Tästä minun on pitkään pitänyt kirjoittaa, mutta Vaiheinen ehti ensin.

Nyt kun kohistaan lex Nokiasta – eikä syyttä – voi vain toivoa, että ihmisten ja julkisen sanan kiinnostus yksityisyyden suojaan säilyy. Yksi argumentti lex Nokiaa vastaan on ollut, että lainmuutoksella annetaan eräiltä osin yrityksille ja muille yhteisötilaajille poliisiakin suurempia valtuuksia.

Tämähän ei ole poliisin näkökulmasta ongelma, sillä ilmeisesti valtuuksia ollaan kasvattamassa. Poliisiylijohtaja Paateron letkautus vihjaa siihen suuntaan:

Tämä lakiesitys tyydyttää meitä etenkin kun poliisin valtuudet selvitetään erikseen pakkokeinotyöryhmässä maaliskuun loppuun mennessä.

Paatero viittaa ns. Raution työryhmään, jossa on tarkoitus selkiyttää lakisoppaa, jolla säädellään poliisin valtuuksia. Nykyisin asiaan liittyvät pykälät on hajautettu ainakin poliisilakiin, esitutkintalakiin ja pakkokeinolakiin. Näistä pitäisi saada sitten tolkku. Tavoite on hyvä, mutta.

Poliisin valtuuksia on kasvatettu viimeiset vuodet ja vuosikymmenet melko systemaattisesti. Miksi tämä kokonaisvaltainen lakimuutos olisi poikkeus?

Työryhmän kokoonpanoa em. sivulta tarkastellessa ei voi välttyä ajatukselta, että ns. perusoikeusmyönteinen näkökulma on aika ohuelti edustettuna.

Tässä uudistuksessa on siis pysyttävä hereillä, sillä se voi potentiaalisesti jättää lexnokiat kauas taakseen yksityisyyden suojan purkamisessa.

Keskusrikospoliisissa nykyistä sähköisen viestinnän tietosuojalakia muuten nimitetään kuulemma "rikollisen viestinnän tietosuojalaiksi". Se kertoo aika paljon poliisin arvoista ja asenteista perusoikeuksia kohtaan.