Yksi keskeisistä miehiä koskevista tasa-arvo-ongelmista on heidän asemansa huoltajuuskysymyksissä ja muutenkin perheissä. Tästä myös ns. "miesasia-aktivistit" – joihin en lukeudu – ovat lyöneet rumpua.
Toisin kuin joskus väitetään, ongelma ei selity sillä, että sosiaalityöntekijät ovat useimmiten naisia eikä korjaannu tuota sukupuolijakaumaa muuttamalla.
Samaan aikaan kerrotaan, että yksinhuoltajaisällisiä perheitä on kolme prosenttia perheistä, kun yksinhuoltajaäitiperheitä 17 %. Perhevapaiden pitämisessä sukupuoliero on aivan murskaava.
Epätasa-arvoon erilaisissa perhetilanteissa ei saadakaan tasoitusta, ennen kuin (perheelliset) miehet ottavat vanhemman roolin haltuun. Leikkisetänä tai äidin pikku apulaisena toimiminen ei riitä, tarvitaan täysivaltaisia ja -päisiä kasvattajia. Se luultavasti edellyttää myös pidempiä jaksoja yksin perhevapaalla, siis pääasiallisena vanhempana.
Tähän täytyy myös asialleen omistautuneiden (koti)äitien taipua. Jos ei jokaisessa tapauksessa yksilötasolla niin ainakin väestötasolla. Viime kädessä valinnanvapauden täytyy olla perheillä itsellään, mutta ohjaavia keinoja on käytettävä.
Uraisä ja kotiäiti -perhemallia ei voikaan selittää taloudellisilla syillä niin usein kuin selitetään – tästä on tutkimustietoa. Parempi selittäjä on asenteet. Niitä voitaisiin muuttaa uudistamalla perhevapaajärjestelmä esimerkiksi ns. 6+6+6-mallin mukaiseksi.
Näin tulee tehdä.
(Anteeksi, että toistan itseäni toistan itseäni.)
Kommentit
Tuo 6+6+6 -malli (tai 5+5+5, aivan sama) on käytännössä pakko ottaa käyttöön, jos halutaan tasa-arvoistaa perheitä ja saada isät mukaan lastenhoitoon. Ongelmana ei tosiaan ole raha (olikohan tutkittu, että vanhempainvapaalla vasta 1000 vs 4000 -tuloilla alkoi olla alentavaa kokonaisvaikutusta tuloihin progressiivisen verotuksen ansiosta) vaan kannustimien puute (ja mikä olisi parempi kannustin kuin "ilmainen" vapaa).
Isät eivät jää kotiin, koska isien kaverit eivät jää. Ihminen on laumasielu, ja kotiin jääminen ei vain tule kaikille edes mieleen vaihtoehtona. Olen havainnut tuttavapiireistä, että niissä ympyröissä, joissa joku isä jää vanhempainvapaalle, muutkin jäävät. Meillä mies on jäämässä kotiin vajaaksi puoleksi vuodeksi, ja vaikka päätös oli tehty jo ennen lapsen syntymää, päätöstä vahvisti toisten vastaavan ratkaisun tehneiden isien kommentit ja kannustus. Toisissa piireissä kukaan ei jää, kun asia ei varmaan ole edes esimerkin puutteessa tullut mieleen.
Toivottavasti perhevapaauudistus ei jää ehdottelun tasolle. Yhteiset vapaat ovat kaikkien etu.
Miten toi malli hoidetaan tässä prekarisoituvassa maailmassa? Itse periaattessa kannatan sitä, mutta free-lancerina ihmettelen sen käytännön sovelluksia. Jos työn ja vapaa-ajan raja on epäselvä, se kai ei muutu selvemmäksi lapsen tulonkaan jälkeen. Onko tähän kehittty mitään järjestelmää?
Kaikenlaisia järjestelmiä joo. Jos freelancer vaikkapa maksaa yel-maksua, hänelle lasketaan sen mukaan vanhempainraha. Näin tehtiin esim. meillä, ja hyvä tuli.
Isät eivät jää kotiin, koska isien kaverit eivät jää. Ihminen on laumasielu, ja kotiin jääminen ei vain tule kaikille edes mieleen vaihtoehtona. Olen havainnut tuttavapiireistä, että niissä ympyröissä, joissa joku isä jää vanhempainvapaalle, muutkin jäävät. Meillä mies on jäämässä kotiin vajaaksi puoleksi vuodeksi, ja vaikka päätös oli tehty jo ennen lapsen syntymää, päätöstä vahvisti toisten vastaavan ratkaisun tehneiden isien kommentit ja kannustus. Toisissa piireissä kukaan ei jää, kun asia ei varmaan ole edes esimerkin puutteessa tullut mieleen.
Toivottavasti perhevapaauudistus ei jää ehdottelun tasolle. Yhteiset vapaat ovat kaikkien etu.