Tästä minun on pitkään pitänyt kirjoittaa, mutta Vaiheinen ehti ensin.

Nyt kun kohistaan lex Nokiasta – eikä syyttä – voi vain toivoa, että ihmisten ja julkisen sanan kiinnostus yksityisyyden suojaan säilyy. Yksi argumentti lex Nokiaa vastaan on ollut, että lainmuutoksella annetaan eräiltä osin yrityksille ja muille yhteisötilaajille poliisiakin suurempia valtuuksia.

Tämähän ei ole poliisin näkökulmasta ongelma, sillä ilmeisesti valtuuksia ollaan kasvattamassa. Poliisiylijohtaja Paateron letkautus vihjaa siihen suuntaan:

Tämä lakiesitys tyydyttää meitä etenkin kun poliisin valtuudet selvitetään erikseen pakkokeinotyöryhmässä maaliskuun loppuun mennessä.

Paatero viittaa ns. Raution työryhmään, jossa on tarkoitus selkiyttää lakisoppaa, jolla säädellään poliisin valtuuksia. Nykyisin asiaan liittyvät pykälät on hajautettu ainakin poliisilakiin, esitutkintalakiin ja pakkokeinolakiin. Näistä pitäisi saada sitten tolkku. Tavoite on hyvä, mutta.

Poliisin valtuuksia on kasvatettu viimeiset vuodet ja vuosikymmenet melko systemaattisesti. Miksi tämä kokonaisvaltainen lakimuutos olisi poikkeus?

Työryhmän kokoonpanoa em. sivulta tarkastellessa ei voi välttyä ajatukselta, että ns. perusoikeusmyönteinen näkökulma on aika ohuelti edustettuna.

Tässä uudistuksessa on siis pysyttävä hereillä, sillä se voi potentiaalisesti jättää lexnokiat kauas taakseen yksityisyyden suojan purkamisessa.

Keskusrikospoliisissa nykyistä sähköisen viestinnän tietosuojalakia muuten nimitetään kuulemma "rikollisen viestinnän tietosuojalaiksi". Se kertoo aika paljon poliisin arvoista ja asenteista perusoikeuksia kohtaan.

Hesarin pääkirjoituksen mukaan "Ruotsissa käräjäoikeus pohtii saako verkossa ladata luvatta". Kirjoitus käsittelee meneillään olevaa The Pirate Bay -oikeudenkäyntiä.

Kirjoitus on yllä siteeratusta otsikosta lähtien aivan ulkona käsiteltävästä aiheesta. Käräjäoikeus nimenomaan ei pohdi, saako luvatta ladata; sehän olisi hyvin helppo kysymys. Oikeus pohtii sen sijaan muun muassa, onko Pirate Bayn taustalla olevat henkilöt syyllistyneet johonkin, kun ovat pystyttäneet saitin, joka saattaa helpottaa luvatonta lataamista.

Kirjoitus keskittyy niin tiiviisti ottamaan kantaa Pirate Baytä vastaan, että unohtaa tosiasiat. Lehti ratsastaa jopa perinteisellä köyhän artistin myytillä välittämättä siitä, että oikeudenkäynnissä asianomistajina on lähes yksinomaan amerikkalaisia suuryrityksiä.

Yksi oikeudenkäynnin avoimista kysymyksistä on, miten ylläpitäjiä voitaisiin tuomita avunannosta sellaisiin tekoihin, joista ei ole tuomittu ketään. Päärikos siis puuttuu.

Tuleva oikeuden päätös (tai sitä seuraavat ylempien oikeusasteiden päätökset) ovat merkittäviä siksi, että ne linjaavat monia asioita, erityisesti sen, voiko linkittäminen olla kiellettyä. Pirate Bayhän ei sisällä lainkaan tekijänoikeudella suojattua materiaalia, se sisältää vain BitTorrent-tiedostonjakoprotokollan käyttämiä "linkkejä" aineistoon, joka on käyttäjien omilla koneilla. Miten Internet, tarkemmin WWW toimisi, jos linkittäminen voitaisiin kieltää? Voidaanko Google tuomita hakukoneensa takia avunannosta rikoksiin?

Asiaa tuntemattomille on syytä huomauttaa, että BitTorrentissakaan ei sinällään ole mitään laitonta, vaan se on erinomaisen kätevä protokolla suurten datamäärien jakamiseen, ja sitä hyödynnetään ahkerasti esimerkiksi tieteellisissä projekteissa ja vapaiden käyttöjärjestelmien levityksessä (ks. esim. Ubuntu-Linuxin lataussivu).

Suomessa Pirate Baytä vastaava saitti oli Finreactor, jota vastaan käyty oikeusjuttu oli vähän erityyppinen. Ruotsin tapauksessa syyttäjällä näyttäisi olevan jalat enemmän maassa, ja ylläpitäjiä ei esimerkiksi ole suoraan rinnastettu käyttäjiin. Syytettyjä puolustaneen Turre Legalin blogissa on enemmän taustaa aiheesta.