Puoluerahoituksen tasapuolisuus
Kun vaalirahoituskohusta ja vaalirahoituksesta puhutaan, harvoin otetaan esille sitä, mikä siinä minusta on ehkä keskeisintä. Kunnes Kemppinen sen kiteytti:
Minun asiakseni tuntuu siis jäävän huomauttaa, että parlamentti eli edustuksellinen järjestelmä kehitettiin nimenomaan ja yksinomaan vähentämään varallisuuserojen aiheuttamaan tasapainottomuutta.
Harva suomalainen pitää edustukselliseen demokraatiaan perustuvaa järjestelmää huonona. Korkeintaan vähiten huonona. Ajatukseen demokratiasta kuuluu se, että jokaisella on suunnilleen yhtä paljon valtaa. Sen sijaan se käytäntö, että rahalla voi ostaa valtaa, on oikeastaan vastakkainen demokratialle.
Nykyisessä ns. huomiotaloudessa nimittäin ääniä saa melkein siinä suhteessa kuin on rahaa käytetty (imago)kampanjointiin. Yhteys ei ole ihan suoraviivainen mutta jonkinlainen korrelaatio löytynee. Asiakysymykset ovat toissijaisia. Raha de facto ratkaisee.
Ongelma on, että pääsääntöisesti yritysraha menee porvaripuolueille, ay-raha ay-puolueille, kieliraha kielipuolueille ja ja ... siinä ne kai olivat. Vain ne saavat rahaa, joilla on takana samanmielisiä korporaatioita. Näin parlamentin mahdollisuus vähentää varallisuuserojen aiheuttamaa tasapainottomuutta heikkenee.
On kuitenkin paljon niitä, joiden mielestä yritys- tai ay-raha on ihan ok ja toivottavaa (kunhan siitä kerrotaan avoimesti). Esimerkiksi eilisen Keskisuomalaisen pääkirjoituksen kirjoittaja. (Kirjoitus oli muutenkin outo, ristiriitainen ja huonosti kirjoitettu.)
Haluaisinkin tietää, mitä nämä ihmiset ajattelevat oikeudenmukaisuudesta ja demokratiasta yleensä. Voitaisiinko suoraan siirtyä järjestelmään, jossa henkilökohtainen varallisuus määrittäisi äänivallan?
Toistan vielä: mikäli edustuksellisen järjestelmän on tarkoitus edustaa kansaa pääluvun eikä varallisuuden mukaan laskettuna, korporaatioiden ja yksittäisten ihmisten lahjukset täytyy saada kokonaan loppumaan. Tai jos ei kokonaan, niille voitaisiin säätää esimerkiksi tuhannen euron yläraja.
Puolueita voidaan rahoittaa muilla, tasapuolisemmilla tavoilla.
Kommentit
Tero Heiskanen kirjoitti:
jukka kirjoitti:
Ehkä, mutta ei se helppoa olisi. Toki lahjoittamisen pitäisi olla joka tapauksessa avointa, enkä nyt suoraan näe, miksi pienemmän summan alkuperän sotkeminen olisi kovin paljon helpompaa. Mutta ennen kaikkea lahjoituskatto ehkäisisi epäsuotavien riippuvuus- tai kiitollisuudenvelkasuhteiden kehittymistä.
Lisäksi (monien) yksittäisten ihmisten tekemät mikrolahjoitukset voisivat olla ihan hyväkin tapa rahoittaa puolueita. Ainakin hieman demokraattisempi kuin nyt nähty kummisetä-ilmiö.
Tommi Vainikainen kirjoitti:
Äänestyksellä valittua parlamenttia ei voi suoraan ostaa. Minusta siksi avoin puolueiden rahoitus ei ole vielä kovin suuri ongelma. Suuri ongelma syntyy vasta, jos suora lahjonta yleistyy.
Puolue ostaa rahalla itselleen näkyvyyttä. Nyt, kun rahoitus on läpinäkyvämpi, tilanne monilta osin selkiintyy. Voimme demokraattisesti valita valtaan suuryhtiöiden, maakuntayrittäijien tai ay-liikkeen kaverit. Ja aivan yhtä hyvin voime valita myös sellaisen puoluen, joka näiltä ei merkittävästi rahaa saa. Kaikki on mahdollista ja se on aivan suoraan äänestäjistä kiinni.
Jos kaikki puolueiden tai yksittäisten ehdokkaiden ulkopuolinen rahoitus kielletään, tilanne muuttuu minun näkökilmastani hyvin masentavaksi. Silloin suurimman näkyvyyden saa ehdokas tai puolue, jolla on eniten omaa rahaa. Ja täytyy muistaa, että maailmassa mikään ei ole ilmaista. Mitään asiaa ei voi ajaa ilman rahaa. Työväenliike on alusta asti ilman muuta kerännyt itselleen rahaa toimintaansa.
jukka kirjoitti:
Mutta vaikka voisimme "demokraattisesti valita valtaan suuryhtiöiden, maakuntayrittäijien tai ay-liikkeen kaverit", ongelma on, että kaikilla intressiryhmillä ei ole omaa kehittyvien maakuntien suomea: esimerkiksi tulevat sukupolvet, ympäristö, pitkäaikaistyöttömät tai prekariaatti eivät maksa kuitenkaan isoja vaalirahoja. Mutta jonkun pitäisi edustaa niitäkin.
Tommi Vainikainen kirjoitti:
Loppujen lopuksi kysymys on ihmisten arvostelukyvyn kyseenalaistamisesta, jos oletetaan, että ihmiset äänestäisivät vain hienojen mainosten perustella. Tällä logiikalla minusta edustukselliselta demokratialta menee koko pohja pois.
Tämä pätee silloin kun meillä on vain yksi arvonosoittamistapa eli vallitseva raha. Jos meillä olisi käytössä vaihtoehtoisia rahoja esim. niin ns. "valtaraha" vallan ostaminen valtarahalla olisi juuri se oikea käytäntö. En valitettavasti ehdi selittämään tässä pidemmälti, mutta luultavasti oman blogini puolella teen sen piakkoin.
"niille voitaisiin säätää esimerkiksi tuhannen euron yläraja."
Tämä aiheuttaisi vaan sen, että tuet pilkottaisiin pikkusummiksi ja niitä olisi yhä vaikeampi jäljittää tai saada läpinäkyväksi