Yhdysvalloista on tulossa jälleen uusi kauppasopimus, ACTA (Anti-Counterfeiting Trade Agreement). Kyseessä on lähes täysin demokraattisen kontrollin ulkopuolella valmisteltu sopimus, jonka tarkoitus on lähinnä ajaa eräiden immateriaalioikeuksista kiinnostuneiden suuryritysten ja näiden hännystelijöiden (ns. tekijänoikeusmafia) etua, joka on paitsi kyseenalainen, myös räikeässä ristiriidassa kansalaisten ja vapaan yhteiskunnan edun kanssa.

Ei ihme, että sopimusta on valmisteltu salaa, ja julkisuuteen se tuli jonkun vuodettua luonnoksen Wikileaksiin. Ilmeisesti jopa WTO on liikaa kallistanut korvaansa kansalaisyhteiskunnalle, kun sekin piti sivuuttaa, WIPOsta puhumattakaan. Digitodayn mukaan sopimus menee TRIPSiäkin pidemmälle. (TRIPS on WTO-sopimus, jolla USA-peräinen immateriaalioikeus kaikkine ongelmineen on ulotettu koskemaan suunnilleen koko maailmaa. Erityisesti kehitysmaissa tämä on aiheuttanut suuria ongelmia.)

Sopimuksen sisältö? En ole vielä lukenut. Boingboing kertoo paitsi mielenkiintoisia tietoja sopimusta esittäneen kongressiedustajan vaalirahoituksesta, myös väitteen, että sopimuksen myötä P2P (myös luvallisissa tarkoituksissa!) muuttuisi laittomaksi ja esimerkiksi aluevapaat DVD-soittimet kiellettäisiin. Jos sisältö on tätä luokkaa, ei ole vaikea kuvitella, mikä sen vaikutus on esimerkiksi sananvapauteen.

Tässä kannattaa pysytellä hereillä. Mutta asiassa Suomea edustaa EU-komissio, eikä senkään vaikutusmahdollisuuksista saati kannoista voi mennä takuuseen. Miten taas tuntuu, että valta jota meihin käytetään, on jossain ihan muualla?

Vapaakauppa (pane "vapaa" halutessasi lainausmerkkeihin), sen instituutiot ja sen välineinä toimivat sopimukset tuntuvat pakenevan demokraattista kontrollia ja kansalta nousevaa legitimiteettiä. Tämä on ongelma, ja kertoo ehkä siitä, kenen edusta onkaan kyse.

Tämän kirjoituksen otsikko tarkoittaa suunnilleen "tekoja, ei sanoja". Sopimuksen nimi ei (ehkä?) sopimuksen epädemokraattisuudesta huolimatta silti viittaa em. sanontaan.

Olen ennenkin ihmetellyt Yhdysvaltain oikeusjärjestelmää, enkä siitä juuri mitään ymmärrä. Nytkin joku yksittäinen tuomari oli vaatinut Googlea luovuttamaan YouTuben käyttäjätiedot, noin 12 teratavua, Viacomille, jotta Viacom voisi osoittaa, että palvelusta katsotaan enemmän tekijänoikeuksin suojattua matskua kuin amatöörivideoita. (Ja en tosiaan osaa sanoa, onko päätös lainvoimainen vai ei.)

Mitähän muuta tästä tiedosta saadaan irti? Mukana on myös suomalaisten käyttäjädataa, mitä tietosuojavaltuutettu arvelee?

Merkillepantavaa on, että Viacom yritti saada myös Googlen paljastamaan hakualgoritminsa, mutta tätä se ei saanut, koska kyse on liikesalaisuudesta. Niinpä niin. Mutta (satojen?) miljoonien käyttäjien datat kyllä jouti mennä.