mun viimeisin sana
Luokka: lapsiasia
Kuvaus: Asiaa lisääntymisestä, kasvatuksesta ja yhteiskunnan suhteesta edellämainittuihin

Isät vastuuseen tekosistaan

Yksi keskeisistä miehiä koskevista tasa-arvo-ongelmista on heidän asemansa huoltajuuskysymyksissä ja muutenkin perheissä. Tästä myös ns. "miesasia-aktivistit" – joihin en lukeudu – ovat lyöneet rumpua.

Toisin kuin joskus väitetään, ongelma ei selity sillä, että sosiaalityöntekijät ovat useimmiten naisia eikä korjaannu tuota sukupuolijakaumaa muuttamalla.

Samaan aikaan kerrotaan, että yksinhuoltajaisällisiä perheitä on kolme prosenttia perheistä, kun yksinhuoltajaäitiperheitä 17 %. Perhevapaiden pitämisessä sukupuoliero on aivan murskaava.

Epätasa-arvoon erilaisissa perhetilanteissa ei saadakaan tasoitusta, ennen kuin (perheelliset) miehet ottavat vanhemman roolin haltuun. Leikkisetänä tai äidin pikku apulaisena toimiminen ei riitä, tarvitaan täysivaltaisia ja -päisiä kasvattajia. Se luultavasti edellyttää myös pidempiä jaksoja yksin perhevapaalla, siis pääasiallisena vanhempana.

Tähän täytyy myös asialleen omistautuneiden (koti)äitien taipua. Jos ei jokaisessa tapauksessa yksilötasolla niin ainakin väestötasolla. Viime kädessä valinnanvapauden täytyy olla perheillä itsellään, mutta ohjaavia keinoja on käytettävä.

Uraisä ja kotiäiti -perhemallia ei voikaan selittää taloudellisilla syillä niin usein kuin selitetään – tästä on tutkimustietoa. Parempi selittäjä on asenteet. Niitä voitaisiin muuttaa uudistamalla perhevapaajärjestelmä esimerkiksi ns. 6+6+6-mallin mukaiseksi.

Näin tulee tehdä.

(Anteeksi, että toistan itseäni toistan itseäni.)

Postattu 2009-05-29 kello 15:12 – kuuluu luokkiin: tasa-arvo, lapsiasiapermalinkki
3 kommenttia

Kannattavuus

"Tammisaaren synnytystoiminta ei ole taloudellisesti kannattavaa", kertoo Hesari HUS:n johtajaylilääkäri Juhani Tammisen sanoneen. Siispä rakastettu ja arvostettu synnytyssairaala on vasaran alla.

Aikamme on sairas.

Mutta emmekö voisi saman tien lakkauttaa peruskoulut, päiväkodit, hoitokodit, poliisin, kirjastot ja vaikkapa puolustusvoimat? Niiden toiminta ei ainakaan ole suoraan taloudellisesti kannattavaa.

Oikeasti, jos synnytyssairaalan toiminnan mielekkyyttä arvioidaan taloudellisen kannattavuuden kautta, mennään perse edellä puuhun. Se on aivan väärä mittari. Parempi voisi liittyä vaikkapa onnistuneisiin synnytyksiin, vastasyntyneiden, synnyttäjien ja tukihenkilöiden – perheiden – hyvinvointiin.

Tammisaari on merkittävä paikka. Siellä on mahdollista hoitaa synnytys monelta osin synnyttäjien toiveiden mukaan. Tammisaari on synnyttämiseen perehtyneiden suosiossa. Sille on myönnetty WHO:n ja Unicefin Baby Friendly Initiative -ohjelman mukainen sertifikaatti, ensimmäisenä Suomessa. Toinen on käsittääkseni Vammalassa.

Useimmissa muissa synnytyssairaaloissa ei vauva- ja synnyttäjämyönteisyyteen voida ryhtyä, koska se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Asia on nähty aivan toisin esimerkiksi Ruotsissa (64), Turkissa (83), Kiinassa (6312) ja Kuubassa (57).

Jotain tolkkua HUSin hallintoonkin toivoisi.

Postattu 2009-05-11 kello 09:29 – kuuluu luokkiin: talous, lapsiasia, yhteiskuntapermalinkki
4 kommenttia