä ja kopiosuojauksista hokeva teollisuus ei vain pärjää, kun ihmiset haluavat viihteensä helpommin netistä. Tämän myöntää myös eräs tutkimuksessa lainattu jakeluyhtiön pomo.

Sähköisen viestinnän tietosuojalain uudistusesitys, "lex Nokia", sallii yritysten tutkia työntekijöidensä sähköpostiliikenteen tunnistetietoja yrityssalaisuusvuotoepäilyissä. Tämän edellytyksenä on kuitenkin, että yrityksen tietoturva on muuten kunnossa ja sallituista ja kielletyistä toimintatavoista on annettu kirjalliset ohjeet.

Ruotsissa Försvarets radioanstalt (FRA) sai luvan salakuunnella kaikkea Ruotsin läpi kulkevaa liikennettä. Homma pannaan toimeen 1.10.2009. Käytännössä kaikki Suomen ulkomaanliikenne kulkee Ruotsin läpi. Kyllä, sinunkin Gmail-postisi, Facebook-surffailusi ja Suomi24-selailusi.

Mitä tahansa ei voi väittää yrityssalaisuudeksi. Yrityssalaisuus voi olla vain sellainen tieto, jota yritys on tosissaan yrittänyt suojata. IT-juristipiireissä kuulemma on spekuloitu muun muassa sillä, että jos yrityksen liikenne kulkee Ruotsin läpi esimerkiksi salaamattomassa sähköpostissa, on ihan turha väittää, että kyseessä oli liikesalaisuus.

Jos siis yritys ei suojaa tietojaan Ruotsilta, se ei ole huolehtinut riittävällä tavalla tietoturvastaan eikä lex Nokia ole siten sovellettavissa.

On tietysti pantava merkille, että epäilemättä useat maat harjoittavat ihan samaa toimintaa kuin Ruotsi. Mutta vain Ruotsi on tarpeeksi avoin yhteiskunta kertoakseen siitä. Silläkin uhalla, että isot IT-firmat muuttavat muualle – vaikka Suomeen.

Hesarin pääkirjoituksen mukaan "Ruotsissa käräjäoikeus pohtii saako verkossa ladata luvatta". Kirjoitus käsittelee meneillään olevaa The Pirate Bay -oikeudenkäyntiä.

Kirjoitus on yllä siteeratusta otsikosta lähtien aivan ulkona käsiteltävästä aiheesta. Käräjäoikeus nimenomaan ei pohdi, saako luvatta ladata; sehän olisi hyvin helppo kysymys. Oikeus pohtii sen sijaan muun muassa, onko Pirate Bayn taustalla olevat henkilöt syyllistyneet johonkin, kun ovat pystyttäneet saitin, joka saattaa helpottaa luvatonta lataamista.

Kirjoitus keskittyy niin tiiviisti ottamaan kantaa Pirate Baytä vastaan, että unohtaa tosiasiat. Lehti ratsastaa jopa perinteisellä köyhän artistin myytillä välittämättä siitä, että oikeudenkäynnissä asianomistajina on lähes yksinomaan amerikkalaisia suuryrityksiä.

Yksi oikeudenkäynnin avoimista kysymyksistä on, miten ylläpitäjiä voitaisiin tuomita avunannosta sellaisiin tekoihin, joista ei ole tuomittu ketään. Päärikos siis puuttuu.

Tuleva oikeuden päätös (tai sitä seuraavat ylempien oikeusasteiden päätökset) ovat merkittäviä siksi, että ne linjaavat monia asioita, erityisesti sen, voiko linkittäminen olla kiellettyä. Pirate Bayhän ei sisällä lainkaan tekijänoikeudella suojattua materiaalia, se sisältää vain BitTorrent-tiedostonjakoprotokollan käyttämiä "linkkejä" aineistoon, joka on käyttäjien omilla koneilla. Miten Internet, tarkemmin WWW toimisi, jos linkittäminen voitaisiin kieltää? Voidaanko Google tuomita hakukoneensa takia avunannosta rikoksiin?

Asiaa tuntemattomille on syytä huomauttaa, että BitTorrentissakaan ei sinällään ole mitään laitonta, vaan se on erinomaisen kätevä protokolla suurten datamäärien jakamiseen, ja sitä hyödynnetään ahkerasti esimerkiksi tieteellisissä projekteissa ja vapaiden käyttöjärjestelmien levityksessä (ks. esim. Ubuntu-Linuxin lataussivu).

Suomessa Pirate Baytä vastaava saitti oli Finreactor, jota vastaan käyty oikeusjuttu oli vähän erityyppinen. Ruotsin tapauksessa syyttäjällä näyttäisi olevan jalat enemmän maassa, ja ylläpitäjiä ei esimerkiksi ole suoraan rinnastettu käyttäjiin. Syytettyjä puolustaneen Turre Legalin blogissa on enemmän taustaa aiheesta.

Ystävälläni Leolla on ollut ongelmia laajakaistayhteytensä kanssa (myös Kulutusjuhla.comissa). Internet-operaattori on kaksi kertaa katkaissut piuhan varoittamatta ja seuraavasta uhkaa irtisanoa liittymän sopimusehtojen nojalla, koska ilmeisesti heidän automaattiensa mukaan liittymästä tulee haitallista liikennettä.

Ikävää Leon kannalta, mutta minusta tässä ei voi syyttää operaattoria – olettaen, että operaattorin automaatit ovat oikeassa. Ne yleensä ovat. Operaattoria voi tietysti syyttää aina huonosta asiakaspalvelusta, jos siihen on aihetta, mutten tiedä, onko nyt.

Jokaisella Internet-käyttäjällä on myös vastuunsa koko nettiyhteisöä kohtaan. Jos kytkee koneensa nettiin, pitää vastata siitä, ettei ainakaan häiritse muita. Tämä tarkoittaa, että koneen ja yhteyden tietoturva pitää olla sellaisessa kunnossa, ettei se voi ainakaan levittää viruksia, haittaohjelmia ja roskapostia. Esimerkiksi päivittämätön Windows on suorastaan haittaohjelmamagneetti.

Nettiyhteisö myös edellyttää tämän vastuun kantamista. Se toimii esimerkiksi niin, että jos sinun koneesi (tai siinä oleva haittaohjelma) lähettää roskapostia, operaattorin on pakko havaita ja estää tämä. Muuten koko operaattori on vaarassa joutua erilaisille mustille listoille, jolloin koko operaattorin kaikkien asiakkaiden sähköpostin perillemeno voi vaarantua.

Muiden operaattorien näkökulmasta tämä on vielä ymmärrettävämpää: jos operoit suurta sähköpostijärjestelmää (kuten itse olen työkseni tehnyt), ja huomaat, että jonkun toisen operaattorin asiakkaalta tulee huomattavia määriä haitallista liikennettä, joka on saatava loppumaan tavalla tai toisella, mitä teet? Huudat apuun ensin sen operaattorin (sillä ko. asiakkaaseen ei voi mitenkään saada yhteyttä) ja jos ei se auta, nettiyhteisön, jolla on painostuskeinonsa.

Operaattorien on siis pakko tarvittaessa katkaista yhteys, ja sopimusehdot on kirjoitettava niin, että ne tämän mahdollistavat. Tämä voi olla ikävää sen asiakkaan kannalta, jonka piuha katkaistaan, mutta kyllä hän viimeistään kolmannella operaattorilla oppii. Kaikki vastuulliset operaattorit nimittäin toimivat näin, ja vastuuttomille ei kannata rahojaan antaa.

Nykykäytännön vaihtoehto olisi lähinnä se, että (myös virtuaali)maailma hukkuisi entistä pahemmin roskaan. Jo nyt jokainen Internet-operaattori, yhteisötilaaja ja muu nettiin kytkeytyvä joutuu käyttämään huomattavia määriä softaa, rautaa ja henkilöresursseja kaikelta tältä suojautumiseen. Se on silkkaa haaskausta.

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja on laukonut outouksia netin valvonnasta. En tiedä varsinaisesti, mitä hän on sanonut, vaan nämä huomiot on tehty toisen käden tiedon perusteella. Sikäli johtopäätökset voivat olla vääriä, mistä ehdolliset pahoitteluni.

Päivitys 13.11.2008:Haastattelin Hyväristä Fifiin, Voiman verkkoliitteeseen. Tämä teksti on sikäli osin vanhentunut.

Puheenjohtaja Pekka Hyvärinen siis esittää nettivaltuutettua valvomaan nettikirjoittelun sisältöä. Tavoite on hänen mukaansa törkeimpien ylilyöntien karsiminen. Tavoite on hyvä, mutta sitä varten meillä on jo rikoslaki, joka viime aikoina annettujen kunnianloukkaus- ja nettirasismituomioiden perusteella on hyvä ja toimiva. (Tuomioistuinten linja on välillä jopa hämmästyttävän sananvapauskielteinen.)

Ensinnäkin, Hyvärisen kommentit ilmaisevat syvää tietämättömyyttä "netin" ja siellä esiintyvän keskustelun luonteesta, ja hän ilmeisesti hahmottaa netin jotenkin perinteisen median jatkeena.

Keitä tämän valtuutetun toimet koskisivat? Mitä on verkkokeskustelu? Harrastusfoorumit, irc (ei -Galleria), Skype, muut pikaviestinjärjestelmät? Blogit, niiden kommentointi? Mistä Hyvärinen puhuu, miksei hän kerro? (Tai miksei HS kerro?)

Suosittuja keskustelupalstoja, kuten Suomi24:ää, jälkimoderoidaan käsittääkseni lukijoiden ilmoitusten perusteella. Vertaiskontrolli, siis. Perinteisen median palveluja taas, kuten sanottua, sitovat Journalistin ohjeet. Entä vaikkapa blogipalvelut? Ulkomaille kontrolli ei kuitenkaan ulotu, joten suurimmat alan palvelut Blogger, Wordpress.com ja Livejournal ovat jo alkujaan systeemin ulottumattomissa.

Mihin vedettäisiin kotimaisten blogialustojen tarjoajien velvollisuudet? Kuka voi kontrolloida esimerkiksi jotain riippumatonta pikkupuljua? Tiedättehän, kuka tahansa voi pystyttää verkkoon oman koneen ja julkaista sillä mitä tahansa. Kuka voi kontrolloida tätä blogia, jota pitää yksityishenkilö itse ylläpitämällään palvelimella ja itse koodaamallaan softalla? Sitä minäkin: ei kukaan (kunhan pysytään lain rajoissa).

Ilmeisesti Hyvärinen tarkoittaa jotakin alan yritysten itsesääntelyelintä, mutta sellaisessa on se ilmeinen ongelma, että se ei olisi lähimainkaan kattava. Internet on "anarkistinen": ei ole eikä (teknisestikään) voi olla mitään keskusjohtoa. Sama kuin jos siveyspoliisi menisi keskelle toria seisomaan ja yrittäisi kuunnella, mitä ihmiset toisilleen huutelevat.

Lisäksi Hyväriselle pitäisi jonkun kertoa, mitä sensuuri tarkoittaa. Hänen mielestään tietyntyyppisten, hänen pahana pitämiensä sivustojen karsiminen ei ole sensuuria. On se. Myös epämiellyttävien asioiden sensurointi on sensurointia. Sensuuria on tietosanakirjamääritelmänkin mukaan julkisen vallan harjoittama viestien ennakkotarkastus. Myös jälkikäteinen sensuuri on sensuuria.

On eri asia, että sananvapauteen on säädetty perusteltuja rajoituksia (esimerkiksi lastensuojelun tai yksityisyyden suojan nimissä). Lain rajat ovat tällä kohtaa enimmäkseen järkeviä. Niiden tiukentaminen on puuttumista perustuslailliseen oikeuteen, sananvapauteen, ja sellaiset muutokset pitää eduskunnassakin säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä (lue: vaikeasti).

Pitää olla kieli keskellä suuta, jos aletaan säätää puolivallatonta kontrollielintä. Mielivallan vaara on suuri.

Eri puolilta kuuluu raportteja, joiden mukaan World Wide Web Consortium (W3C) olisi joutunut poliisin lapsipornosensuuriestolistalle ja tullut blokatuksi ainakin DNA:n asiakkailla.

W3C on yhteistyöelin, joka koordinoi mm. HTML-kielen standardointia ja muita sellaisia asioita. Sen sivut ovat esimerkiksi www-asiantuntijoille ja -kehittäjille täysin välttämätön työkalu. Sivujen sisältö on lähes yksinomaan teknistä tietoa.

Jos huhu pitää paikkansa, tämä kertoo jotain nettisensuurin soveltamisesta. En itse toiselta operaattorilta pysty vahvistamaan tietoa (mutta dna-kännykällä en kyllä sivulle pääse).

Arvon lukija voi kokeilla asiaa ja raportoida havainnoistaan tuolla kommenteissa. Operaattori kannattaa mainita.