Ydinvoimateollisuus joutuu käsittääkseni periaatteessa järjestämään jonkinlaisia vakuuksia ydinonnettomuuteen varautumista varten. Ydinenergialaissa puhutaan näköjään valtion ydinjätehuoltorahastosta.
(Se, ettei mikään yksityinen vakuutusyhtiö suostu antamaan vakuutusta ydinonnettomuuden varalta, vaikka riskin pitäisi ko. teollisuuden mukaan olla pieni, ei nyt kuulu tähän asiaan.)
Toimisiko vastaavanlainen järjestely – mutatis mutandis – ilmastonmuutoksen torjunnassa?
Se menisi jotenkin näin: fossiilisten polttoaineiden kauppiaat velvotettaisiin lisäämään tietty, melko suuri summa polttoaineen myyntihintaan. Tämä osuus siirrettäisiin sellaisenaan johonkin "riippumattomaan", kansainväliseen rahastoon, jonka tarkoitus olisi myöhemmin jakaa avustuksia 1) ilmastonmuutoksen aiheuttamiin välittömiin tuhoihin ja 2) ilmastonmuutoksen haittojen vähentämiseksi (ilmiön hidastamiseksi) esimerkiksi sitomalla hiiltä.
Ajatus ei varmasti ole uusi, mutta se tuli mieleeni, kun pohdin sitä, miksi meidän sukupolvemme saa tuhlata maapallon luonnonvaroja yli tarpeen ja vieläpä siten, että tulevat sukupolvet maksavat päästöjen aiheuttaman laskun. Tällainen vero+rahastointi olisi eräs tapa siirtää laskua nykypolville.
Sisältävätkö kansainväliset ilmastosopimu(sluonno)kset jo vastaavia mekanismeja?
Päivitys saman tien: Olisi varmaan pitänyt selvittää itse asiaa enemmän ennen kirjoittamista. KVG hiilivero.
Kommentit
Hiiliveron tuoton rahastointi on tietysti loistava idea, ja idealistisimmissa kaavailuissa näin voitaisiin sekä sijoittaa tuleville sukupolville (vrt. oikeudenmukaisuusteoriassa Rawlsin "just savings"-periaatteet), että tuottaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta (ympäristöverot ovat regressiivisiä, joten tuottoa voi kotimaassa jakaa takaisin perustulona: kansainvälisesti jopa maksaa pois "ekologista velkaa").
Mutta yleensä valtiot haluavat käyttää verojen tuoton muilla tavoin, tavoin jotka varmistavat poliitikkojen uudelleenvalinnan. Esim. maataloustukeen tai tulonsiirtoihin EK:n ja SAK:n hyötyjille.
Niin ilmaston kuin muunkin ympäristöpolitiikan ongelmiin kuuluu, että suurimmat kärsijät ovat "äänettömiä", mistä seuraa, että heitä tuskin on olemassa olemassa kun eduista kamppaillaan.
Tulevat sukupolvet ovat äänettömiä, koska heitä ei aivan kirjaimellisesti ole olemassa. Koska nykyiset päätöksemme vaikuttavat olennaisesti siihen ketä ja kuinka paljon ja missä syntyy, koko käsite "tuleva sukupolvi" on tavallaan ilmassa - jokin sukupolvi tulee kyllä, mutta vain se itse voi määritellä etunsa. Me toki voimme pilata sen mahdollisuudet.
Omia ja vieraita köyhiä ei taas tarvitse huomioida yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja voimattomuuden vuoksi. Toisaalta pienikin kajoaminen keskiluokan etuihin on poliittisesti mahdotonta ("Ei mitään kasvisruokafasismipäivää meidän pojan kouluun").
Eläinten ja muun luonnon huomioonottaminen nostaa vielä vaikeampia haasteita, koska niiden intressit on vielä helpompi unohtaa, ymmärtää väärin tai kieltää.
Monet ennustavat, että hiilipäästöjen (tai -nielujen) arvopaperistaminen tulee tuottamaan seuraavan globaalin pörssikuplan. Niille, kun ruvetaan vielä kehittämään kaikenlaisia johdannaisia...
Mutta yleensä valtiot haluavat käyttää verojen tuoton muilla tavoin, tavoin jotka varmistavat poliitikkojen uudelleenvalinnan. Esim. maataloustukeen tai tulonsiirtoihin EK:n ja SAK:n hyötyjille.
Niin ilmaston kuin muunkin ympäristöpolitiikan ongelmiin kuuluu, että suurimmat kärsijät ovat "äänettömiä", mistä seuraa, että heitä tuskin on olemassa olemassa kun eduista kamppaillaan.
Tulevat sukupolvet ovat äänettömiä, koska heitä ei aivan kirjaimellisesti ole olemassa. Koska nykyiset päätöksemme vaikuttavat olennaisesti siihen ketä ja kuinka paljon ja missä syntyy, koko käsite "tuleva sukupolvi" on tavallaan ilmassa - jokin sukupolvi tulee kyllä, mutta vain se itse voi määritellä etunsa. Me toki voimme pilata sen mahdollisuudet.
Omia ja vieraita köyhiä ei taas tarvitse huomioida yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja voimattomuuden vuoksi. Toisaalta pienikin kajoaminen keskiluokan etuihin on poliittisesti mahdotonta ("Ei mitään kasvisruokafasismipäivää meidän pojan kouluun").
Eläinten ja muun luonnon huomioonottaminen nostaa vielä vaikeampia haasteita, koska niiden intressit on vielä helpompi unohtaa, ymmärtää väärin tai kieltää.