Eilen julkaistiin Katja Valaskiven tutkimus Pokemonin perilliset. Japanilainen populaarikulttuuri Suomessa. Ladattavissa em. osoitteesta PDF:nä.

Minä en itse aiheesta paljonkaan ymmärrä, mutta mielenkiintoinen on sen tekijänoikeuteen liittyvä sivujuonne: sanotaan, että anime- ja mangamarkkinoiden syntymiseen länsimaissa on vaikuttanut fanikulttuuri ja siihen liittyvä ns. luvaton nettilataaminen vertaisverkoista.

Ilman vertaisverkkoja japanilaisesta populaarikulttuurista ei olisi koskaan tullut nykyisen kaltaista maailmanmenestystä.

Lex Karpelakin saa osansa. Ongelma tosin ei ole vain suomalainen lainsäädäntö, vaikka se toteuttaakin yli-innokkaasti kansainvälisiä sopimuksia.

Laittomasta verkkolataamisesta on mahdotonta keskustella viittaamatta Suomessa tällä hetkellä voimassa olevaan tekijänoikeuslakiin, jota laajasti pidetään epäonnistuneena ristiriitaisuutensa ja valvonnan mahdottomuuden vuoksi. On myös syytä korostaa sitä, että merkittävää osaa materiaalista, jota suomalaisnuoret verkosta laittomasti lataavat ei ole Suomessa laillisesti myytävänä.

Jälkimmäisessä on kyse ns. yhteisöraukeamisesta; jos materiaalia ei ole lisensoitu EU:n alueelle, sitä ei saa myydä. Itse voi toki käydä itselleen hakemassa, mutta harvalle se on mahdollista tai järkevää.

Lisäksi osa harrastajista ei voi japaninkielistä tai edes englanniksi tekstitettyä materiaalia puutteellisen kielitaidon takia kuluttaa. Siispä liikkeellä on paljon harrastajien käännöksiä. Niistä osalla on jopa alkuperäisten tekijöiden hyväksyntä, suurella osalla ei.

Keskivertoharrastajan suhde laittomaan materiaaliin on käytännönläheinen. Kun laillista materiaalia on saatavilla rajallisesti, fanikäännetyn ja laittoman materiaalin tärkeys korostuu.

Tekijänoikeuslain vastaiset fanikäännökset oikeutetaan harrastajapiireissä saatavuusongelman lisäksi sillä, että toiminnassa ei ole ansaitsemistarkoitusta. Ansiotarkoitus pitää olla, jotta kyseessä olisi tekijänoikeusrikos; -rikkomukseen sitä ei vaadita.

On ilmeistä, että perinteinen tekijänoikeus on kulttuurivaihdon suuri este. Mutta se voi olla haitaksi itse bisnekselle jota varten se on olemassa, tai ainakin tekijänoikeuden loukkauksista voi olla taloudellista hyötyä:

Suurin osa vertaisverkoissa liikkuvasta animesta on fanien eri kielille kääntämää. Sarjan fanikäännöksen saama suosio voi vaikuttaa lisensointipäätökseen.

Koska "luvattomalla" lataamisella on selkeä markkinoita luova ja kiihdyttävä potentiaali, eikö olisi siis bisneksen etu uudistaa rajusti paitsi liiketoimintamalleja, myös pelisääntöjä eli koko tekijänoikeusjärjestelmää?

Kyllä. Vanha, DVD:stä ja kopiosuojauksista hokeva teollisuus ei vain pärjää, kun ihmiset haluavat viihteensä helpommin netistä. Tämän myöntää myös eräs tutkimuksessa lainattu jakeluyhtiön pomo.

Hallitus jatkaa johdonmukaista linjaansa pienen ihmisen polkemisessa (via HS). Tällä kertaa kyse on tekijänoikeuksista työsuhteessa: hallitus haluaa lakiin ns. työsuhdeolettaman, jonka mukaan taloudelliset tekijänoikeudet syntyvät työnantajalle, jos muuta ei ole sovittu.

Nykyisin tekijänoikeus kuuluu sanan mukaisesti tekijälle, pääsääntöisesti.

Siitä riippumatta työnantaja voi hyödyntää työsuhteessa syntynyttä teosta normaalissa toiminnassaan eli tekijänoikeuden siirtyminen voi käydä ilmi asiayhteydestä: on esimerkiksi selvää, että jos kirjoitan jutun tai otan valokuvan työkeikkana, toimeksiantaja voi käyttää tuotosta, esimerkiksi julkaista sen. Kuinka vapaasti, siitä pitää sopia. Selvää ei automaattisesti ole, että teosta voi käyttää vaikkapa saman konsernin toisen yhtiön markkinointimateriaalissa.

Asiassa vallitsee siis sopimusvapaus, mikä tarkoittaa, että asiasta voidaan varsin vapaasti sopia esimerkiksi työ(ehto)sopimuksessa. Mutta jos olettama käännetään päälaelleen, työntekijän mahdollisuus sopia asiasta työsuhteen heikompana osapuolena on käytännössä olematon.

Esityksen taustalla on luonnolisesti suurten mediayhtiöiden ja jälleen EK:n intressit. EK:n perustelut ("kun esimerkiksi peliteollisuudessa tehdään kauppoja, ei aina edes tiedetä, kenelle tekijänoikeudet kuuluvat") Hesarin jutussa vain eivät vakuuta. Esimerkiksi tietokoneohjelmien tekijänoikeudet kuuluvat jo nyt automaattisesti työnantajalle. Jos firmoissa on kädettömiä juristeja, ei kai lakia sen takia tarvitse muuttaa?

Lisäksi lakiesitykseen näyttäisi liittyvän Vanhasen hallituksen tavaramerkiksi muodostunutta likaista peliä: valmistelussa ei ole kuultu palkansaajajärjestöjä, valmistelevia virkamiehiä on kielletty kommentoimasta asiaa...

Liiallinen demokraattisuus onkin syytä hylätä silloin, kun odotettavissa on vastustusta. Sehän riittää, että annetaan lasten kuvitella, että pääsevät vaikuttamaan asioihinsa.