Uskonnollista hurmosta
Kuluneena viikonloppuna järjestetty Ihmistulva-tapahtuma vaati terää Suomen ilmastopolitiikkaan. Konkreettinen vaatimus oli ilmastolaki, josta seuraisi viiden prosentin vuosittaiset päästövähennykset.
Tapahtumassa patsasteli myös joukko ilmastoskeptikoiksi itseään nimittäviä uskovaisia. Liike nimittäin muistuttaa tieteellisen tiedon kiistämisessään monin tavoin kreationisteja, jotka vastustavat luonnontieteellistä käsitystä lajien synnystä ja kehityksestä. Nämäkin verhoavat sanomansa maallikkoa usein hämäävin, kvasitieteellisin sanankääntein ja puhuvat "älykkään suunnittelun teoriasta". Huuhaata yhtä kaikki.
Milloin yritetään väittää, ettei ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu vaikuta ilmastoon, milloin taas kaiken takana ovat muutokset auringon säteilyssä. Mitä tahansa voi toki uskoa, mutta on aivan eri asia uskoa jotakin ilman/vastoin todisteita kuin kokemusperäisesti luottaa siihen, millä tavalla tuotetaan uskottavaa tietoa todellisuudesta.
Joku ilmastoskeptikoista oli lähes hellyttävästi huolissaan siitä, miten käy Afrikan köyhien tai "oikeiden" ympäristöongelmien, jos rahaa hassataan ilmastonmuutoksen torjuntaan. Emme kuitenkaan luultavasti näe näitä ihmisiä puolustamassa köyhiä tai ympäristöä missään muussa yhteydessä.
Väittelyyn ilmastoskeptikoiden kanssa ei kannata ryhtyä. Tapahtumassa he jakoivat pamflettia, joka sisältää moneen kertaan kumottujen väitteiden ohella neuvoja väittelyyn ilmastoasioissa. Väittely on kuitenkin ajanhukkaa, sillä mitään todellista vastakkainasettelua ei tiedeyhteisössä ole. Ja tosiaan, vaikka väitteet kumottaisiin kuinka moneen kertaan, niitä yhä jaksetaan toistaa. Vänkääjien "argumentteja" potkitaan nurin esimerkiksi täällä.
Silti maallikot menevät usein halpaan, ja paha kyllä, toimittajat ovat usein maallikoita. Ylekin antoi uutisoinnissaan viimeisen sanan eräälle ilmastoänkyrälle, jonka tieteelliset meriitit eivät liity ilmakehään.
Pasi Toiviainen kuvasi kirjassaan ilmiötä osuvasti journalistiseksi ikiliikkujaksi. Kun "vastapuoli" on kerran päästetty ääneen, sitä on aina kuultava, koska tasapuoliseen journalismiin kuuluu useiden näkökantojen esiintuonti. Huomaamatta jää, että ilmastoskeptikot painivat aivan eri sarjassa. Tilannetta voi ehkä hieman hahmottaa Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan sanoin:
"Olen joskus käyttänyt sellaista vertausta, että meillä on kahden tyyppisiä pään asiantuntijoita, partureita ja aivokirurgeja. Jos parturi pannaan tekemään aivokirurginen operaatio, sillä voi olla kuolettavat seuraukset."
Niinpä. En minäkään antaisi tukkaani aivokirurgin leikattavaksi. Hiilidioksidipitoisuuden kasvun on aika pitkään tiedetty vaikuttavan ilmastoon. (Sen sijaan itselleni uusi tieto oli se, että ilman hiilidioksidipitoisuuden kasvu johtaa – ilmastonmuutokseen liittymättä – myös merien happamoitumiseen. Ja meriveden pH:n ei paljon tarvitse laskea, kun olo käy useimmille meriekosysteemeille sietämättömäksi. Ei mukava tulevaisuudenkuva sekään.)
Mutta ne uskovaiset – ilmastoskeptikot, -denialistit ja muut änkyrät – mitä niille pitäisi tehdä? Varmaankin vaieta kuoliaaksi ja/tai osoittaa tiedon lähteille. Ei enempää palstamillimetrejä haaskuuseen. Voisi vaikka säästää metsiä tai sähköä. Sammutan tietokoneen ja lakkaan kirjoittamasta.
Minulle tuli mieleen, että kuinkahan paljon tässä asiassa on yhteistä yleisen epätieteellisen maailmankatsomuksen kanssa, joka näyttäisi olevan yllättävän vahva nykyään. Uskomushoitojen suosio kasvaa, samoin uususkontojen. Titeeseen ei enää luoteta kuin ennen vaikka nykyään siihen nimenomaan pitäisi voida luottaa paremmin kuin ennen. Omassakin ystäväpiirissäni erilaisia pseudotieteellisia näkemyksiin pidetään mielellään yksityisasiana, joita ei kohtelaisuussystä saa korjata.
(Erillaiset hyvin pessimistiset ympäritöliikkeet mielstäni kuuluvat yhtälailla tieteellisen maailmankuvan kieltäjiin. )
Vaikka energiakivet ja tislattu vesi voisi ollakin vain harmiton pikku juttu joidenkin yksittäisten ihmisten elämässä, näyttäisi siltä, että ne ovat yhteydessä suurempaan länsimaisen kultuurin murrokseen. von Wright kuvaa tätä kirjassaan Tiede ja ihmisjärki. (Luin sen joskus 10v sitten, joten voin muistaa väärinkin.) Hänen mielestään elämme tällä hetkellä juuri tälläista suurta murrosta, jossa renessassista alkanut tietellinen maailmankuva on vaihtumassa johonkin tuntemattomaan. Murroskauteen liittyy aina kaikenlaisten taikauskojen yleisyys, koska ihmiset tarvitsevat usein jotain johon uskoa.
Tätä näkemystä vasten on jopa luontevaa, että tällaisia ilmastoskeptikoita on. Pohjimmaltaanhan se perustuu juuri vaistovaraiseen tieteellisen maailmaselityksen hylkäämiseen. Tiedemiehiin ei uskota tai luoteta. Erilaiset salaliittoteoriat kuormittavat nettisivustoja.
Oma mielipiteeni on, että pitää yrittää vain jaksaa rauhallisesti korjata virheellisiä käsityksiä, koska kieltäminen ei varmastikaan pysäytä disinformaatiota.