Tällainen maallikko voisi kuvitella, että viralliset ravitsemussuositukset perustuvat uusimpaan ja parhaimpaan tieteelliseen tietoon siitä, mikä on eri ihmisryhmille terveellistä ja tarpeen.

Harhaluulo.

Ravitsemussuositukset laatii maa- ja metsätalousministeriön alainen Valtion ravitsemusneuvottelukunta, jossa on ravitsemustieteellisen asiantuntemuksen lisäksi "ravitsemusasioita käsittelevien viranomaisten, kuluttajajärjestöjen, palkansaajajärjestöjen sekä teollisuuden, kaupan ja maatalouden järjestöjen edustajia". Se on siis mitä suurimmassa määrin poliittinen elin, ja sen suositukset ovat poliittisia. Kannattaa katsoa, mitä tahoja siellä on edustettuna, ja mitä ei.

Kun siis Sirkka-Liisa Anttila haluaa koululaisten ja muiden juovan lisää maitoa jotta ylituotanto-ongelmat poistuisivat, hän voi lähettää ravitsemusneuvottelukunnan asialle. Riippumatta siitä, onko entisestään lisääntyvä maidonjuonti hyväksi kellekään muulle kuin alenevien tuottajahintojen kanssa kipuileville tehotuottajille.

Tämänhetkinen suositus on 6 dl päivässä, raskaana olevilla kahdeksan. Suositus perustuu ilmeisesti huoleen riittävästä kalsiumin saannista. Eriäviäkin mielipiteitä on. Suomi on muuten ennätysmaiden joukossa paitsi maidon kulutuksessa myös osteoporoositapauksissa mitattuna. Saamme varmaan liian vähän maitoa.

PS.
Vuoden silmiäavaavimman blogin kunniamaininnan voisi puolestani saada Quinoaa.

Kun vaalirahoituskohusta ja vaalirahoituksesta puhutaan, harvoin otetaan esille sitä, mikä siinä minusta on ehkä keskeisintä. Kunnes Kemppinen sen kiteytti:

Minun asiakseni tuntuu siis jäävän huomauttaa, että parlamentti eli edustuksellinen järjestelmä kehitettiin nimenomaan ja yksinomaan vähentämään varallisuuserojen aiheuttamaan tasapainottomuutta.

Harva suomalainen pitää edustukselliseen demokraatiaan perustuvaa järjestelmää huonona. Korkeintaan vähiten huonona. Ajatukseen demokratiasta kuuluu se, että jokaisella on suunnilleen yhtä paljon valtaa. Sen sijaan se käytäntö, että rahalla voi ostaa valtaa, on oikeastaan vastakkainen demokratialle.

Nykyisessä ns. huomiotaloudessa nimittäin ääniä saa melkein siinä suhteessa kuin on rahaa käytetty (imago)kampanjointiin. Yhteys ei ole ihan suoraviivainen mutta jonkinlainen korrelaatio löytynee. Asiakysymykset ovat toissijaisia. Raha de facto ratkaisee.

Ongelma on, että pääsääntöisesti yritysraha menee porvaripuolueille, ay-raha ay-puolueille, kieliraha kielipuolueille ja ja ... siinä ne kai olivat. Vain ne saavat rahaa, joilla on takana samanmielisiä korporaatioita. Näin parlamentin mahdollisuus vähentää varallisuuserojen aiheuttamaa tasapainottomuutta heikkenee.

On kuitenkin paljon niitä, joiden mielestä yritys- tai ay-raha on ihan ok ja toivottavaa (kunhan siitä kerrotaan avoimesti). Esimerkiksi eilisen Keskisuomalaisen pääkirjoituksen kirjoittaja. (Kirjoitus oli muutenkin outo, ristiriitainen ja huonosti kirjoitettu.)

Haluaisinkin tietää, mitä nämä ihmiset ajattelevat oikeudenmukaisuudesta ja demokratiasta yleensä. Voitaisiinko suoraan siirtyä järjestelmään, jossa henkilökohtainen varallisuus määrittäisi äänivallan?

Toistan vielä: mikäli edustuksellisen järjestelmän on tarkoitus edustaa kansaa pääluvun eikä varallisuuden mukaan laskettuna, korporaatioiden ja yksittäisten ihmisten lahjukset täytyy saada kokonaan loppumaan. Tai jos ei kokonaan, niille voitaisiin säätää esimerkiksi tuhannen euron yläraja.

Puolueita voidaan rahoittaa muilla, tasapuolisemmilla tavoilla.

Hyvät uutiset: junissa voi periaatteessa kuljettaa pyöriä. Huonot uutiset: käytännössä se on hyvin hankalaa ja kallista.

Kaukojunissa (IC ja IC2) on yhteensä kokonaista kolme pyöräpaikkaa, ja nekin hyvin ahtaita ja hankalia käyttää. Paikat pitää varata etukäteen lipunmyynnistä tai puhelinpalvelusta. Lippujen nettikaupasta tai edes aseman lippuautomaatista niitä ei saa mitenkään.

Vanhoissa (sinisissä) pikajunissa on yleensä tavaravaunu, johon pyöriä mahtuu lähes rajattomasti. Niitä junia ei tosin juuri näy Etelä-Suomessa.

Kaukojunissa pyörän kuljettaminen maksaa yhdeksän euroa. Riippumatta matkan pituudesta tai pyöräilijän mahdollisesta alennusryhmästä.

Lähijunissa pyörien kuljettaminen on vähän helpompaa. Vanhemmissa junamalleissa paikkoja on (kai) kolme, uudemmissa matalalattiaisissa kolme molemmissa päissä. Niissä pyöriä ei tarvitse nostaa ylös.

Lähijunissa pyörän kuljettaminen maksaa 4,20, paitsi YTV-alueella 4 euroa (tosin lipunmyyjä asemalla ei tiennyt tätä ja laskutti minulta 4,20). Matka maksetaan VR:n ohjeiden mukaan konnarille.

Pyörän kuljettaminen junissa on kuitenkin yleensä vaivan arvoista, jos se onnistuu. Esimerkiksi autottoman lapsiperheen toimintasäde kasvaa merkittävästi. Ja jos pyörien kuljettaminen lisääntyy, ehkä sitä myös aletaan joskus helpottaa. Toivossa on hyvä elää.

VR on yrittänyt uudistaa brändiään vihreämmäksi. Valitettavasti tämä on näkynyt lähinnä kirjasimen värin muuttumisena. Myös IC-junien sekajäteroskapusseihin tuli taannoin roskapussin kuva entisen harmaan sijaan vaaleanvihreällä. Vaikutelmaa korostaa siihen ilmestynyt sana: "Luonnollisesti". Nimittäin vaikutelmaa viherpesusta.