Ydinvoiman kannatus on edelleen suurta. Viime viikolla eduskunnassa käydyissä budjettikeskusteluissa yksikään kansanedustaja ei maininnut sanallakaan vastustavansa ydinvoimaa.

Tosin asia ei ollut käsittelyssä.

Eilen ei järjestetty myöskään yhtään mielenosoitusta ydinvoimaa vastaan. Lähes kaikki kansalaiset siis kannattavat kahdeksannenkin voimalan rakentamista.

Myöskään ympäristö- ja muut kansalaisjärjestöt eivät vastusta enää ydinvoimaa – lukuunottamatta niitä harvoja järjestöjä, jotka ovat kiinnostuneita ympäristöstä, tulevaisuudesta, taloudesta, osaavat laskea tai ovat muuten vain asioista perillä.

Vielä jotkut kuitenkin yhä luulevat, ettei ole järkevää rakentaa uutta ydinvoimaa hiilivoiman rinnalle, tuottamaan sähköä vientiin. Asia kuitenkin korjaantunee ajan kanssa, luonnollisen laskeuman myötä.

Mahdollisuus kerätä rahaa yleisöltä toimintansa rahoittamiseksi on kansalaisjärjestöille yksi toiminnan elinehdoista. Sitä ei pidä tehdä liian hankalaksi. (Sama muuten koskee yhdistysrekisteröintiä – yhdistysten rekisteröinti ja sen vaatima byrokratia on aivan liian kankeaa ja jo sellaisenaan estää kansalaistoimintaa.)

Rahankeräyslaissa määrätään, että jos joku toimeenpanee rahankeräyksen eli kerää rahaa vastikkeettomasti yleisöön vetoamalla, siihen tarvitaan lääninhallituksen lupa. Effi oli www-sivuillaan ilmoittanut, että se voi sääntöjensä mukaan – kuten sadat tai tuhannet muutkin PRH:n sääntöpohjan kopioineet yhdistykset – ottaa vastaan lahjoituksia.Tuossa on tilinumero, pyytäkää viitenumero sähköpostitse.

Nyt sitten joku, mitä ilmeisimmin Effin poliittinen vastustaja, oli tehnyt poliisille nimettömän ilmoituksen, että tuolla on "laiton rahankeräys". Poliisin oli pakko tutkia, syyttäjän syyttää ja käräjäoikeuden vapauttaa. Syyttäjä oli tyytymätön ja homma kiersi hovioikeuden kautta, joka totesi eilen, että käräjäoikeus oli aivan oikeassa. Ei rikosta. Ei vedottu yleisöön ja rahoille oli vastinetta.

Effi ei ole ainoa yhdistys, josta vastaava kiusantekoilmoitus on tehty, mutta Effin etu oli se, että sen piiristä löytyy paljon lakiasiantuntemusta ja riittävät jäsenmaksutulot oikeuden käymiseen. Kaikki yhdistykset eivät ole näin onnekkaita. Siltikin oikeudenkäynti sitoi järjestön tärkeimpiä resursseja – vapaaehtoistyövoimaa – yli kolmen vuoden ajan niin, että joitakin yhdistyksen tavoitteille tärkeämpiä asioita saattoi jäädä hoitamatta. Tämä varmaankin oli ilmiantajan tavoite.

Rahankeräysluvan vaatimuksen peruste on se, että on helpompi kontrolloida, että rahat menevät sinne, minne pitääkin. Tarkoitus on siis estää syöpäyhdistysten tai veteraanien nimissä tehtyjä miljoonahuijauksia. Tavoite on hyvä, mutta tällainen keino on ylimitoitettu eikä näköjään sellaisenaan myöskään estä kyseisiä huijauksia.

Kiusantekomahdollisuuden ja turhan byrokratian vähentämiseksi rahankeräykseltä voisi kokonaan poistaa luvanvaraisuuden. Kusetuksesta tietenkin pitäisi rangaista, ja helpostihan sellaisessa petoksen tunnusmerkit täyttyisivätkin. Joissain muissa maissa (Ruotsissa?) on juuri näin: rahaa saa kerätä, mutta huijata ei. Miksi tämä ei toimisi täälläkin?