Olen kuullut huhun, jonka mukaan kaikki väärää mieltä olevat eivät välttämättä olekaan pahoja, tyhmiä tai edes hyväuskoisia. Enkä nyt viittaa ÄKT:n vetoomukseen äänitteiden suoja-aikojen pidentämisen puolesta (95 vuoteen!), johon iso joukko artisteja haksahti ymmärtämättömyyttään.

Olen siis päättänyt yrittää ymmärtää näitä, joiden mielipiteissä ei omasta näkökulmastani vaikuttaisi olevan tolkkua.

Mutta nyt käsillä olisi tapaus, johon tarvitsen lukijoiden apua (jos teitä edes on). Olen usein pannut merkille näkemyksen  jonka mukaan (esimerkiksi) kehäteiden ruuhkat puretaan parantamalla kehäteitä. Tämä usein liikenneinsinöörisväen suusta kuultava näkemys näyttäisi olevan myös vallitseva, ja sen mukaan isoja teitä myös rempataan tarkoituksena pullonkaulojen poistaminen.

Näkemystä edustakoon nyt tämä sitaatti päivän Hesarista Tiehallinnon Uudenmaan tiepiirin edustajalta:

Teiden rakentamisesta huolimatta ruuhkia tulee aina ajoittain. Ei niitä koskaan saa kokonaan pois, mutta suunnitelluilla töillä tilannetta parannetaan jonkin verran.

Minun käsittääkseni teiden pullonkaulojen poistaminen (lue: kapasiteetin kasvattaminen) vain lisää liikennettä. Siten mikäli ongelmakohta poistuu, ruuhka siirtyy aina jonnekin muualle. Teiden "parantaminen" auttaa siten vain siihen yhteen kohtaan. Sen sijaan esimerkiksi ruuhkamaksujen kaltaiset rakenteelliset ratkaisut voivat oikeasti saada liikenteen sujumaan.

Kysymykseni siis on: mitä niille insinööreille oikein opetetaan? Tai vaihtoehtoisesti: mitä olen käsittänyt väärin?

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 16.10.2008 äänin 4–4, 1 tyhjä: Yliopistonkadusta ei tule kävelykatua. Vastaan äänestivät kaksi kokoomuslaista ja kaksi demaria ja tyhjää yksi kokoomuslainen. Puheenjohtaja Maija "kannatan yksityisautoilun tukemista varauksitta" Anttilan ääni ratkaisi. Lisätiedot Kimmo Helistön blogista (1, 2). (via Hannu Oskala)

Kun Yliopistonkadulla oli pari vuotta ajokielto rempan takia, sitä ei edes autolla huomannut.

Tyhjää äänestänyt Elina Palmroth-Leino (kok.) muuten totesi juuri samana päivänä vastauksena kysymykseen ilmastonmuutoksen torjunnasta, että "kaupunkisuunnittelulla voidaan torjua ilmastonmuutosta". Näköjään Jonkun Muun vain pitäisi tehdä se.

Demarit muuten niin häviää nämä kunnallisvaalit Helsingissä. Sanokaa mun sanoneen. Ainakin vihreille. Anttilan lautakunta on aika moneen kertaan jo näyttänyt, ettei demarien näkyvä kaupunkipoliittinen vihertyminen ollut ihan koko puolueen läpäisevä ilmiö.

Minusta Yliopistonkadun lisäksi myös Hämeentie pitäisi rauhoittaa yksityisautoilta. Jätetään katu kevyelle ja joukkoliikenteelle. Tonteille ajo sallilttu, ei tontuille.

Muuten, samainen pyöräilyn ystäväksi vaalisivuillaan ilmoittauva ja hyvin hoidettua (ja ilmeisesti myös kattavaa) pyörätieverkostoa kannattava Palmroth-Leino sanoo kysyttäessä kevyestä liikenteestä Hämeentiellä, että "muita reittejä suositellaan".

Kokoomuksen järkivihreys: ei järkeä, ei vihreyttä.

(Disclaimer: kirjoittaja ei ole ehdolla kunnallisvaaleissa, eikä suoraan tunnustaudu minkään puolueen tukijaksi. Kannattaa punaisia ja vihreitä aatoksia, päätöksiä ja ihmisiä sellaisia tavatessaan.)

Formulakuskeilla lienee joku kampanja, jolla muka pyritään parantamaan autoilun ympäristöystävällisyyttä.

Energiansäästöön pyritään muun muassa tarkastamalla renkaiden ilmanpainetta säännöllisesti, välttämällä moottorin joutokäyntiä ja pidättäytymällä ilmastointilaitteen turhasta käytöstä. [...]

[Tallikaveri] kertoi muun muassa käyttävänsä GPS-laitetta löytääkseen suorimman reitin ja välttääkseen näin turhaa ajelua.

Mitätöntä näennäistoimintaa, jonka ainoa tarkoitus lienee saada status quo säilymään, ettei minkään tarvitsisi lopultakaan muuttua. Vähän sama kuin jos oltaisiin ajamassa kolmeasataa betoniseinää kohti ja kuski keskittyisi varmistamaan, että onhan airbag päällä.

Niin, tuli vaan mieleen, kun nyt formulakuskeista oli kyse, että eikö sen koko formulasirkuksen voisi lakkauttaa tällaisen puuhastelun sijaan. Formula-ajo kun on silkkaa joutokäyntiä, jos jokin.