Olen viime aikoina sattunut puhumaan moniaalla sukupuolisensitiivisesta kasvattamisesta. Asiaan liittyy paljon uskomuksia, väärinkäsityksiä ja vähintäänkin epätietoisuutta, ja onhan käsitekin vähän hankala. Käsitellään tässä muutama asia.

Mitä se oikein tarkoittaa?
Se kai voi tarkoittaa monia asioita ja sen voi selittää monella tapaa. Itselleni sukupuolisensitiivisyys eli -herkkyys on ennen kaikkea tietoisuutta sukupuolesta (erityisesti sosiokulttuurisesta) ja sukupuolijärjestelmästä.

Kun hahmottaa, miten sukupuolta tuotetaan, miten sukupuoleen kasvatetaan ja miten sitä rakennetaan, ongelmallisiin kohtiin on helppo puuttua esimerkiksi toimimalla toisin ja tekemällä käytänteitä näkyväksi.

Tietynlaisiin käyttäytymismalleihin, jotka ovat tytöillä ja pojilla hieman erilaiset, ohjataan lapsia paitsi tietoisella toiminnalla, myös tiedostamattomilla teoilla. Kannustamalla, kieltämällä, eleillä, ilmeillä, kaikella. Se, miten aikuinen suhtautuu lapsen toimintaan, vaikuttaa siihen, miten hyväksyttävänä lapsi pitää kyseistä toimintoa. Lapsi pyrkii yleensä jossain määrin miellyttämään kasvattajiaan.

Toisaalta kasvattajat ovat taipuvaisia havaitsemaan sellaisia piirteitä lapsessa, jotka ovat heidän odotuksiensa mukaisia, ja vahvistavat näitä.

Mihin oikein pyritte?
Pitkällä tähtäimellä tasa-arvoiseen ja moninaisuutta hyväksyvään yhteiskuntaan.

Lyhyemmällä tähtäimellä siihen, että lapsi voisi ilmaista itseään niin kuin juuri hänelle luontevalta tuntuu ilman, että ulkomaailma tuomitsee häntä esimerkiksi sen vuoksi, että käytös on sukupuolelle epätyypillistä.

Toinen hyvä käytännön tavoite on se, että kaikki lapset voisivat leikkiä keskenään, olla potentiaalisia leikkikavereita. Kärjistys: jos tytöille sallitaan nukkeleikit ja pojille autot ja hirmuliskot, miten he leikkivät yhdessä?

Miten toimitte käytännössä?
Pyrimme kannustamaan lastamme kaikentyyppiseen toimintaan riippumatta siitä, kuinka poikamaisena tai tyttömäisenä sitä yleisesti pidetään. Emme tarpeettomasti kiellä lapselta asioita (muutenkaan, mutta ainakaan sukupuolen perusteella).

Emme valitse vaatteita tai ainakaan niiden värejä sen mukaan, mikä on "sopivaa" (mikä on toki helppoa, kun lähes kaikki on perittyä monelta muulta lapselta). Lapsi saa kyllä itse valita, kun tulee siihen ikään.

Otamme sukupuolen puheeksi sopivissa yhteyksissä. Sopivia tilaisuuksia on esimerkiksi silloin, kun muut kysyvät vauvan sukupuolta tai edellisestä johtuen arvaavat väärin. Ja varsinkin silloin, kun he ohjaavat lapsia tiettyyn käyttäytymismalliin ilmiselvästi sukupuolesta johtuen. 

Emme käytä "tyttöä" ja "poikaa" pronominina, vaan silloin kun sukupuolella erityisesti on väliä. Lapsia voi kutsua myös esimerkiksi lapsiksi tai heidän nimillään.

Eikö sukupuolen piilottaminen, häivyttäminen tai sukupuolettomuus ole vahingoksi lapselle?
Ehkä, mutta kysehän ei ole ollenkaan siitä. Ainakaan meidän tapauksessamme. Sukupuoli ei ole staattinen, pysyvä, vaan alati kulttuurissa muuttuva (osin sosiaalinen konstruktio). Se, minkälaista sukupuolta ilmaisevia lapsia kasvatamme, vaikuttaa aivan olennaisesti heidän mahdollisuuksiin aikuisina.

Stereotyyppistä sukupuolta (joka siis on joidenkin mielestä "normaali") vahvistava toiminta rajoittaa kaikkia niitä ihmisiä, joiden piirteet eivät sovi stereotypiaan. Melkein kaikilla on joitakin tällaisia piirteitä.

Esimerkki: kiltteyteen, suorittamiseen ja tunnollisuuteen keskimäärin enemmän kannustettavat tyttölapset kantavat aikuisenakin taakkaa, joka johtaa helposti syyllisyyteen kaikesta, ylisuorittamiseen ja loppuunpalamiseen. "Pojat ovat poikia"-malli kannustaa toki ottamaan tilan haltuun, toimimaan ja päsmäröimään, mutta esimerkiksi herkät pojat kärsivät "vääränlaisuudesta". Lisäksi "pojat ovat poikia" tarkoittaa usein jotain pahantekoa, jossa joku muu kärsii.

Aina on ollut tyttöjä ja poikia, miehiä ja naisia! Niin olkoon vastakin!
Kaikin mokomin. Puhumme ehkä kuitenkin vähän eri asiasta. Sukupuolten fysiologiset erot ovat kiistattomia, mutta kiinnostavaa on, mitä niiden päälle rakennetaan. Biologia ei määrää kaikkea. Lisäksi on aina muistettava, että asia ei ole niin simppelin kahtiajakautunut edes biologisesti.

Sukupuolten eroista puhuttaessa on hyvä muistaa pari seikkaa: tilastollisia eroja "miesten" ja "naisten" välillä toki on, mutta 1) tilasto ja keskiarvo eivät kerro mitään yksittäistapauksesta ja 2) monesti erot ovat suurempia sukupuolikategorioiden sisällä kuin niiden välillä. Jos vain tietynlainen sukupuolisuus sallitaan, se kaventaa kaikkien liikkumavaraa.

Sitäpaitsi jos olet sitä mieltä, että biologia määrää kaiken, miksi olet huolissasi? Sittenhän se on ihan sama, miten sukupuoli huomioidaan, lopputuloshan on sama. Vai eikö sittenkään?

Kyllähän lapset ovat aina olleet erilaisia ja niitä on hyvä kasvattaa heidän persoonansa huomioiden. Miksi asioita pitää kutsua niin vaikeilla nimillä?
Minusta käyttökelpoiset käsitteet lähinnä helpottavat keskustelua, jottei aina tarvitsisi puhua aidanseipästä. Eri mieltäkin voi olla.

Kyllä se lapsi viimeistään päiväkodissa ja koulussa oppii paikkansa!
Olemme kyllä tuskallisen tietoisia siitä, että muu maailma kasvattaa myös meidän lastamme, hyvässä ja pahassa. Tavoite olisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan sekä antaa lapselle itselleen eväitä kohdata se "maailma" että opastaa "maailmaa" ymmärtämään asioita paremmin.

Siksi tämäkin kirjoitus.

Ilmankos virallinen Suomi on ollut hiirenhiljaa Ruotsin sallittua kaikenkattavan salakuuntelun (ns. FRA-laki). En ihmettelisi, vaikka Suomi olisi salaa mukana hankkeessa, joka mahdollistaa käytännössä kaiken Suomesta ulkomaille suuntautuvan viestiliikenteen seurannan.

Ei silläkään väliä, että moinen salakuuntelu olisi (vielä) Suomessa laitonta, eikä se myöskään periaatteessa ole kansainvälisten sopimusten mukaista.

Koska kyseisessä salakuuntelussa ei mennä muutenkaan ihan pykälien mukaan, voidaan hyvin olettaa, että Suomi voi hyödyntää Ruotsin tarjoamaa mahdollisuutta kaikenlaisen ei-toivotun toiminnan suitsimiseen. Varokaa, piraatit! Varokaa, eläinoikeusliike! Varokaa, ympäristöliike! Varokaa, "maahanmuuttokriitikot" ja muut kravattirasistit! Älkää yrittäkökään muuttaa tätä yhteiskuntaa, se on teille vaarallista!

* * *

Yleensä elinkeinoelämän edellytyksiä loppuun asti puolustavat ja turvallisuuslähtöistä yhteiskuntamallia ajavat ovat enimmäkseen samoja ihmisiä. Eikö heitä yhtään haittaa edes se, että yritystoiminnan(kin) tietosuojaa murretaan tässä samalla?

Suuret IT-yritykset eivät enää halua investoida ja rakentaa datakeskuksiaan Ruotsiin kuten ennen, koska asiakkaiden yksityisyyden suoja on niille tärkeä arvo liiketoiminnassa.

Helsingin kaupunki tarjoaa naperoilleen edulliseen hintaan aterioita puistossa, kuten moni muukin kylä. Lapsiperheitä hyödyttävä konsepti on erinomainen.

Ongelma vain on, että ruokalistalla on lähinnä lihaa. Välillä toki kalaa, mutta sekin on lähinnä kirjolohta ja tonnikalaa, joita ympäristöstä tietoinen välttää myös (ks. WWF:n kalaopas).

Helsingin kaupunki ei ole ilmeisesti vielä oivaltanut, että ilmastonmuutos on täällä ja nyt ja se täytyy huomioida ihan joka sektorilla. Ruoka olisi yksi helpohko päästövähennysten kohde. Muutkin ympäristönäkökohdat toki voisi ottaa huomioon. (Sen sijaan realistina en odota hengitystäni pidätellen, että viime vuosikymmenten eläinoikeuskeskustelu alkaisi jotenkin näkyä esimerkiksi ruokalistoissa.)

Toisaalta ei ole suuri ihme, ettei edistystä tapahdu, sillä keittäjille ja päättäjille kasvisruoka lienee edelleen lihakeitto ilman lihaa. Ruokalistan esimerkit vahvistavat tätä käsitystä; ruuista vain hernekeitto sisältää edes hieman proteiinia. Koko yhdeksän viikon aikana kasvisruokaa saa seitsemän kertaa:

- mannapuuro + mehukeitto
- kasvissosekeitto 
- juustoinen sadonkorjuukeitto (?)
- pinaattikeitto
- kasvishernekeitto
- ohrapuuro + mehukeitto
- bataatti-perunasosekeitto

Ei siis edes joka viikko. Mutta missä ovat linssit, pavut, kikherneet, tofu, muut soijatuotteet? Ei niitä varmaan osata käyttää.

Tätä taustaa vasten vinolaisten idea yhdestä liharuokapäivästä viikossa on piristävää toisinajattelua. Mutta saataisiin edes yksi tai kaksi kasvisruokapäivää, missä kasvis ei tarkoita salaattia tai puuroa.

Kenenkään ei tarvitse saada lihaa päivittäin. Ainakaan ravitsemuksellisista syistä.