Vauva-lehden lukeminen avartaa. Nytkin (8/2008) siellä sanottiin näin:

Aikuinen päättää, että syödään terveellinen aamupala – lapsi voi valita, haluaako hän karjalanpiirakkaa vai leipää. Aikuinen päättää, että on aika mennä nukkumaan – lapsi voi päättää, ottaako hän kainaloonsa nallen vai pupun. Se, että lapsi saa osallistua päätöksentekoon, pönkittää hänen itsetuntoaan ja lisää myös hänen halukkuuttaan yhteistyöhön.

Lasten kasvattajien lisäksi myös vallanpitäjät yhteiskunnassa ovat tienneet tämän kauan. Tuli heti mielleyhtymä siihen, että näinhän meitä yhteiskunnan lapsia – kansalaisia ja kansalaisjärjestöjä – todelliset vallankäyttäjät eli esimerkiksi virkamiehet ja eräät instituutiot sekä toisinaan johtavat poliitikot johtavat.

Suodaan siis ihmisille tunne siitä, että he voivat vaikuttaa asioihinsa. Luodaan illuusio demokratiasta, joka höystetään leivällä ja sirkushuveilla. Näin kansa pysyy riittävän tyytyväisenä eikä ala häiritä tärkeämpiä asioita, joista se ei kuitenkaan mitään ymmärrä. Näennäisdemokratia syleilee kriitikkonsa kuoliaaksi.