Nykyiset johtamisopit
Professori, ylilääkäri Jukka H. Meurman HYKSistä kirjoitti (HS mielipide 21.9.2008):
Kun Husin maallikkojohto esitteli meille alamme huippuammattilaisille strategioitaan, kuinka sairaalalaitos on organisoitava, herätti se aluksi lähinnä hilpeyttä. Johtamisstrategialaatikoita piirreltiin, ja potilaasta tuli "asiakas" ja hänen hoidostaan "prosessi" – tietyn euromäärän puitteissa. Mielestäni sairas ihminen on edelleen potilas, ja Hyksissä hoidamme hänet parhaan kykymme mukaan miettimättä kovinkaan syvällisesti sängyn ääressä, kuinka paljon tämä "prosessi" maksaa. Priorisointia tehdään tietenkin joka päivä, mutta se ei perustu strategisiin budjettiraameihin vaan lääketieteen ammattitaitoon ja etiikkaan.
Asiaa vielä perusteltiin seikkaperäisesti esimerkillä Aasian tsunamikatastrofin potilaiden hoidosta, ja verrattiin Ruotsiin, jossa vastaava homma ei hoitunut, koska asiantuntijoiden asemesta asioista päättivät ammattijohtajat, joilla ei välttämättä ole osaamista itse alalta.
Mutta minun pointtini on: tämä oireellinen tilanne ei ole mitenkään HYKS/HUS-spesifinen. Sama teksti sopisi varmaankin yksi yhteen – mutatis mutandis – mihin tahansa julkiseen tai puolijulkiseen asiantuntijaorganisaatioon, jonne – vielä Meurmania lainatakseni – "tuodaan sinne täysin soveltumattomia strategioita, johtamisoppeja ja vieraita termejä". Omat kokemukseni ovat yliopistohallinnosta, mutta epäilemättä sama tilanne on kaiken maailman stakeseissa, tilastokeskuksissa, ympäristökeskuksissa ja vastaavissa, yleensä valtiollisissa laitoksissa.
Mitä tälle voisi tehdä?
Kommentit
Tapio Laakso kirjoitti:
Janne Peltonen kirjoitti:
Johanna Nuorteva kirjoitti:
HYKS:n näkökulmasta tämä HUS:n kriisi on vahvasti myös korkeakoulupoliittinen kysymys. Kirjoittelin aiheesta muutaman pitkän tekstin tuoreeseen blogiini http://www.johannanuorteva.blogspot.com
Tapio Laakso kirjoitti:
Johanna Nuorteva kirjoitti:
Terveydenhuollon eriarvoisuus on todella iso ongelma, mutta se on vähän eri asia kuin tämä HUS:n kriisi. Eriarvoisuus aiheutuu pitkälti siitä, että terveydenhuolto on meillä potilaille todella kallista, samoin lääkkeet. Perusterveydenhuollon maksut (terveyskeskus- hammaslääkäri- ja poliklinikkamaksut) ovat tällä hetkellä niin korkeita, että moni pienituloinen joutuu miettimään, onko hänellä varaa lääkärikäyntiin vai priorisoiko esim. ruuan hankintaa. Suomessa lääkkeiden hinnat ovat huomattavasti korkeampia potilaille kuin juuri missään länsimaissa. Se osaltaan lisää terveydenhuollon eriarvoisuutta.
HUS:n ongelmia ei pitäisi mielestäni asettaa vastakkain muun terveydenhuollon kanssa.
Johanna Nuorteva kirjoitti:
Yksi eriarvoistamisen keskeisistä syistä on työterveyshuolto. Käytännössä yksityisen työterveyshuollon myötä terveydenhuolto eriarvoistuu. Työssäkäyvä saa välittömästi hoitoa myös sellaisiin vaivoihin, jotka eivät tarvitsisi hoitoa. Yksityiseltä puolelta kirjoitetaan varsin vapaamielisesti lähetteitä julkiselle puolelle. Lähetteellä pääsee jonon ohi. Sellaiset, jotka eivät ole työterveyshuollon piirissä, joutuvat jonottamaan, usein paljon pidempään kuin hoitotakuun salliman puoli vuotta. Työterveyshuollon vuoksi mm. terveyskeskuksissa käy vain vähän "tuottavia ihmisiä" ja siksi kiinnostusta julkisen terveydenhuollon kehittämiseen ei ehkä ole riittävästi. Osmo Soininvaara on kirjoittanut viisaasti siitä, kuinka työterveyshuolto on yksi keskeisistä syistä nykyiselle terveydenhuollon eriarvoisuudelle.
Jotain pitäs vaan tehdä, kun suomalainen terveysjärjestelmä on pahasti keskittynyt erikoissairaanhoitoon. Sieltä painopiste pitäisi saada perusterveydenhuoltoon ja ennaltaehkäisyyn. Tässäkin on suht paljon miettimistä.