Professori, ylilääkäri Jukka H. Meurman HYKSistä kirjoitti (HS mielipide 21.9.2008):

Kun Husin maallikkojohto esitteli meille alamme huippuammattilaisille strategioitaan, kuinka sairaalalaitos on organisoitava, herätti se aluksi lähinnä hilpeyttä. Johtamisstrategialaatikoita piirreltiin, ja potilaasta tuli "asiakas" ja hänen hoidostaan "prosessi" – tietyn euromäärän puitteissa. Mielestäni sairas ihminen on edelleen potilas, ja Hyksissä hoidamme hänet parhaan kykymme mukaan miettimättä kovinkaan syvällisesti sängyn ääressä, kuinka paljon tämä "prosessi" maksaa. Priorisointia tehdään tietenkin joka päivä, mutta se ei perustu strategisiin budjettiraameihin vaan lääketieteen ammattitaitoon ja etiikkaan.

Asiaa vielä perusteltiin seikkaperäisesti esimerkillä Aasian tsunamikatastrofin potilaiden hoidosta, ja verrattiin Ruotsiin, jossa vastaava homma ei hoitunut, koska asiantuntijoiden asemesta asioista päättivät ammattijohtajat, joilla ei välttämättä ole osaamista itse alalta.

Mutta minun pointtini on: tämä oireellinen tilanne ei ole mitenkään HYKS/HUS-spesifinen. Sama teksti sopisi varmaankin yksi yhteen – mutatis mutandis – mihin tahansa julkiseen tai puolijulkiseen asiantuntijaorganisaatioon, jonne – vielä Meurmania lainatakseni – "tuodaan sinne täysin soveltumattomia strategioita, johtamisoppeja ja vieraita termejä". Omat kokemukseni ovat yliopistohallinnosta, mutta epäilemättä sama tilanne on kaiken maailman stakeseissa, tilastokeskuksissa, ympäristökeskuksissa ja vastaavissa, yleensä valtiollisissa laitoksissa.

Mitä tälle voisi tehdä?