Europarlamenttivaalit on kuukauden päästä ja mistä sen huomaa? Eipä juuri mistään.

Tukholmassa oli toisin. Lehdet kirjoittivat puolueiden näkemyksistä ja metroasemilla oli valtavia – ja hyviä! – mainoksia, joiden idea oli konkretisoida, mistä EU-vaaleissa voi olla kyse:

Millä sinä täyttäisit tankin?
Millaista energiaa sinä haluat?
Kuinka sinun ruokasi tulisi kasvattaa?
Kuinka paljon turvallisuutta on liikaa?
Kuinka avoimia rajojemme pitäisi olla?
Kuinka sinä yhdistäisit perheen ja työn?
Mihin sinä käyttäisit yhteiset rahamme?
Kuinka paljon standardeja tarvitsemme?
Kuinka paljon tuotemerkintöjä tarvitsemme?
Kuinka paljon rahamarkkinoita pitäisi kesyttää?

(Samat mainokset löytyivät näköjään netistä myös suomeksi.)

Jonkun lehden mukaan noin kahdeksan kymmenestä ruotsalaisesta on tiedotuksesta huolimatta aivan pihalla aiheesta. Luku on luultavasti samaa suuruusluokkaa täällä.

Silti, aika suuri osa meidän asioista päätetään nyt Brysselissä. Se, ettei ketään kiinnosta, ei ole enää pelkästään unionin vika.

* * *

EU-asiat ovat joskus sietämättömän monimutkaisia, mutta ongelma ei korjaannu vaikenemalla niistä.

Esimerkiksi pari viikkoa sitten alettiin suomalaisessa nettijulkisuudessa huhuta kamalasta televiestintäpaketista, joka pahimpien kauhukuvien mukaan esimerkiksi muuttaisi Internetin maksutelevisioksi. Huhu oli perätön, mutta tuolloin asiasta ei löytynyt oikeaa tietoa muuten kuin lukemalla itse ulkomaisia lähteitä (minkä jälkeen siitä tuli myös kirjoitettua monen muun tavoin). Edes Effi ei vielä tiennyt mistä on kyse.

Ilmeisesti asiantuntevinta EU-kirjoittelua tapaa Maaseudun tulevaisuudessa ja eräissä maatalousnäkökulmaisissa maakuntalehdissä – EU kun koskettaa kenties kipeimmin maataloutta.

Mutta entä muu talous ja kauppa? Ympäristö? Kuluttajansuoja? Sähköinen viestintä? Ihmisoikeudet? Demokratian tila? Ja mitä näitä nyt on.

Suomalainen mediajulkisuus tarvitsee välttämättä lisää erikoistuneita toimittajia, jotka muuttavat Brysseliin ja porautuvat näihin asioihin ja kirjoittavat niistä. Ja tiedotusvälineiden pitää palkata heitä. Ja meidän pitää lukea.

Miksi? Siksi, että jos asioihin haluaa vaikuttaa, se pitää tehdä aikaisin. Siinä vaiheessa, kun jotain saadaan eduskunnan päätettäväksi, on yleensä aivan liian myöhäistä. Tai sitten kyse on jostain epäoleellisesta.

(Tai ydinvoimasta tai perheen sisäisestä adoptiosta.)