Tunnistan toki salaa sen kansallisen ylpeyden tunteen, joka syntyy, kun tällaisen pienen maan asukille myönnetään Nobelin rauhanpalkinto. Tunne on paljon mieluisampi, kuin se kiusallinen tunne, joka syntyy silloin, kun suomalainen miesjääkiekkoilijajoukkue voittaa jonkun kisan ja osa väestöstä sekoaa.

Siitä huolimatta on vähän surkea olo. Ahtisaari ansaitsee tunnustuksen työstään esimerkiksi Namibiassa ja Acehissa, mutta monet muut niistä teoista, joista hänet myös muistetaan – ja joista hänet palkittiin – ovat olleet muun muassa länsimielisten suurvaltaintressien edistämistä ja sodanlietsontaa.

Varmaankin härskeintä, mitä Ahtisaari voi nyt tehdä, on käyttää uutukaista rauhannobelistin titteliä ja arvovaltaa sotilasliiton mainostamiseen. Vähän kuin Äiti Teresa puolustaisi jalkaväkimiinoja.

Jopa Paavo Väyrynen sen tietää: "Nato ei ole ytimeltään humanitaarista apua antava tai pelastuspalveluja tarjoava järjestö. Se on sotilasliitto – –." (HS 12.10.2008)