Viime aikoina joka puolelta tulvineet tiedot tulevasta ilmastokriisistä ovat kerrassaan lamauttaneet.

Tieteilijät joutuvat jatkuvasti tarkentamaan ennusteitaan enimmäkseen siihen suuntaan, että tulevat muutokset tapahtuvat nopeammin ja rajummin kuin aiemmin luultiin.

En kertaa kaikkea; nykytilanne on hyvin tiivistetty esimerkiksi Ekofokus-blogissa. Sen sanon, että aiemmin "turvallisena" pidetty kahden asteen lämmönnousun raja näyttäisi olevan liian suuri. Nykyisin puhutaan puolestatoista asteesta. Siis että lämmönnousu pitäisi pystyä pitämään puolessatoista asteessa esiteollisesta ajasta. Muuten homma karkaa käsistä muun muassa takaisinkytkentöjen takia, ja ilmastonmuutos voi alkaa vahvistaa itseään.

Ikävää on, että nyt lämpötila on jo noussut vajaan asteen ja jo ilmakehään päästetyt kaasut lämmittävät vielä ainakin puoli astetta, vaikka päästäminen lopetettaisiin nyt. Game over?

Joidenkin mukaan aikaa päästöjen lopettamiseen olisi kuitenkin jopa vuoteen 2015 asti. Kuusi vuotta.

Kylmään ilmanalaan tottuneelle suomalaiselle pari astettahan ei tunnu missään. Pitänee muistuttaa, että nyt ei puhuta paikallissäästä, vaan globaalista ilmastosta, keskiarvosta. Paikalliset muutokset – siis juuri ne, jotka ihmisten nahoissa ja ekosysteemeissä näkyvät – ovat paljon suurempia.

Seurauksena voi olla jo tällä vuosisadalla niin mittavia muutoksia, ettei moni uskalla kuvitella niitä. Kenties miljardit ihmiset kuolevat nälkään, kun maapallon hedelmällisimmät viljelyalueet kuivuvat. Jäljelle jäävät aloittavat valtavat muuttoliikkeet, joiden yhteydessä leviävät pandemiat pyyhkivät väkeä lisää.

Merenpinnan nousu ja eräiden rannikkokaupunkien huuhtoutuminen voi olla pieni reunahuomautus tässä kertomuksessa. Yhteiskunnat romahtavat.

Ongelmahan ei ole, etteikö tarpeeksi varmaa tietoa tulevasta olisi. Sekään ei ole ongelma, ettei tarvittavia keinoja kehityksen muuttamiseksi olisi jo olemassa.

Ongelma on se, ettei niitä sovelleta. Ettei tehdä tarpeeksi.

Muuten, jos netissä aktivoitunut maahanmuuttokriittiseksi itseään nimittävä sakki haluaisi tosissaan estää pakolaisten tulon Suomeen, kuten epäilemättä haluavat, heidänkin kannattaisi panna kaikki paukut ilmastonmuutoksen hidastamiseen.

Joulukuussa koittava Kööpenhaminan ilmastokokous on kenties historian tärkein poliittinen tapaaminen. Paineet ovat valtavat, koska vaakakupissa on niin paljon. Suomalaiselle demokratialle kenties siunaukselliseksi osoittautuva vaalirahakohu on sikäli kamala, että se saattaa viedä huomion pois siitä, mikä on tärkeää.

Miten oheinen kuva liittyy tähän? Siinä vaiheessa kun omat keinot alkavat loppua, on tätä kaikkea prosessoidakseen käytettävä energiaansa johonkin mielekkääseen, joka ei ainakaan pahenna asiaa. Omenien ja nokkosten säilöminen talven varalle (ilman pakastinta!) on paitsi kivaa, myös tavallaan terapeuttista.

Mielenkiintoinen sivuhuomio Oksasen Villen blogista: niin sanottu lähdesuoja – jota nyt siis ollaan mm. poliisiylijohtajan toiveiden mukaisesti murtamassa – koskee myös yksityishenkilöiden ylläpitämiä blogeja. Näin on painovapauslaissa, tarkoitan laissa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä, säädetty.

Nyt kaikki whistleblowerit sitten vuotamaan likaisia salaisuuksia siivilirohkeille blogaajille ennen kuin on myöhäistä.

Jos joku ei muista, mistä oli kyse, kerrotaan kuitenkin. Sehän oli se pakkokeino-, esitutkinta- ja poliisilakien kokonaisuudistus, josta on työryhmä tehnyt mietintönsä, jonka lausuntokierros taisi hiljattain päättyä. Seuraavaksi varmaan tehdään aiheesta tuhatsivuinen hallituksen esitys. Sitä odotellessa. Kauhulla.

Keskiviikon kokouksessaan Helsingin valtuusto hyväksyi parikin pontta, jotka tähtäävät natriumglutamaatin (E621) käytön vähentämiseen tai lopettamiseen. Espoohan on jo aiemmin päättänyt luopua natriumglutamaatista kouluruuassa.

Otteita kaupungin päätöstiedotteesta:

Maria Björnberg-Enckell + Astrid Thors
Kaupunginvaltuusto edellyttää  Palmian tutkivan haitallisen lisäaineen E621 (natriumglutamaatti) käytöstä luopumista tai käytön vähentämistä varsinkin päiväkoti-ikäisten ruokahuollossa.
Ponsiehdotus hyväksyttiin 62 jaa-äänellä.

[...]

Terhi Koulumies + Arja Karhuvaara
Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin kaupungin päiväkodeissa ja kouluissa lapsille tarjottavasta ruuasta poistetaan ylimääräiset ja tarpeettomat lisäaineet, kuten E621.
Ponsiehdotus hyväksyttiin 59 jaa-äänellä.

Lisäksi muissa ponsissa puhuttiin muun muassa kasvis-, lähi- ja luomuruuasta sekä kaudenmukaisten raaka-aineiden käytöstä. Tuntuu edistykselliseltä, vaikka ponsien merkitys ei yleensä käytännössä olekaan kovin suuri.

Natriumglutamaatti ei sinänsä ole myrkyllistä eikä sen haitoista ole tietääkseni vielä tieteellistä näyttöä. Kokemusperäisesti sen kuitenkin epäillään aiheuttaneen paljon yliherkkyys- ja muita oireita. Joka tapauksessa kyseessä on täysin tarpeeton lisäaine, jonka kulinaristinenkin arvo on hyvin kyseenalainen.

Itse päätöksenteko koski päiväkotien ja yhden vanhusten palvelukeskuksen ruokahuollon ulkoistamista Palmialle. Älytön päätös. Ulkoistamisen kannattajat väittävät, että kyse ei ole ulkoistamisesta, koska Palmiakin on saman kaupungin omistama (toistaiseksi). Ulkoistamisesta puhuvat ovat kuitenkin ymmärtäneet, että ruokailu on "ydintoimintaa" päiväkodin arjessa ja lastenkasvatuksessa, ja sen antaminen toisen organisaatio(yksikö)n hoidettavaksi juuri tarkoittaa tehtävän ulkoistamista. Kyse ei ole vain terminologisesta kiistasta.

Kuluneena viikonloppuna järjestetty Ihmistulva-tapahtuma vaati terää Suomen ilmastopolitiikkaan. Konkreettinen vaatimus oli ilmastolaki, josta seuraisi viiden prosentin vuosittaiset päästövähennykset.

Tapahtumassa patsasteli myös joukko ilmastoskeptikoiksi itseään nimittäviä uskovaisia. Liike nimittäin muistuttaa tieteellisen tiedon kiistämisessään monin tavoin kreationisteja, jotka vastustavat luonnontieteellistä käsitystä lajien synnystä ja kehityksestä. Nämäkin verhoavat sanomansa maallikkoa usein hämäävin, kvasitieteellisin sanankääntein ja puhuvat "älykkään suunnittelun teoriasta". Huuhaata yhtä kaikki.

Milloin yritetään väittää, ettei ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu vaikuta ilmastoon, milloin taas kaiken takana ovat muutokset auringon säteilyssä. Mitä tahansa voi toki uskoa, mutta on aivan eri asia uskoa jotakin ilman/vastoin todisteita kuin kokemusperäisesti luottaa siihen, millä tavalla tuotetaan uskottavaa tietoa todellisuudesta.

Joku ilmastoskeptikoista oli lähes hellyttävästi huolissaan siitä, miten käy Afrikan köyhien tai "oikeiden" ympäristöongelmien, jos rahaa hassataan ilmastonmuutoksen torjuntaan. Emme kuitenkaan luultavasti näe näitä ihmisiä puolustamassa köyhiä tai ympäristöä missään muussa yhteydessä.

Väittelyyn ilmastoskeptikoiden kanssa ei kannata ryhtyä. Tapahtumassa he jakoivat pamflettia, joka sisältää moneen kertaan kumottujen väitteiden ohella neuvoja väittelyyn ilmastoasioissa. Väittely on kuitenkin ajanhukkaa, sillä mitään todellista vastakkainasettelua ei tiedeyhteisössä ole. Ja tosiaan, vaikka väitteet kumottaisiin kuinka moneen kertaan, niitä yhä jaksetaan toistaa. Vänkääjien "argumentteja" potkitaan nurin esimerkiksi täällä.

Silti maallikot menevät usein halpaan, ja paha kyllä, toimittajat ovat usein maallikoita. Ylekin antoi uutisoinnissaan viimeisen sanan eräälle ilmastoänkyrälle, jonka tieteelliset meriitit eivät liity ilmakehään.

Pasi Toiviainen kuvasi kirjassaan ilmiötä osuvasti journalistiseksi ikiliikkujaksi. Kun "vastapuoli" on kerran päästetty ääneen, sitä on aina kuultava, koska tasapuoliseen journalismiin kuuluu useiden näkökantojen esiintuonti. Huomaamatta jää, että ilmastoskeptikot painivat aivan eri sarjassa. Tilannetta voi ehkä hieman hahmottaa Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan sanoin:

"Olen joskus käyttänyt sellaista vertausta, että meillä on kahden tyyppisiä pään asiantuntijoita, partureita ja aivokirurgeja. Jos parturi pannaan tekemään aivokirurginen operaatio, sillä voi olla kuolettavat seuraukset."

Niinpä. En minäkään antaisi tukkaani aivokirurgin leikattavaksi. Hiilidioksidipitoisuuden kasvun on aika pitkään tiedetty vaikuttavan ilmastoon. (Sen sijaan itselleni uusi tieto oli se, että ilman hiilidioksidipitoisuuden kasvu johtaa – ilmastonmuutokseen liittymättä – myös merien happamoitumiseen. Ja meriveden pH:n ei paljon tarvitse laskea, kun olo käy useimmille meriekosysteemeille sietämättömäksi. Ei mukava tulevaisuudenkuva sekään.)

Mutta ne uskovaiset – ilmastoskeptikot, -denialistit ja muut änkyrät – mitä niille pitäisi tehdä? Varmaankin vaieta kuoliaaksi ja/tai osoittaa tiedon lähteille. Ei enempää palstamillimetrejä haaskuuseen. Voisi vaikka säästää metsiä tai sähköä. Sammutan tietokoneen ja lakkaan kirjoittamasta.

Useimpien mielestä moraalia ei voi johtaa suoraan laista. Siis siten, että mikä on laillista, on myös oikein. Pikemminkin toisinpäin: toimivassa demokratiassa yleiset moraalikäsitykset tapaavat ennen pitkää muodostua myös laeiksi ja muiksi säännöiksi.

Varmin merkki moraalittomasta toiminnasta onkin yleensä se, että – ikään kuin viimeisenä oljenkortena – muistutetaan sen olevan laillista. Viime aikoina laillisuudesta on puhuttu paljon ns. vaalirahakohun yhteydessä.

Ja nyt taas: Turkistuottajat Oyj ja Suomen Turkiseläinten kasvattajien liitto yrittävät vakuutella yleisöä siitä, että turkistuotanto on kuitenkin yhä laillinen elinkeino. Niin, on se Suomessa.

Kysehän oli samasta maasta, joka yrittää vakuuttaa muuta maailmaa siitä, että turve on ilmastoystävällinen ja uusiutuva polttoaine.