Eilen julkaistiin Katja Valaskiven tutkimus Pokemonin perilliset. Japanilainen populaarikulttuuri Suomessa. Ladattavissa em. osoitteesta PDF:nä.

Minä en itse aiheesta paljonkaan ymmärrä, mutta mielenkiintoinen on sen tekijänoikeuteen liittyvä sivujuonne: sanotaan, että anime- ja mangamarkkinoiden syntymiseen länsimaissa on vaikuttanut fanikulttuuri ja siihen liittyvä ns. luvaton nettilataaminen vertaisverkoista.

Ilman vertaisverkkoja japanilaisesta populaarikulttuurista ei olisi koskaan tullut nykyisen kaltaista maailmanmenestystä.

Lex Karpelakin saa osansa. Ongelma tosin ei ole vain suomalainen lainsäädäntö, vaikka se toteuttaakin yli-innokkaasti kansainvälisiä sopimuksia.

Laittomasta verkkolataamisesta on mahdotonta keskustella viittaamatta Suomessa tällä hetkellä voimassa olevaan tekijänoikeuslakiin, jota laajasti pidetään epäonnistuneena ristiriitaisuutensa ja valvonnan mahdottomuuden vuoksi. On myös syytä korostaa sitä, että merkittävää osaa materiaalista, jota suomalaisnuoret verkosta laittomasti lataavat ei ole Suomessa laillisesti myytävänä.

Jälkimmäisessä on kyse ns. yhteisöraukeamisesta; jos materiaalia ei ole lisensoitu EU:n alueelle, sitä ei saa myydä. Itse voi toki käydä itselleen hakemassa, mutta harvalle se on mahdollista tai järkevää.

Lisäksi osa harrastajista ei voi japaninkielistä tai edes englanniksi tekstitettyä materiaalia puutteellisen kielitaidon takia kuluttaa. Siispä liikkeellä on paljon harrastajien käännöksiä. Niistä osalla on jopa alkuperäisten tekijöiden hyväksyntä, suurella osalla ei.

Keskivertoharrastajan suhde laittomaan materiaaliin on käytännönläheinen. Kun laillista materiaalia on saatavilla rajallisesti, fanikäännetyn ja laittoman materiaalin tärkeys korostuu.

Tekijänoikeuslain vastaiset fanikäännökset oikeutetaan harrastajapiireissä saatavuusongelman lisäksi sillä, että toiminnassa ei ole ansaitsemistarkoitusta. Ansiotarkoitus pitää olla, jotta kyseessä olisi tekijänoikeusrikos; -rikkomukseen sitä ei vaadita.

On ilmeistä, että perinteinen tekijänoikeus on kulttuurivaihdon suuri este. Mutta se voi olla haitaksi itse bisnekselle jota varten se on olemassa, tai ainakin tekijänoikeuden loukkauksista voi olla taloudellista hyötyä:

Suurin osa vertaisverkoissa liikkuvasta animesta on fanien eri kielille kääntämää. Sarjan fanikäännöksen saama suosio voi vaikuttaa lisensointipäätökseen.

Koska "luvattomalla" lataamisella on selkeä markkinoita luova ja kiihdyttävä potentiaali, eikö olisi siis bisneksen etu uudistaa rajusti paitsi liiketoimintamalleja, myös pelisääntöjä eli koko tekijänoikeusjärjestelmää?

Kyllä. Vanha, DVD:stä ja kopiosuojauksista hokeva teollisuus ei vain pärjää, kun ihmiset haluavat viihteensä helpommin netistä. Tämän myöntää myös eräs tutkimuksessa lainattu jakeluyhtiön pomo.

Sähköisen viestinnän tietosuojalain uudistusesitys, "lex Nokia", sallii yritysten tutkia työntekijöidensä sähköpostiliikenteen tunnistetietoja yrityssalaisuusvuotoepäilyissä. Tämän edellytyksenä on kuitenkin, että yrityksen tietoturva on muuten kunnossa ja sallituista ja kielletyistä toimintatavoista on annettu kirjalliset ohjeet.

Ruotsissa Försvarets radioanstalt (FRA) sai luvan salakuunnella kaikkea Ruotsin läpi kulkevaa liikennettä. Homma pannaan toimeen 1.10.2009. Käytännössä kaikki Suomen ulkomaanliikenne kulkee Ruotsin läpi. Kyllä, sinunkin Gmail-postisi, Facebook-surffailusi ja Suomi24-selailusi.

Mitä tahansa ei voi väittää yrityssalaisuudeksi. Yrityssalaisuus voi olla vain sellainen tieto, jota yritys on tosissaan yrittänyt suojata. IT-juristipiireissä kuulemma on spekuloitu muun muassa sillä, että jos yrityksen liikenne kulkee Ruotsin läpi esimerkiksi salaamattomassa sähköpostissa, on ihan turha väittää, että kyseessä oli liikesalaisuus.

Jos siis yritys ei suojaa tietojaan Ruotsilta, se ei ole huolehtinut riittävällä tavalla tietoturvastaan eikä lex Nokia ole siten sovellettavissa.

On tietysti pantava merkille, että epäilemättä useat maat harjoittavat ihan samaa toimintaa kuin Ruotsi. Mutta vain Ruotsi on tarpeeksi avoin yhteiskunta kertoakseen siitä. Silläkin uhalla, että isot IT-firmat muuttavat muualle – vaikka Suomeen.