Oikeuskäytäntö antoi taas vahvistuksen sille, että jos jostain syystä haluaa aiheuttaa toisen kuoleman, se "kannattaa" tehdä autolla. Miksiköhän Keravan puukottaja (jolla lehtitietojen mukaan oli pakottava tarve päästää joku satunnainen henkilö päiviltä) ei ollut tajunnut tätä? Ai niin, hänen tarkoituksensa olikin päästä hoitoon.

KKO:n ratkaisussa oli Hesarin mukaan kyse siitä, että ensin vaimonsa murhannut, tämän auton vienyt ja ajokortitta ajamaan lähtenyt oli onnistunut tappamaan sivullisen ajamalla väärää kaistaa ja oikeus vapautti syyllisen korvausvelvollisuudesta. Syyllisen syyntakeettomuus ei vaikuttanut ratkaisuun vaan lähinnä se, että kyse ei ollut tahallisesta teosta.

Tässä on ongelma. On kyllä periaatteessa oikein, että yleisesti ottaen monista rikoksista tuomitsemiseksi teolta edellytetään tahallisuutta (tämä on karkeasti esimerkiksi tapon ja kuolemantuottamuksen ero), ja todistustaakka on tietysti syyttäjällä. Mutta autoilevan tappajan tekoa on vaikeaa ellei mahdotonta todistaa tahalliseksi, vaikka se sitä olisi. Tähän ehdottaisin muutosta lainsäädännössä.

Autoilevan ihmisen pitäisi ymmärtää jopa tuhansien kilojen painoisen rakkineensa ja suuren (tai pienenkin) nopeuden yhdistelmä niin tappavaksi, että rattiin istuminen on jo tietoisen riskin ottamista siitä, että eteen sattuvan henki lähtee. Autoa ei ajeta vahingossa. Siitä "tahallisuus".

Tämän olen sanonut aiemminkin. Hieman samaan tapaan kuin virkatehtävissä olevan poliisin tappaminen tuomitaan automaattisesti murhana (vaikka se ei olisi "harkittu"), autolla tuotetut kuolemat pitäisi aina tuomita vähintään tappona tai murhana, ei kuolemantuottamuksena. Miksipä ei?

Autolla ajo on vähän kuin ampumaradalta poistuva tyyppi lähtisi radalta umpimetsään ja ammuskelisi sokkona ympärilleen huvin vuoksi ja urheilun kannalta. Ei siihen välttämättä kukaan osu eteen, mutta jos osuu, jälki on pahaa.

Olen ennenkin ihmetellyt Yhdysvaltain oikeusjärjestelmää, enkä siitä juuri mitään ymmärrä. Nytkin joku yksittäinen tuomari oli vaatinut Googlea luovuttamaan YouTuben käyttäjätiedot, noin 12 teratavua, Viacomille, jotta Viacom voisi osoittaa, että palvelusta katsotaan enemmän tekijänoikeuksin suojattua matskua kuin amatöörivideoita. (Ja en tosiaan osaa sanoa, onko päätös lainvoimainen vai ei.)

Mitähän muuta tästä tiedosta saadaan irti? Mukana on myös suomalaisten käyttäjädataa, mitä tietosuojavaltuutettu arvelee?

Merkillepantavaa on, että Viacom yritti saada myös Googlen paljastamaan hakualgoritminsa, mutta tätä se ei saanut, koska kyse on liikesalaisuudesta. Niinpä niin. Mutta (satojen?) miljoonien käyttäjien datat kyllä jouti mennä.

Viime aikoina on useammalla rintamalla haluttu blogeja kuriin. Kyse lienee lähinnä siitä, että valtaapitävät ovat havainneet tiettyä tiedonvälityksen demokratisoitumiskehitystä, ja blogeilla on siinä rooli. (Ja tuo muuten oli juuri sitä itsensä selkääntaputtelua, josta August Elokuu juuri kirjoitti.)

Vähän aikaa sitten EU-parlamentti toivoi demari Marianne Mikon mietinnön pohjalta blogeille jotain laatuluokittelua, jotta esimerkiksi lobbaus niiden kautta olisi läpinäkyvämpää. Tästä on kirjoitettu kaikki oleellinen Jeren, Sediksen ja Kasvin blogeissa. Toistan vain sen, että asia uutisoitiin lähinnä päin prinkkalaa: puhuttiin jostain blogien rekisteröitymispakosta ja jätettiin kertomatta, että sama mietintö piti huomattavana ongelmana mediakentän keskittymistä ja yksityisomisteisen median kyvyttömyyttä toimia vallan vahtikoirana. Aamen.

Nyt valtionsyyttäjä Mika Illman haluaa kontrolloida internetin keskustelupalstoja. Hänen huolenaan on rasistinen kirjoittelu, ja hän haluaakin blogeihin jälkimoderoinnin eli siirtää tuomioistuimen tehtäviä bloginpitäjille tai ylläpitäjille. Itsesensuuri kun arvatenkin olisi paljon tehokkaampaa kuin oikea laillisuusvalvonta. Enemmän kiistanalaisia näkemyksiä jäisi sanomatta. Eli sananvapaus kaventuisi.

Toisin kuin HS:n toimittaja, en ole sitä mieltä, että nettirasistien raapustuksia olisi jotenkin vaikea löytää. Näille "maahanmuuttokriitikoille" on yhteistä sananmukaisesti "kriittinen suhtautuminen Suomen maahanmuuttopolitiikkaan", millä ei tässä tarkoiteta ulkomaalaisviraston (tai mikä se nykyään onkaan) epäinhimillisen linjan kritisointia. Kyseessä on sen sijaan vaivoin peitelty muukalaisviha ja sen sukulaistaudit. (Jätän linkittämättä, koska en halua kyseisten kirjoitusten nousevan korkeammalle hakukoneiden hakutuloksissa.)

Kuten tunnettua, sananvapaudesta puhuminen on ikävää, koska joutuu puolustamaan kaikenlaisia nilkkejä. Nyt tosin riittää todeta, että nettikontrollin kiristäminen ei ole tarpeen edes näiden sohvanatsien kohdalla. Kai Puolamäki sen hyvin osoitti EFFIn blogissa: meillä on olemassa oikeudellinen väline vihapuheen ja muiden laittomuuksien kitkemiseksi netistä ja sen nimi on "verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräys" (joukkoviestinnän vastuulaki 18 §). Tekstistä käy myös ilmi, että käräjäoikeuden mukaan näitä määräyksiä ei ole pahemmin jaeltu. Miksi ei? Eikö mahdollisuutta tunneta vai osaavatko nämä kravattirasistit tosiaan retorisen kikkailun niin hyvin?