Yhdysvalloissa näköjään kansallistetaan pankkeja. Outo on tuollainen pragmaattisen talousliberalismin suuntaus, jossa voitot yksityistetään ja tappiot sosialisoidaan. Pitää varoa, ettei rantaudu tännekin. Eikun hups... tapahtuiko se jo?

Jostakusta saattaa tuntua epäoikeudenmukaiselta, että yhdysvaltalainen politiikka yleisesti ja pankkien vastuuton sähläys erityisesti vaikuttavat korkojen kautta pienen pohjoiseurooppalaisen valtion asukkaan asumiskuluihin. Mutta tätä se on kun globaalikapitalismissa liki koko maailman talousjärjestelmä on yhteydessä ja erittäin herkkä häiriöille. Ja siksi muuten lihankulutuksen lisääntymisen, öljyn hinnannousun, ilmastonmuutoksen ja länsimaisen yksilön kulutusvalintojen välinen yhteys ei ole enää pelkkää fiktiota.

* * *

Tulin siihen tulokseen, että globaalikapitalismissa, joka "oikein" toimiakseen edellyttää jatkuvaa kasvua, on oikeastaan kyse pyramidihuijauksesta. Ajatus ei ole uusi ja on sukua esimerkiksi oheiselle, kuuluisalle kuvalle. Homma toimii niin kauan kuin pyramidi kasvaa. Pohjalla ovat huonosti palkatut paskaduunin tekijät ja muut köyhät sekä vaikkapa nyt raaka-aineiden tuotanto, ja voitot kertyvät harvojen ja valittujen eli talouseliitin ja poliittisen eliitin (joka muuten on monin paikoin liki sama joukko) käsiin.

Loputtomasti jatkuva kasvu rajallisessa tilassa ja ajassa, rajallisin resurssein on jokin kummallinen aivopieru. Pyramidihuijaus toimii toistaiseksi ja huipulta eläköidytään äveriäänä, kunnes kasvun rajat saavutetaan: joko koko rakennelma käy huteraksi, raaka-aineet loppuvat tai jokin muu reunaehto tulee vastaan. Tai kuten wincapitalaiset tietävät: joku tajuaa, että kyseessä olikin suuri huijaus.

Sitä odotellessa.