Rikoslaista löytynee vuodenvaihteen jälkeen otsikon mukainen nimike. Kissojen ja koirien turkisten myyminen kielletään lailla.

Perusteluna Ylen mukaan on se, että kissat ja koirat ovat lemmikkieläimiä eikä siksi niiden turkiskäyttö ole hyväksyttävää. Uskomatonta!

Pitäisikö ketuista ja minkeistäkin tehdä lemmikkieläimiä? Mikä siinä turkistuotteiden totaalikieltämisessä on niin vaikeaa? Sekö, että turkiseläinrääkkääjät ovat päähallituspuolueen kannattajia? Vai se, että kyseessä on sentään "laillinen elinkeino"? Niin orjakauppakin oli joskus, kunnes se kiellettiin.

Barack Obama sen kiteytti videopuheessaan ilmastopäättäjille:

On aika kerta kaikkiaan kohdata tämä haaste. Viivyttely ei ole mahdollista. Kieltäymys ei ole hyväksyttävää. Liian paljon on pelissä. Seuraukset ovat liian vakavia.

The change we believe in.

(Via Vaiheinen.)

Hiljattain luimme tiedeuutisen (esim. HS 31.10.), jonka mukaan ilmakehän metaanipitoisuus on yhtäkkiä kohonnut merkittävästi. Metaani on voimakas kasvihuonekaasu. Emme tiedä vielä, tarkoittaako uutinen, että ihmisen alullepanema ilmastonmuutos on jo alkanut vahvistaa itseään. Jos ei vielä, hyvä. Uhka on silti todellinen, ja hetkeäkään ei ole hukattavaksi, jos vahingot halutaan minimoida. Halutaanko?

Ilmastonmuutos aiheuttaa melko lyhyellä aikavälillä muun muassa ekosysteemien romahtamista, jäätiköiden sulamista, merenpinnan nousua, säiden ääri-ilmiöitä, luonnonkatastrofeja, nälänhätää, vesipulaa, tautien ja tuholaisten leviämistä, pakolaisuutta ja sotia. Taloudelliset vaikutukset saavat nykyisen finanssikriisin näyttämään suorastaan suloiselta.

Ilmastonmuutoksen ehkäisy on siis myös turvallisuuspoliittinen haaste.

Suomalaiset eivät ole pahimpia ilmastonmuutoksen kärsijöitä, mutta väkilukuun suhteutettuna pahimpia aiheuttajia. Vastuu on sen mukainen ja koskee jokaista. Jos moraalinen vastuu ei hetkauta, asiaa voi ajatella taloudellisesti. Ilmastonmuutos tulee kalliiksi, ja siksikin se on torjuttava.

Autoilua, lihansyöntiä, lentelyä, liikalämmitystä ja muuta energiantuhlausta on vähennettävä rajusti, mutta vastuuta tästä ei voi sälyttää yksin kuluttajille. Vastuu on päättäjillä. Tarvitaan napakkaa keppiä ja makoisaa porkkanaa. Hallitus näyttää tämän osittain ymmärtäneen ilmastostrategiassaan, mutta toimenpiteet ovat täysin riittämättömiä ja ennen muuta, teollisuus päästetään kuin koira veräjästä. Näin ei voi olla.

Hallitukseen pesiytyneet savupiippujen halaajat puuhastelevat tekoaltaiden, turvesoiden ja ydinvoiman kanssa, vaikka näiden vaikutus ongelmaan on lähinnä marginaalinen ellei haitallinen.

Jos ei teollisuutta panna – taloudellisten tappioidenkin uhalla – vähentämään päästöjään, kohta teollisuudella ei ole enää mitään virkaa.  Nythän hallitus uskoo teollisuuden vakuutteluja siitä, että energiankulutus vääjäämättä kasvaa kai maailman tappiin asti. Toisaalta uusiutuvasta energiasta ja vihreästä teknologiasta voitaisiin kasvattaa suuri ja elinvoimainen teollisuudenala.

Näennäistoiminnan, kuten biopolttoaineiden tuottamisen sademetsien kustannuksella, on loputtava. Terveisiä Neste Oilille. Muutenkin sademetsien tuhoamiseen on kansainvälisen yhteisön puututtava rajusti.

Energiatehokasta liikkumista on tuettava voimakkaasti ja muun liikkumisen hintaa nostettava. Raideliikenteen on oltava nykyistä halvempaa ja palveluiden kattavampia. Liikkumisen tarvetta on vähennettävä eli tiivistä yhdyskuntarakennetta on suosittava. Vanhasen himmelimallit ideaparkkeineen eivät sovi tähän kuvaan.

Henkilökohtaiset päästökiintiöt tulee ottaa käyttöön samoin kuin esimerkiksi polttoaineen säännöstely, ruuhkamaksuista puhumattakaan: radan vierellä autoilun pitää olla järkyttävän kallista ellei mahdotonta. Fossiilisten polttoaineiden haittamaksut eivät kuitenkaan yksinään riitä, jos polttoaineiden tuotantoa ei samalla saada hidastumaan. Ilmastoa ei auta, jos kulutus vain siirtyy toisaalle.

Turhakkeiden ja haitakkeiden valmistuksen on loputtava. Kulutuksen ilmastovaikutuksien laskemiseen pitää kehittää kustannus-hyöty-malleja, ja näiden perusteella "turhaa" kuluttamista on rangaistava.

Kunnissa uudet valtuustot voivat tarttua tarmokkaasti työhön ja kaavoittaa ilmastoystävällisiä alueita. Kunta voi ohjata asukkaitaan hiilipäästöjen vähentämisessä. Suomen valtion tulee näyttää naapureille mallia odottamatta, että naapurit toimivat ensin. Yhdysvaltojenkin voidaan olettaa palaavan ilmastoneuvottelupöytään hallinnon vaihduttua.

Kaiken kaikkiaan näpertelyn on vaihduttava todellisiin, vaikuttaviin toimiin. Joka päätöksen kohdalla ei voida katsoa lyhyen tähtäimen kustannuksia, koska toimimattomuus maksaa joka tapauksessa enemmän.

[Helsingin Sanomat ei halunnut julkaista tätä maailmantuskapläjäystä, enkä sitten tullut lähettäneeksi muuallekaan. Omassa blogissaan on kuitenkin helppo ylittää julkaisukynnys.]

Helsingin Sanomain Kuukausiliitteessä on ihan hyvä juttu hiilijalanjäljestä. Saman lehden nettisivuilla on kelpo laskuri, jolla voi oman jalanjälkensä arvioida.

Ihan kiva, että ilmastonmuutoksesta ja sen torjumisesta puhutaan. Kaikessa se ei kuitenkaan näy. Samassa lehdessä on 11 sivua (10,5 %) automainosta, muun muassa kyseisen jutun alussa ja lopussa. Seitsemän sivua käytetään uuden Turku–Helsinki-moottoritienpätkän esittelyyn. Siis moottoritien, jonka vieressä kulkee aika nopea junayhteys.

Ja vieläpä löytyy saman lehden sivuilta haastateltava, joka omien sanojensa mukaan ei usko ilmastonmuutokseen. Ikään kuin kyseessä olisi uskon asia.

Maan hallitus väittää panevansa kansalaiset energiansäästökuurille. Asia käy ilmi uudesta ilmasto- ja energiastrategiasta. Se onkin ainoita hyviä uutisia kyseisestä paperista. Teollisuuden ei esimerkiksi tarvitse tehdä juuri mitään lisäydinvoimasta ruikuttamisen lisäksi.