Äidinvaisto on sosiaalinen konstruktio tai myytti (kuten isänvaisto, joskaan sellaista vakiintunutta käsitettä ei taida olemassa?).

Sen sijaan vanhemmuuteen liittyen kehittyy kyllä kaikenlaisia jänniä taitoja kuten intuitio ja herkkyys aistia lapsen mielentiloja ja tarpeita sekä esimerkiksi ilmiömäinen kyky löytää lapsen sohvan alle piilottamia esineitä. Nämä eivät tietenkään ole mitenkään sidottuja sukupuoleen tai biologiseen siteeseen vaan lapsen kanssa ajan viettämiseen.

Päinvastaisiakin näkemyksiä on. Kirjassaan Pehmeä matka höyhensaarille (jossa on kelpo vinkkejä kunnollisten yöunien nukkumiseksi) Elizabeth Pantley esittää esimerkiksi seuraavanlaisen näkemyksen:

Ei ole koskaan hyvä idea antaa muun kuin äidin nukkua pienen vauvan vieressä; vain heillä on tietty "äidinvaisto", joka estää heitä unissaan kierähtämästä vauvan päälle.

Yhtä lailla puppua on väite siitä, että vain äiti osaa herätä yöllä lapsen tarpeisiin. On toki erilaisia unenlahjoja ja erilaisia nukkujia, mutta aika paljon omaan heräämisherkkyyteensä voi myös halutessaan vaikuttaa: tietoisuus siitä, että on vastuussa (esimerkiksi) lapsen nostamisesta rinnalle, voi riittää.

Kirjoitin Sitvasin blogiin pari kirjoitusta, jotka sopivat sinne paremmin. Saa lukea sieltä.

Vanhan valtaus herätti odotettua närkästystä ylioppilaskunnan porvareissa: Valtakunnassa kaikki hyvin.

Kaupunginvaltuusto toteutti pitkän aikavälin tavoitteen: Yliopistonkadusta piha- tai kävelykatu.

Rikoslaista löytynee vuodenvaihteen jälkeen otsikon mukainen nimike. Kissojen ja koirien turkisten myyminen kielletään lailla.

Perusteluna Ylen mukaan on se, että kissat ja koirat ovat lemmikkieläimiä eikä siksi niiden turkiskäyttö ole hyväksyttävää. Uskomatonta!

Pitäisikö ketuista ja minkeistäkin tehdä lemmikkieläimiä? Mikä siinä turkistuotteiden totaalikieltämisessä on niin vaikeaa? Sekö, että turkiseläinrääkkääjät ovat päähallituspuolueen kannattajia? Vai se, että kyseessä on sentään "laillinen elinkeino"? Niin orjakauppakin oli joskus, kunnes se kiellettiin.

Barack Obama sen kiteytti videopuheessaan ilmastopäättäjille:

On aika kerta kaikkiaan kohdata tämä haaste. Viivyttely ei ole mahdollista. Kieltäymys ei ole hyväksyttävää. Liian paljon on pelissä. Seuraukset ovat liian vakavia.

The change we believe in.

(Via Vaiheinen.)

Hiljattain luimme tiedeuutisen (esim. HS 31.10.), jonka mukaan ilmakehän metaanipitoisuus on yhtäkkiä kohonnut merkittävästi. Metaani on voimakas kasvihuonekaasu. Emme tiedä vielä, tarkoittaako uutinen, että ihmisen alullepanema ilmastonmuutos on jo alkanut vahvistaa itseään. Jos ei vielä, hyvä. Uhka on silti todellinen, ja hetkeäkään ei ole hukattavaksi, jos vahingot halutaan minimoida. Halutaanko?

Ilmastonmuutos aiheuttaa melko lyhyellä aikavälillä muun muassa ekosysteemien romahtamista, jäätiköiden sulamista, merenpinnan nousua, säiden ääri-ilmiöitä, luonnonkatastrofeja, nälänhätää, vesipulaa, tautien ja tuholaisten leviämistä, pakolaisuutta ja sotia. Taloudelliset vaikutukset saavat nykyisen finanssikriisin näyttämään suorastaan suloiselta.

Ilmastonmuutoksen ehkäisy on siis myös turvallisuuspoliittinen haaste.

Suomalaiset eivät ole pahimpia ilmastonmuutoksen kärsijöitä, mutta väkilukuun suhteutettuna pahimpia aiheuttajia. Vastuu on sen mukainen ja koskee jokaista. Jos moraalinen vastuu ei hetkauta, asiaa voi ajatella taloudellisesti. Ilmastonmuutos tulee kalliiksi, ja siksikin se on torjuttava.

Autoilua, lihansyöntiä, lentelyä, liikalämmitystä ja muuta energiantuhlausta on vähennettävä rajusti, mutta vastuuta tästä ei voi sälyttää yksin kuluttajille. Vastuu on päättäjillä. Tarvitaan napakkaa keppiä ja makoisaa porkkanaa. Hallitus näyttää tämän osittain ymmärtäneen ilmastostrategiassaan, mutta toimenpiteet ovat täysin riittämättömiä ja ennen muuta, teollisuus päästetään kuin koira veräjästä. Näin ei voi olla.

Hallitukseen pesiytyneet savupiippujen halaajat puuhastelevat tekoaltaiden, turvesoiden ja ydinvoiman kanssa, vaikka näiden vaikutus ongelmaan on lähinnä marginaalinen ellei haitallinen.

Jos ei teollisuutta panna – taloudellisten tappioidenkin uhalla – vähentämään päästöjään, kohta teollisuudella ei ole enää mitään virkaa.  Nythän hallitus uskoo teollisuuden vakuutteluja siitä, että energiankulutus vääjäämättä kasvaa kai maailman tappiin asti. Toisaalta uusiutuvasta energiasta ja vihreästä teknologiasta voitaisiin kasvattaa suuri ja elinvoimainen teollisuudenala.

Näennäistoiminnan, kuten biopolttoaineiden tuottamisen sademetsien kustannuksella, on loputtava. Terveisiä Neste Oilille. Muutenkin sademetsien tuhoamiseen on kansainvälisen yhteisön puututtava rajusti.

Energiatehokasta liikkumista on tuettava voimakkaasti ja muun liikkumisen hintaa nostettava. Raideliikenteen on oltava nykyistä halvempaa ja palveluiden kattavampia. Liikkumisen tarvetta on vähennettävä eli tiivistä yhdyskuntarakennetta on suosittava. Vanhasen himmelimallit ideaparkkeineen eivät sovi tähän kuvaan.

Henkilökohtaiset päästökiintiöt tulee ottaa käyttöön samoin kuin esimerkiksi polttoaineen säännöstely, ruuhkamaksuista puhumattakaan: radan vierellä autoilun pitää olla järkyttävän kallista ellei mahdotonta. Fossiilisten polttoaineiden haittamaksut eivät kuitenkaan yksinään riitä, jos polttoaineiden tuotantoa ei samalla saada hidastumaan. Ilmastoa ei auta, jos kulutus vain siirtyy toisaalle.

Turhakkeiden ja haitakkeiden valmistuksen on loputtava. Kulutuksen ilmastovaikutuksien laskemiseen pitää kehittää kustannus-hyöty-malleja, ja näiden perusteella "turhaa" kuluttamista on rangaistava.

Kunnissa uudet valtuustot voivat tarttua tarmokkaasti työhön ja kaavoittaa ilmastoystävällisiä alueita. Kunta voi ohjata asukkaitaan hiilipäästöjen vähentämisessä. Suomen valtion tulee näyttää naapureille mallia odottamatta, että naapurit toimivat ensin. Yhdysvaltojenkin voidaan olettaa palaavan ilmastoneuvottelupöytään hallinnon vaihduttua.

Kaiken kaikkiaan näpertelyn on vaihduttava todellisiin, vaikuttaviin toimiin. Joka päätöksen kohdalla ei voida katsoa lyhyen tähtäimen kustannuksia, koska toimimattomuus maksaa joka tapauksessa enemmän.

[Helsingin Sanomat ei halunnut julkaista tätä maailmantuskapläjäystä, enkä sitten tullut lähettäneeksi muuallekaan. Omassa blogissaan on kuitenkin helppo ylittää julkaisukynnys.]

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja on laukonut outouksia netin valvonnasta. En tiedä varsinaisesti, mitä hän on sanonut, vaan nämä huomiot on tehty toisen käden tiedon perusteella. Sikäli johtopäätökset voivat olla vääriä, mistä ehdolliset pahoitteluni.

Päivitys 13.11.2008:Haastattelin Hyväristä Fifiin, Voiman verkkoliitteeseen. Tämä teksti on sikäli osin vanhentunut.

Puheenjohtaja Pekka Hyvärinen siis esittää nettivaltuutettua valvomaan nettikirjoittelun sisältöä. Tavoite on hänen mukaansa törkeimpien ylilyöntien karsiminen. Tavoite on hyvä, mutta sitä varten meillä on jo rikoslaki, joka viime aikoina annettujen kunnianloukkaus- ja nettirasismituomioiden perusteella on hyvä ja toimiva. (Tuomioistuinten linja on välillä jopa hämmästyttävän sananvapauskielteinen.)

Ensinnäkin, Hyvärisen kommentit ilmaisevat syvää tietämättömyyttä "netin" ja siellä esiintyvän keskustelun luonteesta, ja hän ilmeisesti hahmottaa netin jotenkin perinteisen median jatkeena.

Keitä tämän valtuutetun toimet koskisivat? Mitä on verkkokeskustelu? Harrastusfoorumit, irc (ei -Galleria), Skype, muut pikaviestinjärjestelmät? Blogit, niiden kommentointi? Mistä Hyvärinen puhuu, miksei hän kerro? (Tai miksei HS kerro?)

Suosittuja keskustelupalstoja, kuten Suomi24:ää, jälkimoderoidaan käsittääkseni lukijoiden ilmoitusten perusteella. Vertaiskontrolli, siis. Perinteisen median palveluja taas, kuten sanottua, sitovat Journalistin ohjeet. Entä vaikkapa blogipalvelut? Ulkomaille kontrolli ei kuitenkaan ulotu, joten suurimmat alan palvelut Blogger, Wordpress.com ja Livejournal ovat jo alkujaan systeemin ulottumattomissa.

Mihin vedettäisiin kotimaisten blogialustojen tarjoajien velvollisuudet? Kuka voi kontrolloida esimerkiksi jotain riippumatonta pikkupuljua? Tiedättehän, kuka tahansa voi pystyttää verkkoon oman koneen ja julkaista sillä mitä tahansa. Kuka voi kontrolloida tätä blogia, jota pitää yksityishenkilö itse ylläpitämällään palvelimella ja itse koodaamallaan softalla? Sitä minäkin: ei kukaan (kunhan pysytään lain rajoissa).

Ilmeisesti Hyvärinen tarkoittaa jotakin alan yritysten itsesääntelyelintä, mutta sellaisessa on se ilmeinen ongelma, että se ei olisi lähimainkaan kattava. Internet on "anarkistinen": ei ole eikä (teknisestikään) voi olla mitään keskusjohtoa. Sama kuin jos siveyspoliisi menisi keskelle toria seisomaan ja yrittäisi kuunnella, mitä ihmiset toisilleen huutelevat.

Lisäksi Hyväriselle pitäisi jonkun kertoa, mitä sensuuri tarkoittaa. Hänen mielestään tietyntyyppisten, hänen pahana pitämiensä sivustojen karsiminen ei ole sensuuria. On se. Myös epämiellyttävien asioiden sensurointi on sensurointia. Sensuuria on tietosanakirjamääritelmänkin mukaan julkisen vallan harjoittama viestien ennakkotarkastus. Myös jälkikäteinen sensuuri on sensuuria.

On eri asia, että sananvapauteen on säädetty perusteltuja rajoituksia (esimerkiksi lastensuojelun tai yksityisyyden suojan nimissä). Lain rajat ovat tällä kohtaa enimmäkseen järkeviä. Niiden tiukentaminen on puuttumista perustuslailliseen oikeuteen, sananvapauteen, ja sellaiset muutokset pitää eduskunnassakin säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä (lue: vaikeasti).

Pitää olla kieli keskellä suuta, jos aletaan säätää puolivallatonta kontrollielintä. Mielivallan vaara on suuri.

Helsingin Sanomain Kuukausiliitteessä on ihan hyvä juttu hiilijalanjäljestä. Saman lehden nettisivuilla on kelpo laskuri, jolla voi oman jalanjälkensä arvioida.

Ihan kiva, että ilmastonmuutoksesta ja sen torjumisesta puhutaan. Kaikessa se ei kuitenkaan näy. Samassa lehdessä on 11 sivua (10,5 %) automainosta, muun muassa kyseisen jutun alussa ja lopussa. Seitsemän sivua käytetään uuden Turku–Helsinki-moottoritienpätkän esittelyyn. Siis moottoritien, jonka vieressä kulkee aika nopea junayhteys.

Ja vieläpä löytyy saman lehden sivuilta haastateltava, joka omien sanojensa mukaan ei usko ilmastonmuutokseen. Ikään kuin kyseessä olisi uskon asia.

Maan hallitus väittää panevansa kansalaiset energiansäästökuurille. Asia käy ilmi uudesta ilmasto- ja energiastrategiasta. Se onkin ainoita hyviä uutisia kyseisestä paperista. Teollisuuden ei esimerkiksi tarvitse tehdä juuri mitään lisäydinvoimasta ruikuttamisen lisäksi.