Miten ymmärtäisin liikenneinsinööriä?
Olen kuullut huhun, jonka mukaan kaikki väärää mieltä olevat eivät välttämättä olekaan pahoja, tyhmiä tai edes hyväuskoisia. Enkä nyt viittaa ÄKT:n vetoomukseen äänitteiden suoja-aikojen pidentämisen puolesta (95 vuoteen!), johon iso joukko artisteja haksahti ymmärtämättömyyttään.
Olen siis päättänyt yrittää ymmärtää näitä, joiden mielipiteissä ei omasta näkökulmastani vaikuttaisi olevan tolkkua.
Mutta nyt käsillä olisi tapaus, johon tarvitsen lukijoiden apua (jos teitä edes on). Olen usein pannut merkille näkemyksen jonka mukaan (esimerkiksi) kehäteiden ruuhkat puretaan parantamalla kehäteitä. Tämä usein liikenneinsinöörisväen suusta kuultava näkemys näyttäisi olevan myös vallitseva, ja sen mukaan isoja teitä myös rempataan tarkoituksena pullonkaulojen poistaminen.
Näkemystä edustakoon nyt tämä sitaatti päivän Hesarista Tiehallinnon Uudenmaan tiepiirin edustajalta:
Teiden rakentamisesta huolimatta ruuhkia tulee aina ajoittain. Ei niitä koskaan saa kokonaan pois, mutta suunnitelluilla töillä tilannetta parannetaan jonkin verran.
Minun käsittääkseni teiden pullonkaulojen poistaminen (lue: kapasiteetin kasvattaminen) vain lisää liikennettä. Siten mikäli ongelmakohta poistuu, ruuhka siirtyy aina jonnekin muualle. Teiden "parantaminen" auttaa siten vain siihen yhteen kohtaan. Sen sijaan esimerkiksi ruuhkamaksujen kaltaiset rakenteelliset ratkaisut voivat oikeasti saada liikenteen sujumaan.
Kysymykseni siis on: mitä niille insinööreille oikein opetetaan? Tai vaihtoehtoisesti: mitä olen käsittänyt väärin?
Kommentit
Hannu Oskala kirjoitti:
Antti K kirjoitti:
Pitäisikö liikenteen hallintoa yhtenäistää voimakkaammin niin, että ei olisi erikseen tieliikenneosastoa ja joukkoliikenneosastoa, vaan kaikkea liikennettä tarkasteltaisiin yhdessä ja keskitetysti?
Hannu Oskala kirjoitti:
Liikkumisen "tarpeisiin" vastaaminen ilman, että liikkuminen sinällään pyritään minimoimaan kaavoittamalla on melkoista hölmöläisten vedenkantoa.
Tämän luulisi olevan selvää kaikille, mutta näin ei ole. Miksi? Pidän pääsyynä juuri tuota auton kulttuurista symboli-arvoa, joka tekee siitä selvästi vain liikkumisvälinettä tärkeämmän asian.
Hannu Oskala kirjoitti:
Riina Simonen kirjoitti:
miehelläni olisi varmasti paljonkin sanottavaa tähän liikenne-, kaavoitus- ja joukkoliikenneasioihin yms. perehtyneenä insinöörinä (tai siis insinöörin töitä tekevänä melkein-insinöörinä, valmistuminen on vähän venähtänyt työssäkäynnin vuoksi) ja järjestöaktiivina. Vinkkaan blogisi hänelle.
Ongelman ydin on se, että liikkumisen liittyvät kysymykset ovat paitsi infraan, myös ihmisten käyttäytymiseen liittyvä ongelma - insinööri ei ratko muuta kuin infraa.
Jostain syystä ihmisten käyttäytymiseen vaikuttavia ratkaisuja taas ei pidetä yleisesti hyväksyttävinä.
Hyvänä esimerkkinä pääministerimme mielipide, jonka mukaan kaikki autoilun kasvihuonekaasupäästöjen ongelmat ratkeavat sähköautoilla. Ongelma siis ei ole autoilu sinällään, vaan polttomoottori. Ja ihmisten ei tarvitse vaihtaa elämäntapojaan.
Auto on niin keskeinen osa ihmisten elämäntapaa, kulttuuria ja identiteettiä, että sitä ei uskalleta kyseenalaistaa, vaikka autojen määrää vähentämällä edes siihen, mikä se oli 90-luvun alussa eli vain noin pari kymmentä vuotta sitten voisimme saada turvallisemman, mukavamman ja kestävämmän yhteiskunnan. Vituttaa.