Kukin on oletusarvoisesti velvollinen vastaanottamaan yritysten kaupallista propagandaa puhelimitse. Osta, osta!

Tekstiviestejä ja sähköposteja käytettäessä homma menee toisinpäin. Yritykset saavat lähestyä mainoksineen vain luvan kanssa tai asiakassuhteeseen perustuen. Niin pitääkin olla.

Mutta puhelinmarkkinointi, sitä sinun on saamasi! Jos kuluttaja – sellaiseksi nimittäin ihmiset tai kansalaiset tässä yhteiskunnassa redusoidaan – haluaa eroon markkinoinninvastaanottamisvelvollisuudestaan, hänellä on kaksi vaihtoehtoa:

Hän voi kieltää yritystä suoramarkkinoimasta. Ongelma vain on, että jokaista yritystä pitää erikseen kieltää, ja ilmeisestä syystä ratkaisu ei toimi, ei skaalaudu. "Kaikki yritykset" on aivan liian suuri joukko.

Toinen vaihtoehto on hyödyntää Asiakkuusmarkkinointiliiton (omaa sukua Suoramarkkinointiliitto) Robinson-rekisteriä. Siinä vain on käytännön ongelmia. Ensinnäkin rekisteri koskee vain liiton jäsenyrityksiä. Muut saavat markkinoida miten tykkäävät.

Toisekseen kiellon tekeminen on maksullista, koska rajoittamispalvelu on "vapaaehtoiseen toimintaan perustuva - - ja sen ylläpito aiheuttaa kustannuksia". Kuluttajan on siis maksettava yritysten markkinoinnista aiheutuvia kustannuksia tässäkin muodossa! Siis päästäkseen eroon siitä. Huolimatta siitä, että henkilötietolain hengessä kielto-oikeuden käyttämisen tulisi olla ilmaista.

Kolmanneksi, rajoitus näyttäisi olevan määräaikainen. Ikään kuin kuluttajan kykyyn tehdä itseään koskevia, pysyviä päätöksiä, ei voisi luottaa.

Neljänneksi, kuluttaja ei käytännössä mitenkään voi tietää, koska hänen markkinointikieltonsa on umpeutumassa. Niinpä hänen on ilmeisesti odotettava ensimmäistä markkinointipuhelua, jotta osaisi taas tehdä maksullisen kiellon. Vai onko sinulla kolmen vuoden kalenteri?

Viidenneksi, Asiakkuusmarkkinointiliitto ei näyttäisi vastaavan yhteydenottoihin.