Mitä ovat ne yhteiskunnan syöpäläiset, jotka pitävät meteliä, haisevat, pilaavat ilman, varastavat toisilta oikeuden tilaan ja turvalliseen ympäristöön ja maksattavat tästä koituvat kustannukset muilla?

Aivan oikein, yksityisautoilijat.

Viime aikoina on jonkin verran puhuttu siitä, kuinka autoilija sosialisoi kulunsa muiden maksettavaksi kuntien ja taloyhtiöiden kautta – esimerkiksi kadunvarressa tai taloyhtiön pihamaalla ilmaiseksi autoaan säilyttävä panee muut maksamaan Liikenne- ja viestintäministeriön selvityksen mukaan 185 euroa vuodessa (Helsingissä).

Nyt VVO haluaa rakentaa vuokrataloja ilman autopaikkoja, koska paikan rakentamisen hinta on 35000 euroa, ja se näkyy 50–100 euroa suurempana kuukausivuokrana (Soininvaaran mukaan). Miksi autottomien pitäisikään sponsoroida auton käyttöä? Kyseessä ei ole mikään ihmisoikeus.

Loskakelit näyttävät muuttavan autoilijoiden käytöstä. Meilläpäin vaalea maanpinta tarkoittaa entistä selvemmin sitä, että pysäköidä voi minne vain – suojatien eteen ja päälle päiväkodin edessä, nurmikolle, maastoon. Kun paikkoja on niukalti, pysäköidään laittomasti, koska muiden turvallisuudesta ja viihtyisyydestä ei tarvitse välittää. Tärkeintä on saada oma auto lähelle.

Kun katupysäköinti on ilmaista tai korkeintaan muutaman euron kuussa ja (muiden maksamaa) säilytystilaa lähes rajattomasti, auton tulee liian helposti hankkineeksi, vaikka sen tarve olisi vain näennäinen. Ja kun sen hankintakustannukset on tullut maksaneeksi, on kynnys siirtyä järkevämpiin kulkuneuvoihin liian korkea. Käyttökustannukset ovat siis liian matalat.

Nyt ne pummit kuriin!

Pysäköinninvalvonta on todella tehotonta, mutta valvontapyyntöjä voi onneksi jaksaessaan tehdä. Tilasinkin äsken pysäköinninvalvonnan paikalle (Helsingissä (09) 310 39 000), ja taas yli kymmenen autoilijaa maksoi kerrankin oikeudenmukaisen hinnan pysäköinnistään. Tai oikeudenmukaisen, jos ei verrata hintaa joukkoliikenteen tarkastusmaksuun ja jos ei lasketa sitä, että ne autot olivat laittomasti pysäköityjä.

PS.
Tämän kirjoituksen näkökulma on Helsingin kantakaupungissa, ja kirjoitus kohdistuu nimenomaan kaupunkialueautoiluun. Hajanaisemman yhdyskuntarakenteen ja heikomman joukkoliikenteen alueella ongelmat ovat toisentyyppisiä.