Sukupuolisensitiivinen kasvatus
Olen viime aikoina sattunut puhumaan moniaalla sukupuolisensitiivisesta kasvattamisesta. Asiaan liittyy paljon uskomuksia, väärinkäsityksiä ja vähintäänkin epätietoisuutta, ja onhan käsitekin vähän hankala. Käsitellään tässä muutama asia.
Mitä se oikein tarkoittaa?
Se kai voi tarkoittaa monia asioita ja sen voi selittää monella tapaa. Itselleni sukupuolisensitiivisyys eli -herkkyys on ennen kaikkea tietoisuutta sukupuolesta (erityisesti sosiokulttuurisesta) ja sukupuolijärjestelmästä.
Kun hahmottaa, miten sukupuolta tuotetaan, miten sukupuoleen kasvatetaan ja miten sitä rakennetaan, ongelmallisiin kohtiin on helppo puuttua esimerkiksi toimimalla toisin ja tekemällä käytänteitä näkyväksi.
Tietynlaisiin käyttäytymismalleihin, jotka ovat tytöillä ja pojilla hieman erilaiset, ohjataan lapsia paitsi tietoisella toiminnalla, myös tiedostamattomilla teoilla. Kannustamalla, kieltämällä, eleillä, ilmeillä, kaikella. Se, miten aikuinen suhtautuu lapsen toimintaan, vaikuttaa siihen, miten hyväksyttävänä lapsi pitää kyseistä toimintoa. Lapsi pyrkii yleensä jossain määrin miellyttämään kasvattajiaan.
Toisaalta kasvattajat ovat taipuvaisia havaitsemaan sellaisia piirteitä lapsessa, jotka ovat heidän odotuksiensa mukaisia, ja vahvistavat näitä.
Mihin oikein pyritte?
Pitkällä tähtäimellä tasa-arvoiseen ja moninaisuutta hyväksyvään yhteiskuntaan.
Lyhyemmällä tähtäimellä siihen, että lapsi voisi ilmaista itseään niin kuin juuri hänelle luontevalta tuntuu ilman, että ulkomaailma tuomitsee häntä esimerkiksi sen vuoksi, että käytös on sukupuolelle epätyypillistä.
Toinen hyvä käytännön tavoite on se, että kaikki lapset voisivat leikkiä keskenään, olla potentiaalisia leikkikavereita. Kärjistys: jos tytöille sallitaan nukkeleikit ja pojille autot ja hirmuliskot, miten he leikkivät yhdessä?
Miten toimitte käytännössä?
Pyrimme kannustamaan lastamme kaikentyyppiseen toimintaan riippumatta siitä, kuinka poikamaisena tai tyttömäisenä sitä yleisesti pidetään. Emme tarpeettomasti kiellä lapselta asioita (muutenkaan, mutta ainakaan sukupuolen perusteella).
Emme valitse vaatteita tai ainakaan niiden värejä sen mukaan, mikä on "sopivaa" (mikä on toki helppoa, kun lähes kaikki on perittyä monelta muulta lapselta). Lapsi saa kyllä itse valita, kun tulee siihen ikään.
Otamme sukupuolen puheeksi sopivissa yhteyksissä. Sopivia tilaisuuksia on esimerkiksi silloin, kun muut kysyvät vauvan sukupuolta tai edellisestä johtuen arvaavat väärin. Ja varsinkin silloin, kun he ohjaavat lapsia tiettyyn käyttäytymismalliin ilmiselvästi sukupuolesta johtuen.
Emme käytä "tyttöä" ja "poikaa" pronominina, vaan silloin kun sukupuolella erityisesti on väliä. Lapsia voi kutsua myös esimerkiksi lapsiksi tai heidän nimillään.
Eikö sukupuolen piilottaminen, häivyttäminen tai sukupuolettomuus ole vahingoksi lapselle?
Ehkä, mutta kysehän ei ole ollenkaan siitä. Ainakaan meidän tapauksessamme. Sukupuoli ei ole staattinen, pysyvä, vaan alati kulttuurissa muuttuva (osin sosiaalinen konstruktio). Se, minkälaista sukupuolta ilmaisevia lapsia kasvatamme, vaikuttaa aivan olennaisesti heidän mahdollisuuksiin aikuisina.
Stereotyyppistä sukupuolta (joka siis on joidenkin mielestä "normaali") vahvistava toiminta rajoittaa kaikkia niitä ihmisiä, joiden piirteet eivät sovi stereotypiaan. Melkein kaikilla on joitakin tällaisia piirteitä.
Esimerkki: kiltteyteen, suorittamiseen ja tunnollisuuteen keskimäärin enemmän kannustettavat tyttölapset kantavat aikuisenakin taakkaa, joka johtaa helposti syyllisyyteen kaikesta, ylisuorittamiseen ja loppuunpalamiseen. "Pojat ovat poikia"-malli kannustaa toki ottamaan tilan haltuun, toimimaan ja päsmäröimään, mutta esimerkiksi herkät pojat kärsivät "vääränlaisuudesta". Lisäksi "pojat ovat poikia" tarkoittaa usein jotain pahantekoa, jossa joku muu kärsii.
Aina on ollut tyttöjä ja poikia, miehiä ja naisia! Niin olkoon vastakin!
Kaikin mokomin. Puhumme ehkä kuitenkin vähän eri asiasta. Sukupuolten fysiologiset erot ovat kiistattomia, mutta kiinnostavaa on, mitä niiden päälle rakennetaan. Biologia ei määrää kaikkea. Lisäksi on aina muistettava, että asia ei ole niin simppelin kahtiajakautunut edes biologisesti.
Sukupuolten eroista puhuttaessa on hyvä muistaa pari seikkaa: tilastollisia eroja "miesten" ja "naisten" välillä toki on, mutta 1) tilasto ja keskiarvo eivät kerro mitään yksittäistapauksesta ja 2) monesti erot ovat suurempia sukupuolikategorioiden sisällä kuin niiden välillä. Jos vain tietynlainen sukupuolisuus sallitaan, se kaventaa kaikkien liikkumavaraa.
Sitäpaitsi jos olet sitä mieltä, että biologia määrää kaiken, miksi olet huolissasi? Sittenhän se on ihan sama, miten sukupuoli huomioidaan, lopputuloshan on sama. Vai eikö sittenkään?
Kyllähän lapset ovat aina olleet erilaisia ja niitä on hyvä kasvattaa heidän persoonansa huomioiden. Miksi asioita pitää kutsua niin vaikeilla nimillä?
Minusta käyttökelpoiset käsitteet lähinnä helpottavat keskustelua, jottei aina tarvitsisi puhua aidanseipästä. Eri mieltäkin voi olla.
Kyllä se lapsi viimeistään päiväkodissa ja koulussa oppii paikkansa!
Olemme kyllä tuskallisen tietoisia siitä, että muu maailma kasvattaa myös meidän lastamme, hyvässä ja pahassa. Tavoite olisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan sekä antaa lapselle itselleen eväitä kohdata se "maailma" että opastaa "maailmaa" ymmärtämään asioita paremmin.
Siksi tämäkin kirjoitus.
Kommentit
Nahkuri kirjoitti:
Nahkuri (kirjoitusvirheen korjaus) kirjoitti:
jukka kirjoitti:
Kannattaa lukea teksti uudestaan ja myös ymmärtää se ensi kerralla.
Nahkuri kirjoitti:
Millan kirjoitti:
Nahkuri kirjoitti:
jukka kirjoitti:
Mitä tarkoitat sukupuolella? Tiedätkö mikä on sukupuolijärjestelmä vai eikö sellaista ole?
Sukupuolisensitiivisyydessä ei tosiaan ole kyse pelosta tai sukupuolen huomiotta jättämisestä. Jos tällaista väität, puhut varmaan hieman eri asioista.
jukka kirjoitti:
Nahkuri kirjoitti:
Kuulutat "asiallista" keskustelua. Jos tarkoitat sillä, että keskustelu on käytävä sinun orwelimaisesti määritellyin termein ja sinun määrittelemäsi keinotekoisen todellisuuden sisällä, niin siinä tapauksessa en tosiaankaan kykene "asialliseen" keskusteluun.
Sano nyt, miten kasvatus voi olla sukupuolisensitiivistä, jos siinä ei oteta huomioon lapsen sukupuolta.
jukka kirjoitti:
En minä näitä termejä ole keksinyt. Jos et ole niistä muualta kuullut, se on tuskin minun vikani.
Nahkuri kirjoitti:
Ei ole sinun vikasi, etten ole kuullut näitä termejä muualta (idiootti kuten olen, kuten kaikki jotka ovat eri mieltä kanssasi). Sinun vikasi on se, että käytät näitä termejä (väärin).
jukka kirjoitti:
Toisinaan käytetty sukupuolineutraaliuden käsite on siksi juuri harhaanjohtava enkä sitä käytä: se antaa helposti ymmärtää, että pannaan vain kaikki samaan muottiin, ettei sukupuolta ole. Tästä ei siis ole kyse.
Ymmärrämmekö toisiamme?
mattiJ kirjoitti:
"Kun hahmottaa, miten sukupuolta tuotetaan, miten sukupuoleen kasvatetaan ja miten sitä rakennetaan,"
Sukupuolta ei "tuoteta" eikä "rakenneta" missään näiden verbien mielekkäässä merkityksessä (keskustelua "rakentamisen" merkityksestä esim. Ian Hacking, "Mitä sosiaalinen konstruktionismi on?"). Sukupuolirooleja voidaan rakentaa. Sukupuoli on biologinen ominaisuus, sukupuoliroolit sosiaalisia.
jukka kirjoitti:
Otso Kivekäs kirjoitti:
Toista ääripäätä edustanee sitten Judith Butler, jonka ajattelussa (jos nyt olen oikein ymmärtänyt) sukupuoli on yksinomaan sosiaalista ja tuotettua, ja biologiset yksityiskohdat kuten kromosomit eivät ole mielenkiintoisia eivätkä oikeastaan mitenkään liity sukupuoleen.
Erilaisilla käsitemäärittelyillä on sitten taipumus johtaa hiukan erilaiseen ajatteluun, kun arkikielen käsite sukupuoli taipuu sitten siihen suuntaan miten itse ajattelee. Mutta noin periaatteessahan kumpikin (ja moni muu) tapa määritellä ko. käsite on ihan järkevä.
Itse en ole mikään sukupuolifilosofi, mutta olen kyllä taipuvainen ymmärtämään sukupuolen Jukan tavoin osittain biologisena ja osittain sosiaalisena asiana niin ettei niiden välillä ole mitään selkeää rajaviivaa. Se nyt vaan tuntuu mielekkäimmältä tavalta jäsentää sitä maalmaa jonka ympärillään näkee.
Riina kirjoitti:
Meillä ei olla ihan noin viitseliäitä esimerkiksi vaatteiden kanssa: samapa tuo mitä on päällä, kunhan ei ole mitään kamalan rumaa, sillä käytämme lähinnä muiden vanhoja vauvanvaatteita.
Ostan kuitenkin itse ihan tarkoituksella pojallemme pinkkejä ja punaisia tutteja poikaväristen- ja tyylisten vaatteiden pariksi :)
Ja puhumme pojasta, mutta usein myös ihan vain vauvasta tai vauvasta omalla nimellään. On kyllä mielenkiintoista, että jos puheesta (ja ulkonäöstä) ei ilmene sukupuolta, heti kysytään, että onko vauva poika vai tyttö. Jopa ventovieraat kyselevät vauvan sukupuolta!
Minusta jokaisen pitäisi vaivautua ainakin sen verran sukupuolisensitiiviseksi kasvattajaksi, että kannustaa lastaan valitsemaan sukupuolelleen epätyypillisiä harrastuksia ja myöhemmin myös ammatin, jos vain harrastus tai ala yhtään kiinnostaa. Ja yleisen käyttäytymisen pitäisi antaa olla sukupuolelle epätyypillistä, se on tärkeää!
Janne kirjoitti:
Muuten hyvä juttu.
jukka kirjoitti:
Maaria kirjoitti:
Meidän toinen poikapuolinen oppi päiväkodissa, että hänen lempivärinsä violetti on tyttöjen väri. Vanhempi poikapuolinen oppi mummilta että miehet ei rääy (eli itke). Esikoistyttö oppi, että tytön arvostettavimpia ominaisuuksia on osata pukeutua kunnolla. Nuorin tytär ei onneksi ole oppinut vielä mitään, mutta kaikki vaatteet mitä rikkaammat sukulaiset meille kiikuttavat, ovat vaaleanpunaisia.
mattiJ kirjoitti:
"Sosiaalinen sukupuoli" on kömpelö käännös englannin akateemisesta termistä "gender". Sana "gender" keksittiin tarkoittamaan täsmälleen sukupuoleen liitettyjä sosiaalisia odotuksia ja normeja, eli sukupuoliroolia.
Toistaakseni itseäni, sukupuoli on melko suoraviivaisen biologinen asia. Sitä ei "rakenneta" sanan "rakentaa, konstruoida" missään informatiivisessa mielessä. Sukupuolirooli eli gender eli "sosiaalinen sukupuoli" viittaa niihin miehenä tai naisena elämisen puoliin, jotka poimimme ympäröivästä kulttuurista, ja joista voidaan tässä mielessä puhua "rakentuneina".
Tiedän kyllä, että aiemmin ketjussa mainittu queer-teoreetikkojen jumalatar Judith Butler on kuulemma kyseenalaistanut koko sex/gender erottelun. Ongelma vain on, että kyseisen Butlerin kirjoitukset ovat niin epäselviä ja poleemisia, että en voi nähdä niiden kyseenalaistavan yhtään mitään. Hänen mukaansahan sukupuoli (sex) olisi vain performanssia. Ei kovin uskottava idea.
Tommi Vainikainen kirjoitti:
Minusta tuntuu, että sinä esität jonkin ideaalin, joka on nykyisen varsin heikon tieteellisen tiedon puutuessa mahdotonta toteuttaa. Käytännössä saatat ehkä sittenkin toteuttaa hyvin ideologista kasvatustapaa, mikä ei ole aivan niin neutraali, kuin saatat luulla. Itse en usko, että voimme etäännyttää itsemme kultturistamme, niin hyvin, että voisimme olla aivan varmoja neutraalisuudestamme.
jukka kirjoitti:
Tieteellistä pohjaa on kyllä, mutta eri asia on, että olenko esimerkiksi minä perillä kaikesta siitä. Ihan peruskurssitasolla vain.
Ideologisena on helppo pitää kaikkea, mikä poikkeaa valtavirrasta. Neutraali en toki luulekaan olevani millään muotoa.
Tartun vielä tuohon: "Itse en usko, että voimme etäännyttää itsemme kultturistamme"
Vaikea omaa kulttuuria on tietysti ulkopuolisena katsoa. Mutta pointti on, että "kulttuuri", tai tässä yhteydessä sukupuoli kulttuurisena konventiona, ei ole mitenkään muuttumaton tai muuttamaton, vaan pikemminkin päinvastoin.
Tommi Vainikainen kirjoitti:
Täsmennän vielä hahmottamisen ja tiedostamisen ongelmaa. Lähdet ajatuksesta, jossa jaat tekomme tiedostettuihin ja tiedostamattomiin. Käyttäytymisemme muutoksen taas ajattelet tapahtuvan tiedostamisen kautta. Ajatuksesi ilmeisesti on se, että meidän pitää jonkinlaisen itsetutkiskelun avulla löytää itsestämme tiedostamatonta käyttäytymistä. Tämän jälkeen meidän täytyy analysoida tämä käyttäytyminen ja todeta se ideologian tai mahdollisen tietellisen teorian valossa sopivaksi tai epäsopivaksi. Sen jälkeen varmankin on tarkoitus harjaannuttaa itsensä pois epäsopivasta käytöksestä.
Ongelmia tässä mallissa on useita. Ensimmäinen on tiedostamattoman tiedostaminen. Mistä voimme teitää kuinka paljon meidän pitää tiedostaa tiedostamatonta? Kuinka paljon sitä ylipäänsä on? Mistä voimme tietää, olemmeko onnistuneet tiedostamisessamme? Voimmeko ylipäänsä onnistua tavoitteessamme? Voimmeko koskaan tiedostaa kaikkea tiedostamatonta? Ja onko tämä malli ylipäänsä oikea tai riittävä ihmisen käyttäytymisestä?
Ongelmavyyhti jatkuu suurinpiirtein samalla tavalla. Miten voimme varmistua, että olemme pystyneet muuttamaan käyttäytymistämme riittävästi? Pystymmekö olemaan riitävän sensitiivisiä? Miten sen voisi varmistaa?
Esität kirjoituksessasi tavoitteenne ja käytäntönne tätä tavoitetta kohti. Kuinka paljon näitä käytäntöjä on tutkittu? Onko näyttöä siitä, että poika ja tyttö -sanojen korvaaminen ideologisesti korrektimmalla tuottaisi tasa-arvoisemman ja moninaisemman maailman? Neutraalia lastenvaatteiden värioppia on harrastettu 60-luvulta lähtien. Siitä luulisi ainakin olevan jo näyttöä? Onko maailma muuttunut ja juuri sen vaikutuksesta ja kuinka paljon? 70-luvun pasifistiset metodit eivät ainakaan ole tehneet maailmasta rauhallisempaa eivätkä pasifistisesti kasvatetut eroa millään tavalla muista ihmisistä nykyään.
"Toinen hyvä käytännön tavoite on se, että kaikki lapset voisivat leikkiä keskenään, olla potentiaalisia leikkikavereita. Kärjistys: jos tytöille sallitaan nukkeleikit ja pojille autot ja hirmuliskot, miten he leikkivät yhdessä?"
Tekö ette sitten salli tyttöjen leikkiä nukkeleikkejä? Tuskin sentään. Mutta lapsethan ovat valtavan luovia. Eivätkö he opi leikkejään paljon myös toisiltaan? Mikseivät he silti voisi leikkiä toistensa kanssa? Ja miksi se olisi ongelma, jos tytöt ja pojat välillä eivät leikkisikään toistensa kanssa? Onko mahdollinen ongelma ideologinen ja todellinen?
Missä vaiheessa sukupuolisensitiivisyydestä tulee sukupuolta kohtuuttomasti korostava ajattelutapa? Mistä voimme tietää, ettei ajatustapamme nimenomaan ruoki sukupuoleen liittyviä ongelmia? Entäpä, jos esimerkiksi tyttö/poika-jaottelun poistaminen saakin aikaan pelätyn tabun, joka vain korostaa herkkien ihmisten mahdolisia ongelmia oman sukupuolensa suhteen?
mies.asia kirjoitti:
Kyllä, mutta sukupuolien biologiassa ja psykologiassa on myös eroa. Hyvä teos tämän ymmärtämiseen on Pinkerin The Blank Slate. Ympäristö ei määrää kaikkea.
"lapsi voisi ilmaista itseään niin kuin juuri hänelle luontevalta tuntuu"
Tämä on erittäin hyvä ja kannatettava tavoite, mutta tätä on pelkällä kasvatuksella äärimmäisen vaikea saada aikaan, sillä lapset ottavat mallinsa kaikesta ympäröivästä yhteiskunnasta. "Toiseus" tarkoittaa helposti kiusaamista.
Saattaa olla, että jos lapsi on kasvanut sukupuolisensitiivisessä ympäristössä, ulkomaailman reaktiot saattavat tulla järkytyksenä, ja etenkin pariutumistilanteissa teini-iästä eteenpäin. Ei ole koskaan helppoa olla mukautumatta vallitseviin normeihin, ja jos niin tekee, ei ole takeita että lopputulos on yksilön kannalta hyvä. Valitettavasti.
Suosittelen lukemaan seuraavan tekstin: http://ihmissuhteet.blogspot.com/2004/03/sukupuoliroolitnaisellinen-ja-mieheks.html
"Sukupuoli ei ole staattinen, pysyvä, vaan alati kulttuurissa muuttuva (osin sosiaalinen konstruktio)."
Sukupuolia on (käytännössä) vain kaksi. Käyttäkää mieluummin vaikka termiä kulttuurinen tai sosiaalinen sukupuoli.
-- http://mies.asia/