Hallitus on herännyt uskomaan, että suomalaisten työuraa pitää pidentää molemmista päistä. Eläkeikää nostetaan, jotta Kataisen mukaan ei tarvitsisi eläkettä laskea. Enemmän rahaa, vähemmän aikaa.

Kuinkahan moni muuten 1970–80-luvuilla syntyneistä uskoo saavansa kummoistakaan eläkettä? Nythän meitä jo patistellaan eläkevakuutusyhtiöiden asiakkaiksi.

Itse asiaan. Jos Vanhanen kerran on sitä mieltä, että "on sietämätöntä, että abiturienteilla menee 2–3 vuotta, että he saavat varmistettua jatko-opiskelupaikan", eikö helpointa olisi tarttua siihen ilmeisimpään ongelmaan? Siis siihen, että lähes puolella ikäluokasta menee vuosi–pari hukkaan asevelvollisuuden kanssa. Puhe pääsykoekirjoista on tähän verrattuna näpertelyä!

Varsinkin, kun samaan aikaan puhutaan, että reservi on aivan liian iso. Kaikki tietävät, että se on liian iso, mutta sotilaat piiloutuvat poliitikkojen selkien taakse ja poliitikot sotilaiden, kun asiasta pitäisi jotain ääneen sanoa.

Ainoa rationaalinen perustelu lähes koko (mies)ikäluokan sotilaskouluttamiselle pitääkin lukea rivien välistä: jotta mahdollisimman suurelle joukolle pääsisi opettamaan mielettömän systeemin mielekkyyttä, mahdollisimman suuri joukko pitää saada armeijaan. Ja tämän perustelun kanssa ei ole vaikeaa olla eri mieltä.

Samalla päästäisiin kätevästi eroon yhdestä sukupuolisyrjinnän muodosta.

Kuka kokoomuksesta tai keskustasta uskaltaisi nostaa kissan pöydälle?

Päivän sitaatti on ehtaa opetusministeri Henna Virkkusta (STT):

Opetusministeri Henna Virkkusen (kok.) mukaan [yliopiston] hallituksen pitää pystyä tekemään strategisia valintoja, mikä ei ehkä onnistu, jos siellä istuu vain tiedekuntien edustajia.

Kyllä pitää ihmetellä, minkälaista väkeä siellä yliopistossa istuu kun eivät edes strategisiin valintoihin pysty. Mitenköhän ne ovat tähän asti hoituneet? Toki tiedekuntien edustajien lisäksi siellä on ollut muitakin. On jopa puhuttu niin sanotusta kolmikannasta.

Helsingin mielenosoitus oli hyvä ja siellä oli paljon ihmisiä, tuhannesta puhuttiin. Tampereella kuulemma myös, väkeä puolet tästä.

Tästä minun on pitkään pitänyt kirjoittaa, mutta Vaiheinen ehti ensin.

Nyt kun kohistaan lex Nokiasta – eikä syyttä – voi vain toivoa, että ihmisten ja julkisen sanan kiinnostus yksityisyyden suojaan säilyy. Yksi argumentti lex Nokiaa vastaan on ollut, että lainmuutoksella annetaan eräiltä osin yrityksille ja muille yhteisötilaajille poliisiakin suurempia valtuuksia.

Tämähän ei ole poliisin näkökulmasta ongelma, sillä ilmeisesti valtuuksia ollaan kasvattamassa. Poliisiylijohtaja Paateron letkautus vihjaa siihen suuntaan:

Tämä lakiesitys tyydyttää meitä etenkin kun poliisin valtuudet selvitetään erikseen pakkokeinotyöryhmässä maaliskuun loppuun mennessä.

Paatero viittaa ns. Raution työryhmään, jossa on tarkoitus selkiyttää lakisoppaa, jolla säädellään poliisin valtuuksia. Nykyisin asiaan liittyvät pykälät on hajautettu ainakin poliisilakiin, esitutkintalakiin ja pakkokeinolakiin. Näistä pitäisi saada sitten tolkku. Tavoite on hyvä, mutta.

Poliisin valtuuksia on kasvatettu viimeiset vuodet ja vuosikymmenet melko systemaattisesti. Miksi tämä kokonaisvaltainen lakimuutos olisi poikkeus?

Työryhmän kokoonpanoa em. sivulta tarkastellessa ei voi välttyä ajatukselta, että ns. perusoikeusmyönteinen näkökulma on aika ohuelti edustettuna.

Tässä uudistuksessa on siis pysyttävä hereillä, sillä se voi potentiaalisesti jättää lexnokiat kauas taakseen yksityisyyden suojan purkamisessa.

Keskusrikospoliisissa nykyistä sähköisen viestinnän tietosuojalakia muuten nimitetään kuulemma "rikollisen viestinnän tietosuojalaiksi". Se kertoo aika paljon poliisin arvoista ja asenteista perusoikeuksia kohtaan.

Hesarin pääkirjoituksen mukaan "Ruotsissa käräjäoikeus pohtii saako verkossa ladata luvatta". Kirjoitus käsittelee meneillään olevaa The Pirate Bay -oikeudenkäyntiä.

Kirjoitus on yllä siteeratusta otsikosta lähtien aivan ulkona käsiteltävästä aiheesta. Käräjäoikeus nimenomaan ei pohdi, saako luvatta ladata; sehän olisi hyvin helppo kysymys. Oikeus pohtii sen sijaan muun muassa, onko Pirate Bayn taustalla olevat henkilöt syyllistyneet johonkin, kun ovat pystyttäneet saitin, joka saattaa helpottaa luvatonta lataamista.

Kirjoitus keskittyy niin tiiviisti ottamaan kantaa Pirate Baytä vastaan, että unohtaa tosiasiat. Lehti ratsastaa jopa perinteisellä köyhän artistin myytillä välittämättä siitä, että oikeudenkäynnissä asianomistajina on lähes yksinomaan amerikkalaisia suuryrityksiä.

Yksi oikeudenkäynnin avoimista kysymyksistä on, miten ylläpitäjiä voitaisiin tuomita avunannosta sellaisiin tekoihin, joista ei ole tuomittu ketään. Päärikos siis puuttuu.

Tuleva oikeuden päätös (tai sitä seuraavat ylempien oikeusasteiden päätökset) ovat merkittäviä siksi, että ne linjaavat monia asioita, erityisesti sen, voiko linkittäminen olla kiellettyä. Pirate Bayhän ei sisällä lainkaan tekijänoikeudella suojattua materiaalia, se sisältää vain BitTorrent-tiedostonjakoprotokollan käyttämiä "linkkejä" aineistoon, joka on käyttäjien omilla koneilla. Miten Internet, tarkemmin WWW toimisi, jos linkittäminen voitaisiin kieltää? Voidaanko Google tuomita hakukoneensa takia avunannosta rikoksiin?

Asiaa tuntemattomille on syytä huomauttaa, että BitTorrentissakaan ei sinällään ole mitään laitonta, vaan se on erinomaisen kätevä protokolla suurten datamäärien jakamiseen, ja sitä hyödynnetään ahkerasti esimerkiksi tieteellisissä projekteissa ja vapaiden käyttöjärjestelmien levityksessä (ks. esim. Ubuntu-Linuxin lataussivu).

Suomessa Pirate Baytä vastaava saitti oli Finreactor, jota vastaan käyty oikeusjuttu oli vähän erityyppinen. Ruotsin tapauksessa syyttäjällä näyttäisi olevan jalat enemmän maassa, ja ylläpitäjiä ei esimerkiksi ole suoraan rinnastettu käyttäjiin. Syytettyjä puolustaneen Turre Legalin blogissa on enemmän taustaa aiheesta.

Minua on tämän epäsuositun blogin ylläpitäjän ominaisuudessa lähestytty toistuvasti. Aiheena on ollut eurooppalainen kansalaiskeskustelu. Nyt oikein soitettiin ulkomaanpuhelu, että josko siitä voisin kirjoittaa. No okei.

Komissio ilmeisesti rahoittaa kaikenlaisia hankkeita, joiden tehtävänä on lähentää kansalaisia ja EU-byrokratiaa. Tavoite on kova ellei mahdoton. Ylhäältäpäin tulevat osallistamishankkeet ovat aiemmin saaneet aikaiseksi lähinnä sarkastisia hymyjä.

En ole juuri aiemmin sivunnut EU-politiikkaa täällä. Mutta koska me nyt elämme tässä unionissa, joka sitäpaitsi epäilemättä on tarpeellinen ainakin kehiteltäessä valtionrajat ylittävää ympäristöpolitiikkaa (ja ehkä parissa muussakin asiassa), täytyy sanoa, että komission tavoite on myös kannatettava.

En tiedä hankkeesta sen enempää, muuta kuin että sen sivuilla voi kaiketi tehdä aloitteita ja keskustella. En esimerkiksi tiedä, mikä vaikutus näillä keskusteluilla mahdollisesti on.

Jos jostain itse kävisin keskustelemassa, aihe olisi varmaan pöllitty Leolta SLL:n ilmastoblogista: hallituksen ja eittämättä myös EU:n olisi ryhdyttävä pikaisiin kriisitoimiin. Tuoreet uutiset Siperian ikiroudan sulamisesta voivat tarkoittaa sitä, että nykyinen finanssikriisi on ihan lasten leikkiä.

Ystävälläni Leolla on ollut ongelmia laajakaistayhteytensä kanssa (myös Kulutusjuhla.comissa). Internet-operaattori on kaksi kertaa katkaissut piuhan varoittamatta ja seuraavasta uhkaa irtisanoa liittymän sopimusehtojen nojalla, koska ilmeisesti heidän automaattiensa mukaan liittymästä tulee haitallista liikennettä.

Ikävää Leon kannalta, mutta minusta tässä ei voi syyttää operaattoria – olettaen, että operaattorin automaatit ovat oikeassa. Ne yleensä ovat. Operaattoria voi tietysti syyttää aina huonosta asiakaspalvelusta, jos siihen on aihetta, mutten tiedä, onko nyt.

Jokaisella Internet-käyttäjällä on myös vastuunsa koko nettiyhteisöä kohtaan. Jos kytkee koneensa nettiin, pitää vastata siitä, ettei ainakaan häiritse muita. Tämä tarkoittaa, että koneen ja yhteyden tietoturva pitää olla sellaisessa kunnossa, ettei se voi ainakaan levittää viruksia, haittaohjelmia ja roskapostia. Esimerkiksi päivittämätön Windows on suorastaan haittaohjelmamagneetti.

Nettiyhteisö myös edellyttää tämän vastuun kantamista. Se toimii esimerkiksi niin, että jos sinun koneesi (tai siinä oleva haittaohjelma) lähettää roskapostia, operaattorin on pakko havaita ja estää tämä. Muuten koko operaattori on vaarassa joutua erilaisille mustille listoille, jolloin koko operaattorin kaikkien asiakkaiden sähköpostin perillemeno voi vaarantua.

Muiden operaattorien näkökulmasta tämä on vielä ymmärrettävämpää: jos operoit suurta sähköpostijärjestelmää (kuten itse olen työkseni tehnyt), ja huomaat, että jonkun toisen operaattorin asiakkaalta tulee huomattavia määriä haitallista liikennettä, joka on saatava loppumaan tavalla tai toisella, mitä teet? Huudat apuun ensin sen operaattorin (sillä ko. asiakkaaseen ei voi mitenkään saada yhteyttä) ja jos ei se auta, nettiyhteisön, jolla on painostuskeinonsa.

Operaattorien on siis pakko tarvittaessa katkaista yhteys, ja sopimusehdot on kirjoitettava niin, että ne tämän mahdollistavat. Tämä voi olla ikävää sen asiakkaan kannalta, jonka piuha katkaistaan, mutta kyllä hän viimeistään kolmannella operaattorilla oppii. Kaikki vastuulliset operaattorit nimittäin toimivat näin, ja vastuuttomille ei kannata rahojaan antaa.

Nykykäytännön vaihtoehto olisi lähinnä se, että (myös virtuaali)maailma hukkuisi entistä pahemmin roskaan. Jo nyt jokainen Internet-operaattori, yhteisötilaaja ja muu nettiin kytkeytyvä joutuu käyttämään huomattavia määriä softaa, rautaa ja henkilöresursseja kaikelta tältä suojautumiseen. Se on silkkaa haaskausta.