Oikeuskäytäntö antoi taas vahvistuksen sille, että jos jostain syystä haluaa aiheuttaa toisen kuoleman, se "kannattaa" tehdä autolla. Miksiköhän Keravan puukottaja (jolla lehtitietojen mukaan oli pakottava tarve päästää joku satunnainen henkilö päiviltä) ei ollut tajunnut tätä? Ai niin, hänen tarkoituksensa olikin päästä hoitoon.

KKO:n ratkaisussa oli Hesarin mukaan kyse siitä, että ensin vaimonsa murhannut, tämän auton vienyt ja ajokortitta ajamaan lähtenyt oli onnistunut tappamaan sivullisen ajamalla väärää kaistaa ja oikeus vapautti syyllisen korvausvelvollisuudesta. Syyllisen syyntakeettomuus ei vaikuttanut ratkaisuun vaan lähinnä se, että kyse ei ollut tahallisesta teosta.

Tässä on ongelma. On kyllä periaatteessa oikein, että yleisesti ottaen monista rikoksista tuomitsemiseksi teolta edellytetään tahallisuutta (tämä on karkeasti esimerkiksi tapon ja kuolemantuottamuksen ero), ja todistustaakka on tietysti syyttäjällä. Mutta autoilevan tappajan tekoa on vaikeaa ellei mahdotonta todistaa tahalliseksi, vaikka se sitä olisi. Tähän ehdottaisin muutosta lainsäädännössä.

Autoilevan ihmisen pitäisi ymmärtää jopa tuhansien kilojen painoisen rakkineensa ja suuren (tai pienenkin) nopeuden yhdistelmä niin tappavaksi, että rattiin istuminen on jo tietoisen riskin ottamista siitä, että eteen sattuvan henki lähtee. Autoa ei ajeta vahingossa. Siitä "tahallisuus".

Tämän olen sanonut aiemminkin. Hieman samaan tapaan kuin virkatehtävissä olevan poliisin tappaminen tuomitaan automaattisesti murhana (vaikka se ei olisi "harkittu"), autolla tuotetut kuolemat pitäisi aina tuomita vähintään tappona tai murhana, ei kuolemantuottamuksena. Miksipä ei?

Autolla ajo on vähän kuin ampumaradalta poistuva tyyppi lähtisi radalta umpimetsään ja ammuskelisi sokkona ympärilleen huvin vuoksi ja urheilun kannalta. Ei siihen välttämättä kukaan osu eteen, mutta jos osuu, jälki on pahaa.

Autoilu kaupungissa on paitsi enimmäkseen tarpeetonta, myös epäoikeudenmukaista. Sen mittavat kustannukset nimittäin koituvat kaikkien maksettavaksi. Enkä nyt edes puhu ilmaston lämmittämisestä, öljyn tuhlaamisesta tai katupölyn ja muiden pienhiukkasten aiheuttamista ongelmista sivullisille. Viihtyvyyskin on toinen lukunsa; huviautoilijoiden tarvitsema asvalttiviidakko ei useimmista ole viihtyisä.

Kaupungissa merkittävä osa tilasta on varattu autojen liikuttamiseen ja säilyttämiseen. Esimerkiksi Helsingin niemellä tilaa on niukalti, ja tämän paljolti autoilijoille pyhitetyn niukkuuden hinta on piilotettu veroihin ja kuluttajahintoihin. Itse pysäköinti tai ajaminen ei maksa juuri mitään verrattuna tilan vaatimiin (usein laskennallisiin) kunnossapito- ja vuokrakuluihin.

(Soininvaara on kirjoittanut aiheesta blogissaan lukuisat kerrat ja mm. kumonnut myytin siitä, että autoilijat rahoittaisivat veroillaan nämä kulut. (Päivitys: Ja taas, vain pari tuntia tämän kirjoituksen jälkeen.))

Kaavoitusmääräysten takia jokaisen asunnon yhteyteen on rakennettava tietty määrä parkkitilaa. Niinpä tästä parkkitilasta maksavat asumisessaan niin vuokra- kuin omistusasunnonkin haltijat. Suuri osa Helsingin asunnoista sekä näiden viereisistä parkkipaikoista on kaupungin vuokratontilla, ja taloyhtiöt maksavat kaupungille vuokraa. Tämäkin autoilijoiden aiheuttama kustannus on siis yhtiövastikkeiden kautta kaikkien maksettava, aurauksesta ja hiekoituksesta puhumattakaan.

Asukaspysäköinti maksaa Helsingissä vuodessa 36 euroa, eli autoa voi käytännössä säilyttää kadulla ilmaiseksi. Myös parkkitilaa on liikaa päätellen siitä, että autojen katuvarastointi ja kakkosautot ovat niinkin yleisiä. Kaikille tuttu ilmiö lienee myös parkkipaikan luvaton käyttö mainostilana.

Ystäväni Johanna muuten aiheellisesti huomautti, että asukaspysäköinnissä ei oikeastaan ole edes kyse asukaspysäköinnistä vaan tuesta auton omistamiselle: asukaspysäköintiluvan saa vain autokohtaisesti; se on sidottu rekisterinumeroon. Eli järjestely, jossa asukas pysäköisi asukashinnoilla käyttäen useampaa tai tilapäistä laina-autoa, on käytännössä mahdoton.

Väärinpysäköinti on erään byrokraattisen syyn takia halvempaa kuin liputta matkustaminen julkisilla, vaikka holtiton pysäköinti haittaa jopa kokonaisten ratikoiden liikkumista, tilan varastamisesta puhumattakaan. Helsingissä pysäköinninvalvontapyynnön voi tehdä rakennusviraston asiakaspalveluun, (09) 3103 9000. Lähettävät partion toisinaan nopeastikin.

Valvontaa on aivan liian vähän, vaikka kuuleman mukaan yhden pysäköinninvalvojan kirjoittamat sakot tuottavat yli palkkauskulujen. Miksei pestejä siis lisätä?

Joku autoilija ei viime lauantain (12.7.) Hesarin mielipidesivulla erottanut omaa napaansa ohjausvaikutuksesta: se, että esimerkiksi autoilua voidaan säädellä parkkipaikkojen määrällä ohjaa suuria ihmisjoukkoja – ei siis pakota yksilöitä! – käyttäytymään järkevästi, tai ainakin halutulla tavalla. Siis että yhä useampi ihminen hakeutuisi asumaan työpaikan ja palvelujen äärelle, tai toisinpäin, jotta työpaikat ja palvelut olisivat lähellä ihmisiä, ja yhä harvemman tarvitsisi kirjoittajan tavoin autoilla Espooseen.

Mutta päätellen yhä lisääntyvästä parkkipaikkojen määrästä tätä ohjausvaltaa ei haluta käyttää järkevästi.

Kunnallisvaalit tulevat. Ehdokas, jonka agendalta nämä epäkohdat ja niiden korjausehdotukset eivät löydy, ei saa ääntäni.