Kelan tukiviidakkoon tarvitsee järeät raivausvälineet. Nyt on pitänyt selvittää ainakin seuraavat asiat, ja useimpiin löytyikin melko äkkiä vastaukset Kelan sivuilta. Siltä varalta, että joku muukin joskus miettii samoja asioita, kirjoitan nämä kysymykset ylös. Vastauksia voi korjata ja täydentää kommenteissa.

1. Voiko vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla oleva nostaa opintotukea?

- Voi.

2. Vaikuttavatko äitiys-, isyys- tai vanhempainpäiväraha opintotuen tulovalvontaan eli ovatko ne veronalaista tukea? Entä kotihoidontuki?

- Vaikuttavat. Ne ovat opintotuen tulovalvonnassa normaalia tuloa, joka lasketaan mukaan vuosituloihin.

Mutta huomio, ja tätä ei Kelan opiskelijasivuilla kerrota (vaan perhesivuilla): opintotuki vaikuttaa huomattavasti vanhempainpäivärahaan. Vanhempainpäivärahaa saa opintotukea nostava 15,20 euroa per päivä kun työtulojen mukaan laskettuna summa voi olla jotain ihan muuta.

3. Kuinka isot opintotuen tulorajat ovat nykyisin?

- Vapaan tulon rajat ovat selvimmin ilmaistuna Kelan sivulla. Eli jos tulot ovat esimerkiksi alle 18 400, voi opintotukea nostaa neljä kuukautta.

On tosin ihan hyvä kysymys, mihin 21 tonnia vuodessa tienaava tarvitsee opintotukea. Porvarihallituksen mielestä johonkin.

4. Voiko omistusasunnossa asuva saada opintotuen asumislisää?

Ei voi saada. Miksi valtion pitäisi tukea asuntolainoja myöntäviä pankkeja opiskelijoiden kautta, tai omistusasumista Kelan kautta? Maailmassa on vielä joku asia oikein.

5. Miten aiempien, ilman opintotukia tehtyjen opintojen opintoviikkoja tai -pisteitä voi hyödyntää yrittäessään saada tehdyksi opintotuen edellyttämät opintosuoritukset (hoitovapaan aikana)?

Opintomenestysvalvonnassa edellytetään tukikuukaudessa suoritettavan viisi opintopistettä. Opintopisteitä ei tokikaan tarvitse suorittaa juuri kyseisten kuukausien aikana, joten esimerkiksi gradun teko on mahdollista.

Tukia ei kuitenkaan ilmeisesti peritä takaisin, vaikka opintoja ei näyttäisi olevan riittävästi. Silloin opiskelija joutuu selvittämään asiaa, ja jos hyväksyttävä syy löytyy, tukea voidaan maksaa jatkossakin. Hyväksyttävä syy voi olla vaikea elämäntilanne tai suoritusmerkintöjen kasaantuminen esimerkiksi juuri gradun takia. Jos opintoja ei ole ollenkaan, silloin tuet voidaan periä takaisin. Lisätietoja Kelan sivulta.

6. Mihin tukiin tai niiden osiin puolison tulot vaikuttavat?

Ainakin opintotuen asumislisään; taulukko Kelan sivulla. Tämä ns. tarveharkinta tosin on budjettineuvotteluissa päätetty poistaa vuoden 2009 alusta.

(Muutoksen budjettivaikutus on mitätön 1,8 miljoonaa euroa, mutta Kelan opiskelijoilta vaatima, nöyryyttävä kuka-panee-ketä-lomakerumba loppuu, ja voihan se olla, että nykykäytäntö on aiheuttanut ainakin edellyttämänsä byrokratian takia vähintään parin miltsin verran piilokustannuksia.)

Myös kotihoidontuen hoitolisää hakiessa pitää selvittää koko perheen tulot.

* * *

Edit 2.9. Siis mitä siellä koulussa oikein opetetaan? Tänne oli tultu google-haulla "ketä voi saada opintotukea". Se on kuka. KUKA! *puistatus*

Juuri kun pääsin uhoamasta uutislakosta ja blogin hitaasta päivittymisestä, asuinkumppanini luki verkkohesaria ääneen. Ja kommentinhan se vaati.

Lehdessä nimittäin kukas muu kuin näköjään korkeinta valtaa tässä maassa käyttävä virkamies Raimo Sailas toteaa ilmaisen päivähoidon olevan mahdollista. Sitä ei vain hänen mielestänsä tule toteuttaa, koska vain palveluiden maksullisuus takaa niiden arvostuksen.

Mutta mistä tämä aivopieru on peräisin? Rahalla voidaan arvottaa kaikki, ja millä ei ole (suoraan näkyvää) hintaa, sillä ei ole arvoa? Tähän kummalliseen olettamukseen lienee parasta vastata lainaamalla erästä jyväskyläläistä(?) lähdettä nimeltä Yritys ilman yhteystietoja:

Ja mitä seuraavaksi? Tätä vanhaa kunnon kaitselmuksen ja kieltäymyksen logiikkaa voinee venyttää loputtomiin - ja nauttia siitä. Vähemmän ruokaa, jotta sitä arvostaisi enemmän jos sattuu saamaan? Vähemmän viinaa, jotta sitä arvostaisi enemmän jos sattuu saamaan? Vähemmän seksiä, jotta sitä arvostaisi enemmän jos sattuu saamaan? Vähemmän rahaa… Ekaluokkalainenkin osaa jatkaa, ehkä sinäkin.

Pitkään on arvuuteltu, minkälaiseksi Putinin ja Medvedevin välinen vallanjako muodostuu ja minkälaisen roolin kumpainenkin ottaa.

Yhä on epäselvää, kuka sitä korkeinta valtaa varsinaisesti käyttää Venäjällä, mutta minusta näyttää siltä, että roolijaoksi on muodostumassa hyvä poliisi – paha poliisi.

Putin lähes viime töinään sääti käytännössä yksimielisen hyväksynnän saaneen lain, jonka tarkoitus oli sensuroida lehdistöä. Akuuttina pontimena laajalti pidettiin Putinia suututtanutta kirjoittelua hänen rakkauselämästään. Medvedev taas lähes ensi töinään sanoi, että laki on peruttava, medialle on annettava toimintavapaus. Samansuuntaisesti hän on puhunut myös kansalaisjärjestöistä, joita Putinin hallinto on pannut tiukkaan ruotuun.

Ja nyt Georgian-sotatoimet. Sodan alkumetreillä Putin-haukka matkusti aivan sotatoimialueen tuntumaan ja haki puheillaan oikeutusta Venäjän sotatoimille, ja nyt Medvedevin suulla ilmoitetaan sotilasoperaation päättyvän.

Tiedä häntä.

Vauva-lehden lukeminen avartaa. Nytkin (8/2008) siellä sanottiin näin:

Aikuinen päättää, että syödään terveellinen aamupala – lapsi voi valita, haluaako hän karjalanpiirakkaa vai leipää. Aikuinen päättää, että on aika mennä nukkumaan – lapsi voi päättää, ottaako hän kainaloonsa nallen vai pupun. Se, että lapsi saa osallistua päätöksentekoon, pönkittää hänen itsetuntoaan ja lisää myös hänen halukkuuttaan yhteistyöhön.

Lasten kasvattajien lisäksi myös vallanpitäjät yhteiskunnassa ovat tienneet tämän kauan. Tuli heti mielleyhtymä siihen, että näinhän meitä yhteiskunnan lapsia – kansalaisia ja kansalaisjärjestöjä – todelliset vallankäyttäjät eli esimerkiksi virkamiehet ja eräät instituutiot sekä toisinaan johtavat poliitikot johtavat.

Suodaan siis ihmisille tunne siitä, että he voivat vaikuttaa asioihinsa. Luodaan illuusio demokratiasta, joka höystetään leivällä ja sirkushuveilla. Näin kansa pysyy riittävän tyytyväisenä eikä ala häiritä tärkeämpiä asioita, joista se ei kuitenkaan mitään ymmärrä. Näennäisdemokratia syleilee kriitikkonsa kuoliaaksi.