EU haluaa lisätä keinotekoisesti maidonjuontia muun muassa pakkojuottamalla sitä koululaisille.

Tämä siitä huolimatta, että (viimeaikaiset) maidontuottajien vaikeudet johtuvat kysynnän vähentymisestä. Rahaa ei tule tarpeeksi maitolitraa kohden, koska tarjontaa on liikaa. Johtopäätös: lisätään kysyntää! Ei leikata tarjontaa!

Siitä huolimatta, että maidon terveellisyydestä on yhtä mieltä vain lobbausjärjestö Maito ja terveys ja vastaavat tahot.

Siitäkin huolimatta, että maitotalous on (muun karjatalouden ohella) yksi merkittävimmistä ilmastonmuutosta kiihdyttävistä teollisuudenaloista. Sivutuotteena saadaan järjestäytynyttä eläinrääkkäystä.

Maidontuotanto – varsinkin tekohengitettynä – nousee ja kaatuu täysin veronmaksajien tuen varassa. Miksi ei siis yhtä hyvin voitaisi syytää niitä miljoonia vaikkapa sen tukemiseen, että maidontuottajat siirtyisivät ympäristön kannalta kestävämpiin ja/tai ihmisen kannalta hyödyllisempiin tuotteisiin?

Päivän sitaatti on ehtaa Ari Vatasta (kok), HS 24.5.2009:

Vatanen esittelikin tilaisuuden lopuksi visionsa energiapolitiikasta. "Hiilidioksidipäästöjen välttäminen on ehkä stalinismin ohella suurin hype, jonka olen elämässäni kokenut", Vatanen sanoi.

Hänen mielestään käsitys ihmisen vaikutukseen ilmaston lämpenemisessä on valheellisten ja väärennettyjen tutkimustulosten seurausta.

"Hiilijalanjäljen suureneminen on vain merkki siitä, että olemme pystyneet luomaan hyvinvointia", sanoi ydinvoiman nimeen vannova Vatanen.

Ei lisättävää. Vai pitäisiköhän sittenkin vielä Paavo Haavikko -vainaata lainata: "Parodia on jo kauan ollut mahdotonta. Ne tekevät sen itse."

MIT:n tutkijat ennustavat, että ilmasto lämpenee 5,2 astetta vuoteen 2100 mennessä. (Ennuste on varovainen, eikä välttämättä huomioi riittävästi kaikkia palautekytkentöjä, kuten ikiroudan sulamisesta aiheutuvia metaanipäästöjä ja niiden vaikutusta.)

Ennuste toteutuu, jos asialle ei tehdä jotain radikaalia. Koko länsimainen elämäntapamme, puhumattakaan ihmisten enemmistön hengestä ja maapallon ekosysteemeistä, on vakavasti uhattuna. Tämä ei ole liioittelua.

Tajuavatkohan ne päättäjät, jotka eivät aktiivisesti työskentele rajujen päästörajoitusten puolesta, ja varsinkin ne päättäjät, jotka vieläpä vastustavat sellaisia, mitä kaikkea viiden asteen lämmönnousu noin lyhyessä voisi tarkoittaa?

Pitkin vuosikymmeniä on ihmetyttänyt se, miksi ympäristöasiat ovat käytännössä aina alisteisia jollekin muulle, tyypillisesti talousasioille.

Kansainvälisessä politiikassa esimerkiksi ympäristönormit voidaan nähdä kilpailunrajoituksena tai muuten vain hankalana juttuna. Toisinaan on toki jossain marginaalissa ajateltu myös toisin: esimerkiksi että WTO:n rinnalla pitäisi olla World Environmental Organisation, jonka säädökset ja toimivalta eivät olisi alisteisia WTO:n kauppasopimuksille, tai vaikka että UNEPilla olisi vähän hampaita. No, utopian asteellehan nämä ajatukset ovat jääneet.

Ajatus tuli taas esiin, kun kotoinen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk) perusteli lehdessä (HS 20.5.2009), miksi saimaannorppaa ei tule suojella: "Pakkotoiminta lisää vain rantojen omistajien kiukkua. - - Ihmisten asennetasolla tapahtuva suojelu on tärkein."

Tärkeintä on siis rantojen omistajien mielenrauhan suojelu. Tämä siitä huolimatta, että Metsähallitus (siis Metsähallitus!) oli saman jutun mukaan todennut raportissaan, että norppa kuolee sukupuuttoon, jos ei suojelua tehosteta. Verkkokalastus pitäisi osaksi vuotta kieltää. Tätä ei keskustalaisen ministerin mielestä voida tehdä.

Mutta siis: mitä tekoa maa- ja metsätalousministerillä on norpan suojelun kanssa? Miksei homma kuulu ympäristöministerille?

Tunnustan, etten tätä pohtiessani saanut palautettua mieleeni, onko koko hallituksessa ympäristöministeriä. On toki, Paula Lehtomäki, keskusta.