Oikeuskäytäntö antoi taas vahvistuksen sille, että jos jostain syystä haluaa aiheuttaa toisen kuoleman, se "kannattaa" tehdä autolla. Miksiköhän Keravan puukottaja (jolla lehtitietojen mukaan oli pakottava tarve päästää joku satunnainen henkilö päiviltä) ei ollut tajunnut tätä? Ai niin, hänen tarkoituksensa olikin päästä hoitoon.

KKO:n ratkaisussa oli Hesarin mukaan kyse siitä, että ensin vaimonsa murhannut, tämän auton vienyt ja ajokortitta ajamaan lähtenyt oli onnistunut tappamaan sivullisen ajamalla väärää kaistaa ja oikeus vapautti syyllisen korvausvelvollisuudesta. Syyllisen syyntakeettomuus ei vaikuttanut ratkaisuun vaan lähinnä se, että kyse ei ollut tahallisesta teosta.

Tässä on ongelma. On kyllä periaatteessa oikein, että yleisesti ottaen monista rikoksista tuomitsemiseksi teolta edellytetään tahallisuutta (tämä on karkeasti esimerkiksi tapon ja kuolemantuottamuksen ero), ja todistustaakka on tietysti syyttäjällä. Mutta autoilevan tappajan tekoa on vaikeaa ellei mahdotonta todistaa tahalliseksi, vaikka se sitä olisi. Tähän ehdottaisin muutosta lainsäädännössä.

Autoilevan ihmisen pitäisi ymmärtää jopa tuhansien kilojen painoisen rakkineensa ja suuren (tai pienenkin) nopeuden yhdistelmä niin tappavaksi, että rattiin istuminen on jo tietoisen riskin ottamista siitä, että eteen sattuvan henki lähtee. Autoa ei ajeta vahingossa. Siitä "tahallisuus".

Tämän olen sanonut aiemminkin. Hieman samaan tapaan kuin virkatehtävissä olevan poliisin tappaminen tuomitaan automaattisesti murhana (vaikka se ei olisi "harkittu"), autolla tuotetut kuolemat pitäisi aina tuomita vähintään tappona tai murhana, ei kuolemantuottamuksena. Miksipä ei?

Autolla ajo on vähän kuin ampumaradalta poistuva tyyppi lähtisi radalta umpimetsään ja ammuskelisi sokkona ympärilleen huvin vuoksi ja urheilun kannalta. Ei siihen välttämättä kukaan osu eteen, mutta jos osuu, jälki on pahaa.