Juuri kun pääsin uhoamasta uutislakosta ja blogin hitaasta päivittymisestä, asuinkumppanini luki verkkohesaria ääneen. Ja kommentinhan se vaati.

Lehdessä nimittäin kukas muu kuin näköjään korkeinta valtaa tässä maassa käyttävä virkamies Raimo Sailas toteaa ilmaisen päivähoidon olevan mahdollista. Sitä ei vain hänen mielestänsä tule toteuttaa, koska vain palveluiden maksullisuus takaa niiden arvostuksen.

Mutta mistä tämä aivopieru on peräisin? Rahalla voidaan arvottaa kaikki, ja millä ei ole (suoraan näkyvää) hintaa, sillä ei ole arvoa? Tähän kummalliseen olettamukseen lienee parasta vastata lainaamalla erästä jyväskyläläistä(?) lähdettä nimeltä Yritys ilman yhteystietoja:

Ja mitä seuraavaksi? Tätä vanhaa kunnon kaitselmuksen ja kieltäymyksen logiikkaa voinee venyttää loputtomiin - ja nauttia siitä. Vähemmän ruokaa, jotta sitä arvostaisi enemmän jos sattuu saamaan? Vähemmän viinaa, jotta sitä arvostaisi enemmän jos sattuu saamaan? Vähemmän seksiä, jotta sitä arvostaisi enemmän jos sattuu saamaan? Vähemmän rahaa… Ekaluokkalainenkin osaa jatkaa, ehkä sinäkin.