Hallitus on herännyt uskomaan, että suomalaisten työuraa pitää pidentää molemmista päistä. Eläkeikää nostetaan, jotta Kataisen mukaan ei tarvitsisi eläkettä laskea. Enemmän rahaa, vähemmän aikaa.

Kuinkahan moni muuten 1970–80-luvuilla syntyneistä uskoo saavansa kummoistakaan eläkettä? Nythän meitä jo patistellaan eläkevakuutusyhtiöiden asiakkaiksi.

Itse asiaan. Jos Vanhanen kerran on sitä mieltä, että "on sietämätöntä, että abiturienteilla menee 2–3 vuotta, että he saavat varmistettua jatko-opiskelupaikan", eikö helpointa olisi tarttua siihen ilmeisimpään ongelmaan? Siis siihen, että lähes puolella ikäluokasta menee vuosi–pari hukkaan asevelvollisuuden kanssa. Puhe pääsykoekirjoista on tähän verrattuna näpertelyä!

Varsinkin, kun samaan aikaan puhutaan, että reservi on aivan liian iso. Kaikki tietävät, että se on liian iso, mutta sotilaat piiloutuvat poliitikkojen selkien taakse ja poliitikot sotilaiden, kun asiasta pitäisi jotain ääneen sanoa.

Ainoa rationaalinen perustelu lähes koko (mies)ikäluokan sotilaskouluttamiselle pitääkin lukea rivien välistä: jotta mahdollisimman suurelle joukolle pääsisi opettamaan mielettömän systeemin mielekkyyttä, mahdollisimman suuri joukko pitää saada armeijaan. Ja tämän perustelun kanssa ei ole vaikeaa olla eri mieltä.

Samalla päästäisiin kätevästi eroon yhdestä sukupuolisyrjinnän muodosta.

Kuka kokoomuksesta tai keskustasta uskaltaisi nostaa kissan pöydälle?

Päivän sitaatti on ehtaa opetusministeri Henna Virkkusta (STT):

Opetusministeri Henna Virkkusen (kok.) mukaan [yliopiston] hallituksen pitää pystyä tekemään strategisia valintoja, mikä ei ehkä onnistu, jos siellä istuu vain tiedekuntien edustajia.

Kyllä pitää ihmetellä, minkälaista väkeä siellä yliopistossa istuu kun eivät edes strategisiin valintoihin pysty. Mitenköhän ne ovat tähän asti hoituneet? Toki tiedekuntien edustajien lisäksi siellä on ollut muitakin. On jopa puhuttu niin sanotusta kolmikannasta.

Helsingin mielenosoitus oli hyvä ja siellä oli paljon ihmisiä, tuhannesta puhuttiin. Tampereella kuulemma myös, väkeä puolet tästä.

Tästä minun on pitkään pitänyt kirjoittaa, mutta Vaiheinen ehti ensin.

Nyt kun kohistaan lex Nokiasta – eikä syyttä – voi vain toivoa, että ihmisten ja julkisen sanan kiinnostus yksityisyyden suojaan säilyy. Yksi argumentti lex Nokiaa vastaan on ollut, että lainmuutoksella annetaan eräiltä osin yrityksille ja muille yhteisötilaajille poliisiakin suurempia valtuuksia.

Tämähän ei ole poliisin näkökulmasta ongelma, sillä ilmeisesti valtuuksia ollaan kasvattamassa. Poliisiylijohtaja Paateron letkautus vihjaa siihen suuntaan:

Tämä lakiesitys tyydyttää meitä etenkin kun poliisin valtuudet selvitetään erikseen pakkokeinotyöryhmässä maaliskuun loppuun mennessä.

Paatero viittaa ns. Raution työryhmään, jossa on tarkoitus selkiyttää lakisoppaa, jolla säädellään poliisin valtuuksia. Nykyisin asiaan liittyvät pykälät on hajautettu ainakin poliisilakiin, esitutkintalakiin ja pakkokeinolakiin. Näistä pitäisi saada sitten tolkku. Tavoite on hyvä, mutta.

Poliisin valtuuksia on kasvatettu viimeiset vuodet ja vuosikymmenet melko systemaattisesti. Miksi tämä kokonaisvaltainen lakimuutos olisi poikkeus?

Työryhmän kokoonpanoa em. sivulta tarkastellessa ei voi välttyä ajatukselta, että ns. perusoikeusmyönteinen näkökulma on aika ohuelti edustettuna.

Tässä uudistuksessa on siis pysyttävä hereillä, sillä se voi potentiaalisesti jättää lexnokiat kauas taakseen yksityisyyden suojan purkamisessa.

Keskusrikospoliisissa nykyistä sähköisen viestinnän tietosuojalakia muuten nimitetään kuulemma "rikollisen viestinnän tietosuojalaiksi". Se kertoo aika paljon poliisin arvoista ja asenteista perusoikeuksia kohtaan.

Minua on tämän epäsuositun blogin ylläpitäjän ominaisuudessa lähestytty toistuvasti. Aiheena on ollut eurooppalainen kansalaiskeskustelu. Nyt oikein soitettiin ulkomaanpuhelu, että josko siitä voisin kirjoittaa. No okei.

Komissio ilmeisesti rahoittaa kaikenlaisia hankkeita, joiden tehtävänä on lähentää kansalaisia ja EU-byrokratiaa. Tavoite on kova ellei mahdoton. Ylhäältäpäin tulevat osallistamishankkeet ovat aiemmin saaneet aikaiseksi lähinnä sarkastisia hymyjä.

En ole juuri aiemmin sivunnut EU-politiikkaa täällä. Mutta koska me nyt elämme tässä unionissa, joka sitäpaitsi epäilemättä on tarpeellinen ainakin kehiteltäessä valtionrajat ylittävää ympäristöpolitiikkaa (ja ehkä parissa muussakin asiassa), täytyy sanoa, että komission tavoite on myös kannatettava.

En tiedä hankkeesta sen enempää, muuta kuin että sen sivuilla voi kaiketi tehdä aloitteita ja keskustella. En esimerkiksi tiedä, mikä vaikutus näillä keskusteluilla mahdollisesti on.

Jos jostain itse kävisin keskustelemassa, aihe olisi varmaan pöllitty Leolta SLL:n ilmastoblogista: hallituksen ja eittämättä myös EU:n olisi ryhdyttävä pikaisiin kriisitoimiin. Tuoreet uutiset Siperian ikiroudan sulamisesta voivat tarkoittaa sitä, että nykyinen finanssikriisi on ihan lasten leikkiä.