Viime aikoina on puhuttu jätteenpoltosta ja energiajätteen keräyksestä. Pääkaupunkiseudulle on nousemassa jätevoimala. Miksi kukaan ei kerro, että suunnitelmassa on jotain perustavanlaatuisesti vialla? Listaan muutaman ongelman.

• Kaikkein energiapitoisinta jätettä lienee muovi. Jätevoimala haluaa siis syödä paljon muovia. Muovi olisi kuitenkin järkevintä kierrättää, uusiokäyttää, koska se on valmistettu uusiutumattomista luonnonvaroista (ja valmistaminen on sitonut paljon energiaa). Myös paperi, pahvi ja vastaavat on parempi kierrättää.
  
• Jätevoimala tarvitsee enemmän polttoainetta kuin mitä ihmiset tuottavat jätettä. Polttaminen ei siis kannusta vähentämään jätteen syntyä ja kierrättämään vaan päinvastoin. Sekä yhteiskunnalliset että yksilötason panostukset jätteen synnyn ehkäisyyn ja kierrätykseen vaarantuvat. Jätettä täytynee tuoda muualtakin.
  
• Jopa kaatopaikalle läjitettävä muovi on joidenkin mielestä pienempi (=paikallinen) ympäristöongelma kuin kasvihuonekaasuiksi ilmakehään poltettava. Kaatopaikalta vapautuva metaani on nykysäännösten mukaan otettava talteen.
  
• Kesäaikaan jätevoimalan tuottama lämpö menee harakoille eli osin uusiutumatonta energiaa menee hukkaan.
• Mahdolliset terveys- ja hajuhaitat lienevät ilmeisiä. Muovinpoltosta voi myös vapautua erilaisia kemikaaleja.

Muun muassa näistä syistä jotkut eivät halua panna jätteitään energiajakeeksi, vaikka keräyspönttö olisikin jätekatoksessa.

Lisätietoja vaikkapa SLL:n sivulta.

Ydinvoiman kannatus on edelleen suurta. Viime viikolla eduskunnassa käydyissä budjettikeskusteluissa yksikään kansanedustaja ei maininnut sanallakaan vastustavansa ydinvoimaa.

Tosin asia ei ollut käsittelyssä.

Eilen ei järjestetty myöskään yhtään mielenosoitusta ydinvoimaa vastaan. Lähes kaikki kansalaiset siis kannattavat kahdeksannenkin voimalan rakentamista.

Myöskään ympäristö- ja muut kansalaisjärjestöt eivät vastusta enää ydinvoimaa – lukuunottamatta niitä harvoja järjestöjä, jotka ovat kiinnostuneita ympäristöstä, tulevaisuudesta, taloudesta, osaavat laskea tai ovat muuten vain asioista perillä.

Vielä jotkut kuitenkin yhä luulevat, ettei ole järkevää rakentaa uutta ydinvoimaa hiilivoiman rinnalle, tuottamaan sähköä vientiin. Asia kuitenkin korjaantunee ajan kanssa, luonnollisen laskeuman myötä.

Lienee paikallaan sanoa pari sanaa eräistä vapauksista, kun niihin liittyy niin paljon väärinkäsityksiä.

Tänään Hesarin mielipidesivulla joku oli harmistunut puhelin- ja ovimarkkinoinnista, ja rinnastipa hän samaan sarjaan (muutenkin kummallisessa kirjoituksessaan) myös taivaspaikkakauppiaat:

Ajan heidät matkoihinsa, koska Suomessa on uskonnonvapaus, johon ei kuulu tyrkuttäminen, varsinkaan toisten kotinurkissa.

Kuuluupas. Uskonnonvapauteen nimenomaan kuuluu oikeus uskoa mihin lystää ja myös kertoa, jopa julistaa sitä muille. Jälkimmäinen kuuluu myös sananvapauden piiriin. Kirjoittajaa ei kuitenkaan pakotettu uskomaan mihinkään, ja se riittääkin uskonnonvapauden näkökulmasta.

Kotinurkkia toki suojaa kotirauha, mutta kyllä ovikelloa saa pimputtaa.

Suomessa sananvapauden ytimessä on erityisesti juuri uskonnollinen ja poliittinen viestintä; kaupallista säädellään hieman eri tavoin. Käytännössä tämä tarkoittaa juurikin sitä, että Jehovan todistajat saavat tulla ovelle, vaikka ovessa lukisi "ei käännytystä".

Samoin poliittiset pamfletit (ja myös vaalimainokset!) saa tiputtaa postilaatikosta, vaikka siinä lukisi "ei mainoksia". Eri asia tietysti on, kuinka järkevää se on viestin perillemenon kannalta. (Meille tuli tänään STP:n Kansan ääni. Hieno lehti! Tai no, ainakin eräällä tapaa mielenkiintoinen...)

Mutta kaupallista mainospropagandaa voi suitsia monin tavoin. Mielipidekirjoituksen kirjoittajaakin varmaan auttaisi kaikenlaisten kieltojen tekeminen:

• ASML:n kieltorekisteri (Robinson-rekisteri) posti- ja puhelinmarkkinointia varten; postista saa postikortin, jolla voi ilmoittautua
• tuotetta tilatessa tai ostaessa pitää voida kieltää tietojen käyttö ja luovutus
• henkilötietojen luovutuskielto Väestörekisterikeskukseen
• ei mainoksia -kyltti oveen.

Robinson-rekisterissä tosin on eräitä pieniä ongelmia, joista olen kirjoittanut aiemmin.

Pizzafirmoja oven mainoskieltokyltti ei muuten ollenkaan estele. Jonkun pitäisi kertoa niille, että sen ohittaminen on kuluttajansuojalain vastaista markkinointia.

Mahdollisuus kerätä rahaa yleisöltä toimintansa rahoittamiseksi on kansalaisjärjestöille yksi toiminnan elinehdoista. Sitä ei pidä tehdä liian hankalaksi. (Sama muuten koskee yhdistysrekisteröintiä – yhdistysten rekisteröinti ja sen vaatima byrokratia on aivan liian kankeaa ja jo sellaisenaan estää kansalaistoimintaa.)

Rahankeräyslaissa määrätään, että jos joku toimeenpanee rahankeräyksen eli kerää rahaa vastikkeettomasti yleisöön vetoamalla, siihen tarvitaan lääninhallituksen lupa. Effi oli www-sivuillaan ilmoittanut, että se voi sääntöjensä mukaan – kuten sadat tai tuhannet muutkin PRH:n sääntöpohjan kopioineet yhdistykset – ottaa vastaan lahjoituksia.Tuossa on tilinumero, pyytäkää viitenumero sähköpostitse.

Nyt sitten joku, mitä ilmeisimmin Effin poliittinen vastustaja, oli tehnyt poliisille nimettömän ilmoituksen, että tuolla on "laiton rahankeräys". Poliisin oli pakko tutkia, syyttäjän syyttää ja käräjäoikeuden vapauttaa. Syyttäjä oli tyytymätön ja homma kiersi hovioikeuden kautta, joka totesi eilen, että käräjäoikeus oli aivan oikeassa. Ei rikosta. Ei vedottu yleisöön ja rahoille oli vastinetta.

Effi ei ole ainoa yhdistys, josta vastaava kiusantekoilmoitus on tehty, mutta Effin etu oli se, että sen piiristä löytyy paljon lakiasiantuntemusta ja riittävät jäsenmaksutulot oikeuden käymiseen. Kaikki yhdistykset eivät ole näin onnekkaita. Siltikin oikeudenkäynti sitoi järjestön tärkeimpiä resursseja – vapaaehtoistyövoimaa – yli kolmen vuoden ajan niin, että joitakin yhdistyksen tavoitteille tärkeämpiä asioita saattoi jäädä hoitamatta. Tämä varmaankin oli ilmiantajan tavoite.

Rahankeräysluvan vaatimuksen peruste on se, että on helpompi kontrolloida, että rahat menevät sinne, minne pitääkin. Tarkoitus on siis estää syöpäyhdistysten tai veteraanien nimissä tehtyjä miljoonahuijauksia. Tavoite on hyvä, mutta tällainen keino on ylimitoitettu eikä näköjään sellaisenaan myöskään estä kyseisiä huijauksia.

Kiusantekomahdollisuuden ja turhan byrokratian vähentämiseksi rahankeräykseltä voisi kokonaan poistaa luvanvaraisuuden. Kusetuksesta tietenkin pitäisi rangaista, ja helpostihan sellaisessa petoksen tunnusmerkit täyttyisivätkin. Joissain muissa maissa (Ruotsissa?) on juuri näin: rahaa saa kerätä, mutta huijata ei. Miksi tämä ei toimisi täälläkin?

Volvo uhkailee Voimaa asianajotoimistonsa välityksellä oikeustoimilla erään vastamainoksen (PDF) vuoksi. Asiasta on ollut monessa blogissa (mm. Voiman Fifi-verkkoliitteen ja Effin) ja tiedotusvälineessä, joten en kertaa tapahtumia enempää.

Tyydyn vaatimattomalla diletantin arvovallallani toteamaan, että onpahan heppoisin perustein kirjoitettu cease & desist -kirje (kirjeen kopio löytyy Fifin jutusta). Jos uhkaillaan oikeustoimilla, kannattaisi uhkailu edes perustaa johonkin soveltuviin pykäliin.

Vastamainosta väitetään noin vain lainvastaiseksi vedoten lakiin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa. Tässä siis julkaisutoiminta katsotaan Volvon kanssa kilpailevaksi elinkeinotoiminnaksi ja journalismi markkinoinniksi. Asiaa syvemmältä penkomatta voidaan suoraan todeta, että esitetyt lakiperusteet eivät lainkaan sovellu tarkoitukseen. Muuten vaikkapa elokuvayhtiö voisi haastaa oikeuteen Hesarin, joka julkaisee kriittisen arvostelun.

Lisäksi vedotaan tavaramerkkilakiin, jonka mukaan muka toisen tavaramerkkiä ei saisi elinkeinotoiminnassa käyttää tavalla, joka on haitaksi tavaramerkin erottamiskyvylle tai maineelle. Tässä taas unohdetaan koko tavaramerkin tarkoitus sen lisäksi, että väite on väärä. Tavaramerkkisuoja on tarkoitettu epäreilua kilpailua vastaan – siis sitä, että Voiman konepaja alkaisi myydä omaa, todellista Volve-menopeliään – eikä tavaramerkkisuojasta ole mitään iloa parodialta tai vastamainokselta suojautumiseen.

Viime aikoina on ollut puhetta netin itsesääntelystä. Asianajajillakin on itsesääntelyohjeet, tai oikeammin hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet. Niissä muun muassa kielletään asiattomilla ilmoituksilla uhkaaminen.

Edit 12.12. Minuahan ei ole mikään pakko uskoa, mutta näköjään Kemppinen sanoi saman.

Mitä ovat ne yhteiskunnan syöpäläiset, jotka pitävät meteliä, haisevat, pilaavat ilman, varastavat toisilta oikeuden tilaan ja turvalliseen ympäristöön ja maksattavat tästä koituvat kustannukset muilla?

Aivan oikein, yksityisautoilijat.

Viime aikoina on jonkin verran puhuttu siitä, kuinka autoilija sosialisoi kulunsa muiden maksettavaksi kuntien ja taloyhtiöiden kautta – esimerkiksi kadunvarressa tai taloyhtiön pihamaalla ilmaiseksi autoaan säilyttävä panee muut maksamaan Liikenne- ja viestintäministeriön selvityksen mukaan 185 euroa vuodessa (Helsingissä).

Nyt VVO haluaa rakentaa vuokrataloja ilman autopaikkoja, koska paikan rakentamisen hinta on 35000 euroa, ja se näkyy 50–100 euroa suurempana kuukausivuokrana (Soininvaaran mukaan). Miksi autottomien pitäisikään sponsoroida auton käyttöä? Kyseessä ei ole mikään ihmisoikeus.

Loskakelit näyttävät muuttavan autoilijoiden käytöstä. Meilläpäin vaalea maanpinta tarkoittaa entistä selvemmin sitä, että pysäköidä voi minne vain – suojatien eteen ja päälle päiväkodin edessä, nurmikolle, maastoon. Kun paikkoja on niukalti, pysäköidään laittomasti, koska muiden turvallisuudesta ja viihtyisyydestä ei tarvitse välittää. Tärkeintä on saada oma auto lähelle.

Kun katupysäköinti on ilmaista tai korkeintaan muutaman euron kuussa ja (muiden maksamaa) säilytystilaa lähes rajattomasti, auton tulee liian helposti hankkineeksi, vaikka sen tarve olisi vain näennäinen. Ja kun sen hankintakustannukset on tullut maksaneeksi, on kynnys siirtyä järkevämpiin kulkuneuvoihin liian korkea. Käyttökustannukset ovat siis liian matalat.

Nyt ne pummit kuriin!

Pysäköinninvalvonta on todella tehotonta, mutta valvontapyyntöjä voi onneksi jaksaessaan tehdä. Tilasinkin äsken pysäköinninvalvonnan paikalle (Helsingissä (09) 310 39 000), ja taas yli kymmenen autoilijaa maksoi kerrankin oikeudenmukaisen hinnan pysäköinnistään. Tai oikeudenmukaisen, jos ei verrata hintaa joukkoliikenteen tarkastusmaksuun ja jos ei lasketa sitä, että ne autot olivat laittomasti pysäköityjä.

PS.
Tämän kirjoituksen näkökulma on Helsingin kantakaupungissa, ja kirjoitus kohdistuu nimenomaan kaupunkialueautoiluun. Hajanaisemman yhdyskuntarakenteen ja heikomman joukkoliikenteen alueella ongelmat ovat toisentyyppisiä.