Yhdysvalloista on tulossa jälleen uusi kauppasopimus, ACTA (Anti-Counterfeiting Trade Agreement). Kyseessä on lähes täysin demokraattisen kontrollin ulkopuolella valmisteltu sopimus, jonka tarkoitus on lähinnä ajaa eräiden immateriaalioikeuksista kiinnostuneiden suuryritysten ja näiden hännystelijöiden (ns. tekijänoikeusmafia) etua, joka on paitsi kyseenalainen, myös räikeässä ristiriidassa kansalaisten ja vapaan yhteiskunnan edun kanssa.

Ei ihme, että sopimusta on valmisteltu salaa, ja julkisuuteen se tuli jonkun vuodettua luonnoksen Wikileaksiin. Ilmeisesti jopa WTO on liikaa kallistanut korvaansa kansalaisyhteiskunnalle, kun sekin piti sivuuttaa, WIPOsta puhumattakaan. Digitodayn mukaan sopimus menee TRIPSiäkin pidemmälle. (TRIPS on WTO-sopimus, jolla USA-peräinen immateriaalioikeus kaikkine ongelmineen on ulotettu koskemaan suunnilleen koko maailmaa. Erityisesti kehitysmaissa tämä on aiheuttanut suuria ongelmia.)

Sopimuksen sisältö? En ole vielä lukenut. Boingboing kertoo paitsi mielenkiintoisia tietoja sopimusta esittäneen kongressiedustajan vaalirahoituksesta, myös väitteen, että sopimuksen myötä P2P (myös luvallisissa tarkoituksissa!) muuttuisi laittomaksi ja esimerkiksi aluevapaat DVD-soittimet kiellettäisiin. Jos sisältö on tätä luokkaa, ei ole vaikea kuvitella, mikä sen vaikutus on esimerkiksi sananvapauteen.

Tässä kannattaa pysytellä hereillä. Mutta asiassa Suomea edustaa EU-komissio, eikä senkään vaikutusmahdollisuuksista saati kannoista voi mennä takuuseen. Miten taas tuntuu, että valta jota meihin käytetään, on jossain ihan muualla?

Vapaakauppa (pane "vapaa" halutessasi lainausmerkkeihin), sen instituutiot ja sen välineinä toimivat sopimukset tuntuvat pakenevan demokraattista kontrollia ja kansalta nousevaa legitimiteettiä. Tämä on ongelma, ja kertoo ehkä siitä, kenen edusta onkaan kyse.

Tämän kirjoituksen otsikko tarkoittaa suunnilleen "tekoja, ei sanoja". Sopimuksen nimi ei (ehkä?) sopimuksen epädemokraattisuudesta huolimatta silti viittaa em. sanontaan.

Viime aikoina on useammalla rintamalla haluttu blogeja kuriin. Kyse lienee lähinnä siitä, että valtaapitävät ovat havainneet tiettyä tiedonvälityksen demokratisoitumiskehitystä, ja blogeilla on siinä rooli. (Ja tuo muuten oli juuri sitä itsensä selkääntaputtelua, josta August Elokuu juuri kirjoitti.)

Vähän aikaa sitten EU-parlamentti toivoi demari Marianne Mikon mietinnön pohjalta blogeille jotain laatuluokittelua, jotta esimerkiksi lobbaus niiden kautta olisi läpinäkyvämpää. Tästä on kirjoitettu kaikki oleellinen Jeren, Sediksen ja Kasvin blogeissa. Toistan vain sen, että asia uutisoitiin lähinnä päin prinkkalaa: puhuttiin jostain blogien rekisteröitymispakosta ja jätettiin kertomatta, että sama mietintö piti huomattavana ongelmana mediakentän keskittymistä ja yksityisomisteisen median kyvyttömyyttä toimia vallan vahtikoirana. Aamen.

Nyt valtionsyyttäjä Mika Illman haluaa kontrolloida internetin keskustelupalstoja. Hänen huolenaan on rasistinen kirjoittelu, ja hän haluaakin blogeihin jälkimoderoinnin eli siirtää tuomioistuimen tehtäviä bloginpitäjille tai ylläpitäjille. Itsesensuuri kun arvatenkin olisi paljon tehokkaampaa kuin oikea laillisuusvalvonta. Enemmän kiistanalaisia näkemyksiä jäisi sanomatta. Eli sananvapaus kaventuisi.

Toisin kuin HS:n toimittaja, en ole sitä mieltä, että nettirasistien raapustuksia olisi jotenkin vaikea löytää. Näille "maahanmuuttokriitikoille" on yhteistä sananmukaisesti "kriittinen suhtautuminen Suomen maahanmuuttopolitiikkaan", millä ei tässä tarkoiteta ulkomaalaisviraston (tai mikä se nykyään onkaan) epäinhimillisen linjan kritisointia. Kyseessä on sen sijaan vaivoin peitelty muukalaisviha ja sen sukulaistaudit. (Jätän linkittämättä, koska en halua kyseisten kirjoitusten nousevan korkeammalle hakukoneiden hakutuloksissa.)

Kuten tunnettua, sananvapaudesta puhuminen on ikävää, koska joutuu puolustamaan kaikenlaisia nilkkejä. Nyt tosin riittää todeta, että nettikontrollin kiristäminen ei ole tarpeen edes näiden sohvanatsien kohdalla. Kai Puolamäki sen hyvin osoitti EFFIn blogissa: meillä on olemassa oikeudellinen väline vihapuheen ja muiden laittomuuksien kitkemiseksi netistä ja sen nimi on "verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräys" (joukkoviestinnän vastuulaki 18 §). Tekstistä käy myös ilmi, että käräjäoikeuden mukaan näitä määräyksiä ei ole pahemmin jaeltu. Miksi ei? Eikö mahdollisuutta tunneta vai osaavatko nämä kravattirasistit tosiaan retorisen kikkailun niin hyvin?