Kävin torstaina eduskuntatalon edessä puhumassa perhevapaiden jakamisesta. Kyse oli opiskelijajärjestöjen ja puolueiden naisjärjestöjen Kakku tasan -tempauksesta.

Kannatin (mm.) ministeri Wallinin ehdottamaa mallia, jossa olisi äidille ja isälle kiintiöidyt kuuden kuukauden jaksot ja lisäksi vapaasti jaettava puoli vuotta eli ns. 6+6+6-mallia.

Korjaan aluksi pari sitkeää väärinkäsitystä, jotka esiintyvät esimerkiksi Pirkko Ruohonen-Lernerin (ps.) puheenvuorossa Verkkoapilan jutussa: luullaan, että mallissa pakotettaisiin joku (isät) kotiin. Lisäksi luullaan, että isän poissaolo töistä olisi perheen taloudelle raskasta.

1. Ketään ei pakoteta kotiin. Jos perheessä vain äiti pitää vapaata, hän voi pitää sen 6+6, mikä on enemmän kuin nykyisin.

2. Niissä perheissä, joissa laskelmia on tehty, isät ovat pitäneet enemmän perhevapaita. Vaikutus tuloihin on yllättävästi pienempi, koska veroprogression takia suurituloisemman (isän) veroprosentti laskee. Jos taas äiti menee muutamaksi kuukaudeksi töihin, hän saa ansiotulovähennyksen.

Tässä vielä se, mitä itse puhuin:

Arvoisat kansanedustajat ja muut kuulijat!

Perhevapaiden käyttö pitäisi saada jakautumaan tasaisemmin. Siihen on monia hyviä syitä.

Minusta on järjetön ajatus, että kun hankin puolisoni kanssa lapsen, olisi vain hänen tehtävänsä hoitaa lapsi. Mutta koska näin vain on aina ajateltu, tilannetta on vaikea muuttaa.

Perhevapaajärjestelmän uudistaminen olisi helpoin ja tehokkain tapa tilanteen muuttamiseksi. Ministeri Wallinin ehdotus kolmesta kuuden kuukauden jaksosta on erinomaisen kannatettava.

Olen itse pitkällä hoitovapaalla tietotekniikka-asiantuntijan työstä. Puolisoni oli kotona 9 kk ja minä toiset samanmoiset. Tämä on ollut hyvä ratkaisu monesta syystä. Ainakin osaan pestä vaippoja vasemmalla kädellä, laittaa ruokaa oikealla ja samalla hoitaa lasta.

Viralliset perustelut vapaiden jakamiselle tunnemme:

- jotta naiset saataisiin kaivettua palkkakuopasta
- jotta työnantajien näkökulmasta lisääntymisikäisten naisten palkkaaminen ei olisi niin suuri riski
- jotta vanhemmuudesta johtuva kustannustaakka jakautuisi tasaisemmin mies- ja naisenemmistöisten alojen työnantajille
- ja miehet ja naiset olisivat tasa-arvoisemmassa asemassa riideltäessä lasten huoltajuudesta

Suomalaisessa tasa-arvokeskustelussa jäädään usein yhteiskunnalliselle tasolle ja se, mitä tapahtuu kotona, on ihmisten oma asia. Tämä myös tarkoittaa, että naisten ja miesten tasa-arvo toteutuu ihmisten arjessa kaikkein huonoimmin. Juuri tähän auttaisi perhevapaiden tasottaminen.

Minun alani työnantajat pääsevät vanhemmuuden kustannuksissa aivan liian vähällä, koska ala on miesenemmistöinen. Kustannustaakan kantavat ihan muut, tyypillisesti matalapalkkaiset alat, ja se on väärin.

Olen itse poikkeus, joka vahvistaa sen säännön, että isät eivät pidä perhevapaita. Jos järjestelmä olisi toisenlainen, minullakin olisi joitakin samassa tilanteessa olevia isäkavereita hiekkalaatikolla.  Nyt tämä homma on aika yksinäistä.

On ilman muuta myös lapsen etu, että hänellä on pääsääntöisesti kaksi vanhempaa, jotka osaavat olla lapsen kanssa, viettävät tämän kanssa aikaa ja myös tietävät, millaista on olla päävastuussa lapsen hoidosta.

Ylipäänsä myytti siitä, että äidit ovat aina oletusarvoisesti lapsen ensisijaisia huoltajia, joutaa jo romutettavaksi. Tasa-arvo ei etene ennen sitä, ja nykyinen perhevapaajärjestelmä ylläpitää epätasa-arvoa.

Työelämätutkijasiskoni tiesi kertoa, että miehet pitäisivätkin enemmän vapaita, jos työpaikan ilmapiiri sen paremmin sallisi.  Tähänkin auttaisi järjestelmän muuttaminen, signaali valtiovallalta.

No, ei nykyinenkään järjestelmä ihan huono ole, mutta siinä on pahoja ongelmia. Yksi ongelma on sen monimutkaisuus. Tällaiselta akateemiselta pariskunnalta meni pari päivää sen hienouksien ymmärtämiseen.

Monimutkaisuudesta kertoo myös se, että erilaisia vapaatyyppejä on niin monta, ettei niille kaikille edes löydy luontevia nimiä. Saati että tuoreet äidit ja isät osaisivat käyttää niitä.

Lisäksi nykyinen malli toimii huonosti esimerkiksi kahden äidin perheissä. Perhevapaamallin tulisi olla oikeudenmukainen myös riippumatta siitä, mitä sukupuolta vanhemmat sattuvat olemaan.

* * *

Ehdotettu jakomalli on kuitenkin vain raami. Lisäksi on syytä pohtia eräitä yksityiskohtia.

Yksi suomalaisen työelämän ongelma on, että siinä pitää olla mukana joko täysillä tai ei lainkaan. Tämä pätee myös perhevapaisiin.

Perheiden liikkumavaraa lisäisi huomattavasti, jos esimerkiksi osa-aikaiset työ- ja hoitojärjestelyt järjestyisivät helpommin. Näin myös isät saataisiin aiemmin ottamaan lapsen hoitovastuuta, kun äidit voisivat käydä osan ajasta töissä jo varhain.

Toisaalta tiedämme, että pitkä imetys on lapsen etu, ja se on myös huomioitava. Siksi isän vapaita ei tule suosia äidin vapaiden kustannuksella. Imetyksen tukemiseen on kuitenkin myös muita välineitä. 

Osa-aikaisuuden lisäksi nimittäin voitaisiin harkita Norjassa käytössä olevia imetystaukoja: siellä alle yksivuotiaiden äidit saavat pitää keskellä päivää palkallisia imetystaukoja ilman, että työpäivä pitenee. Kuulostaako hyvältä?

Arvoisat kuulijat!

Kun perhevapaajärjestelmää uudistetaan, uudistettakoon kunnolla.  Ministeri Wallinin ehdottama 6+6+6-malli olisi oivallinen ja toimisi erinomaisesti Suomen oloissa.

Mutta jos katsotaan, että se on liian pitkä tai kallis, vastaava malli viiden kuukauden jaksoilla olisi sekin parempi kuin nykyinen.  Mutta lyhyemmät, esimerkiksi kolmen kuukauden jaksot eivät enää palvelisi lasten, perheiden eikä edes työnantajien etua. 

Luotan kansanedustajien viisauteen tässä asiassa.

Tuoreen Universitas-lehden (Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL:n lehti, 1/2009) kansiotsikossa se seisoo:

"Yliopistojen työnantajayhdistys harkitsee Elinkeinoelämän keskusliiton jäsenyyttä"

Ehkä tämä kertoo yliopistouudistuksesta lähes kaiken oleellisen.

Hallitus jatkaa johdonmukaista linjaansa pienen ihmisen polkemisessa (via HS). Tällä kertaa kyse on tekijänoikeuksista työsuhteessa: hallitus haluaa lakiin ns. työsuhdeolettaman, jonka mukaan taloudelliset tekijänoikeudet syntyvät työnantajalle, jos muuta ei ole sovittu.

Nykyisin tekijänoikeus kuuluu sanan mukaisesti tekijälle, pääsääntöisesti.

Siitä riippumatta työnantaja voi hyödyntää työsuhteessa syntynyttä teosta normaalissa toiminnassaan eli tekijänoikeuden siirtyminen voi käydä ilmi asiayhteydestä: on esimerkiksi selvää, että jos kirjoitan jutun tai otan valokuvan työkeikkana, toimeksiantaja voi käyttää tuotosta, esimerkiksi julkaista sen. Kuinka vapaasti, siitä pitää sopia. Selvää ei automaattisesti ole, että teosta voi käyttää vaikkapa saman konsernin toisen yhtiön markkinointimateriaalissa.

Asiassa vallitsee siis sopimusvapaus, mikä tarkoittaa, että asiasta voidaan varsin vapaasti sopia esimerkiksi työ(ehto)sopimuksessa. Mutta jos olettama käännetään päälaelleen, työntekijän mahdollisuus sopia asiasta työsuhteen heikompana osapuolena on käytännössä olematon.

Esityksen taustalla on luonnolisesti suurten mediayhtiöiden ja jälleen EK:n intressit. EK:n perustelut ("kun esimerkiksi peliteollisuudessa tehdään kauppoja, ei aina edes tiedetä, kenelle tekijänoikeudet kuuluvat") Hesarin jutussa vain eivät vakuuta. Esimerkiksi tietokoneohjelmien tekijänoikeudet kuuluvat jo nyt automaattisesti työnantajalle. Jos firmoissa on kädettömiä juristeja, ei kai lakia sen takia tarvitse muuttaa?

Lisäksi lakiesitykseen näyttäisi liittyvän Vanhasen hallituksen tavaramerkiksi muodostunutta likaista peliä: valmistelussa ei ole kuultu palkansaajajärjestöjä, valmistelevia virkamiehiä on kielletty kommentoimasta asiaa...

Liiallinen demokraattisuus onkin syytä hylätä silloin, kun odotettavissa on vastustusta. Sehän riittää, että annetaan lasten kuvitella, että pääsevät vaikuttamaan asioihinsa.

Sähköisen viestinnän tietosuojalain uudistusesitys, "lex Nokia", sallii yritysten tutkia työntekijöidensä sähköpostiliikenteen tunnistetietoja yrityssalaisuusvuotoepäilyissä. Tämän edellytyksenä on kuitenkin, että yrityksen tietoturva on muuten kunnossa ja sallituista ja kielletyistä toimintatavoista on annettu kirjalliset ohjeet.

Ruotsissa Försvarets radioanstalt (FRA) sai luvan salakuunnella kaikkea Ruotsin läpi kulkevaa liikennettä. Homma pannaan toimeen 1.10.2009. Käytännössä kaikki Suomen ulkomaanliikenne kulkee Ruotsin läpi. Kyllä, sinunkin Gmail-postisi, Facebook-surffailusi ja Suomi24-selailusi.

Mitä tahansa ei voi väittää yrityssalaisuudeksi. Yrityssalaisuus voi olla vain sellainen tieto, jota yritys on tosissaan yrittänyt suojata. IT-juristipiireissä kuulemma on spekuloitu muun muassa sillä, että jos yrityksen liikenne kulkee Ruotsin läpi esimerkiksi salaamattomassa sähköpostissa, on ihan turha väittää, että kyseessä oli liikesalaisuus.

Jos siis yritys ei suojaa tietojaan Ruotsilta, se ei ole huolehtinut riittävällä tavalla tietoturvastaan eikä lex Nokia ole siten sovellettavissa.

On tietysti pantava merkille, että epäilemättä useat maat harjoittavat ihan samaa toimintaa kuin Ruotsi. Mutta vain Ruotsi on tarpeeksi avoin yhteiskunta kertoakseen siitä. Silläkin uhalla, että isot IT-firmat muuttavat muualle – vaikka Suomeen.

Suomen perustuslaki, 29 § (Effin lainaamana):

Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.

Ylen uutinen:

Hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajat totesivat, että pelisäännöt koskevat kaikkia hallitusrintaman eduskuntaryhmiä. Ns. pelisäännöillä tarkoitetaan tässä yhteydessä, että hallituspuolueiden kansanedustajat tukevat eduskunnassa hallituksen lakiesityksiä.

Ristiriita perustuslain kuvaaman periaatteen ja käytännön toiminnan välillä on ilmeinen kaikille muille paitsi poliittisessa järjestelmässä liian syvällä oleville.

Tavallisen kansalaisen on joskus vaikea ymmärtää tässä ja monessa muussa asiassa sitä, että perustuslain kirjaimella ei sellaisenaan tee yhtään mitään. Aina löytyy joku tarkempi säädös, ohje tai käytäntö, joka itse asiassa johtaa päinvastaiseen lopputulokseen.

Muoks: Tämä kommentti siitä riippumatta, että itse asioiden kannalta on hyvä, että näin menetellään: Kun vihreät eivät voisi järkevälläkään äänestyskäytöksellä (=hallitusrintamasta lipeämällä) kuitenkaan muuttaa lopputulosta, on parempi, että tehdään kompromissi, jotta esimerkiksi Vuotoksesta ei tarvitse alkaa tapella. Se kun on keskustan pakkomielle.

Ei ihme, ettei EK piittaa yksityisyyden suojasta. Eihän heidän lakiasiainjohtajansa edes ymmärrä kirjesalaisuutta!

En nyt toista sitä, mitä sanoin aiemmin Vanhasen vastaavasta möläytyksestä.