Missä kaksi tai useampi pienen lapsen vanhempaa kokoontuu, siellä ovat pissakakkajutut läsnä. Mikä voisikaan olla kiinnostavampaa kuin ruumiintoiminnot? Eipä juuri mikään.

Ajattelin kirjoittaa taas vaipattomuudesta. Olen niin innoissani.

Seitsenkuinen lapsi on nyt kolmisen kuukautta osannut enimmäkseen pissiä viemäriin. Kakkavaippoja ei ole tullut varmaan kuukausiin ainuttakaan. No yksi, mutta sitä ei lasketa.

Mitä tulee tietää? Homma perustuu on ennakointiin, vauvan seuraamiseen ja vessassa käydessä pissan houkuttelemiseen (vauvojen vessahätäviestintä, VVV). Tarkemmin alla. Lapset ja vanhemmat ovat erilaisia, mutta nämä ovat meidän – osin kantapään kautta opittuja – havaintojamme:

• Lapsen rytmi tulee opetella. Samalla tavoin kuin oppii tunnistamaan, koska hänellä on nälkä tai väsy, oppii myös arvioimaan (suhteessa esimerkiksi juuri nukkumiseen, syömiseen ja edellisiin pissauksiin), koska tällä saattaisi olla pissahätä. Yleensä melkein aina.
• Moni lapsi pissaa vastasyntyneestä lähtien heti tai pian, kun ottaa vaipan pois. Vauva voi myös elehtiä tai äännellä tietyllä tavalla. Sen voi ja se kannattaa oppia tunnistamaan. Kun pissa tulee (vaippaan tai muualle), sen voi merkata "pss, pss"-äänellä tai mikä nyt sopivalta tuntuu, jolloin lapsi yhdistää tämän äänen pissaamiseen tai kakkaamiseen.
• Kun sitten vessaan päästään, pissan voi houkutella tällä äänellä pyttyyn tai lavuaariin ns. sylipotalla. (Potallahan vauva ei osaa vielä istua.)
  
• Heti kunnolla märältä tuntuvat harsovaipat ovat varmaankin auttaneet (siis verrattuna hifimpiin kestovaippoihin tai kertakäyttöisiin). Lapsi tuntee vaipan kastuvan, eikä ainakaan tämä vauva pidä siitä, ja oppii yhdistämään sen pissaamiseen. (Tähän perustunee myös harjoitteluhousujen teho, joissa lapsi tuntee kosteuden, mutta joita myydään 15-kuisille, jopa 3–4-vuotiaille...)
• Märkä vaippa vaihdetaan heti.
• Vaipattomuusharjoittelu on hyvä aloittaa heti syntymästä. Voi sen myöhemminkin aloittaa, mutta jos lapsi on jo puolivuotiaaksi opetettu laskemaan alleen, siitä on tietysti vaikeampi oppia pois.
• Yöpissatusta kannattaa miettiä. Minusta ei ole hyvä silloinkaan opettaa lasta laskemaan alleen, mutta toisten mielestä paremmin pintakuiva vaippa yön ajaksi on hyvä ratkaisu. Mutta pissattaminen voi herättää lapsen liian hyvin ja unesta voi olla vaikea saada kiinni. Vati ja pari varavaippaa sängyn vieressä voi toimia, mutta pissatusvälin pidentäminen näyttäisi olevan toimiva ratkaisu.
• Asiasta ei pidä tehdä numeroa. Liika painostus, itketys ja spennaus ovat tarpeettomia ja haitaksi, vaikka isi joutuisikin pyykkäämään. Sen sijaan onnistumisista tulee poikkeuksetta iloita ja palkita.

Kyse on myös inhimillisyydestä. Tuskin kenestäkään tuntuu kivalta opettaa ihmistä kusemaan housuunsa ja olemaan märissä. Miksi tämä olisi vauvoilla eri asia?

Aluksi vaippoja meni vuorokaudessa ihan tosi paljon, jopa 10–17, nyt määrä on noin 0–5, eikä niitä tarvitse pyykätäkään enää kuin reilun viikon välein (nörttinä olen tietysti pitänyt tarkkaa tilastoa ja pannut koneen piirtämään käppyrää). Ympäristötietoisia lapsenhankkijoita tämä toivottavasti innostaa. Nimittäin jos vaippoja joutuu pyykkäämään parinkin vuorokauden välein, kuten meillä aluksi, kyseessä on melkoinen energiankuluerä.

Vaikka onhan sekin pientä verrattuna siihen, että tekisi 1500 kiloa vaippajätettä kaatopaikalle metaania tuottamaan.