Autoilu kaupungissa on paitsi enimmäkseen tarpeetonta, myös epäoikeudenmukaista. Sen mittavat kustannukset nimittäin koituvat kaikkien maksettavaksi. Enkä nyt edes puhu ilmaston lämmittämisestä, öljyn tuhlaamisesta tai katupölyn ja muiden pienhiukkasten aiheuttamista ongelmista sivullisille. Viihtyvyyskin on toinen lukunsa; huviautoilijoiden tarvitsema asvalttiviidakko ei useimmista ole viihtyisä.

Kaupungissa merkittävä osa tilasta on varattu autojen liikuttamiseen ja säilyttämiseen. Esimerkiksi Helsingin niemellä tilaa on niukalti, ja tämän paljolti autoilijoille pyhitetyn niukkuuden hinta on piilotettu veroihin ja kuluttajahintoihin. Itse pysäköinti tai ajaminen ei maksa juuri mitään verrattuna tilan vaatimiin (usein laskennallisiin) kunnossapito- ja vuokrakuluihin.

(Soininvaara on kirjoittanut aiheesta blogissaan lukuisat kerrat ja mm. kumonnut myytin siitä, että autoilijat rahoittaisivat veroillaan nämä kulut. (Päivitys: Ja taas, vain pari tuntia tämän kirjoituksen jälkeen.))

Kaavoitusmääräysten takia jokaisen asunnon yhteyteen on rakennettava tietty määrä parkkitilaa. Niinpä tästä parkkitilasta maksavat asumisessaan niin vuokra- kuin omistusasunnonkin haltijat. Suuri osa Helsingin asunnoista sekä näiden viereisistä parkkipaikoista on kaupungin vuokratontilla, ja taloyhtiöt maksavat kaupungille vuokraa. Tämäkin autoilijoiden aiheuttama kustannus on siis yhtiövastikkeiden kautta kaikkien maksettava, aurauksesta ja hiekoituksesta puhumattakaan.

Asukaspysäköinti maksaa Helsingissä vuodessa 36 euroa, eli autoa voi käytännössä säilyttää kadulla ilmaiseksi. Myös parkkitilaa on liikaa päätellen siitä, että autojen katuvarastointi ja kakkosautot ovat niinkin yleisiä. Kaikille tuttu ilmiö lienee myös parkkipaikan luvaton käyttö mainostilana.

Ystäväni Johanna muuten aiheellisesti huomautti, että asukaspysäköinnissä ei oikeastaan ole edes kyse asukaspysäköinnistä vaan tuesta auton omistamiselle: asukaspysäköintiluvan saa vain autokohtaisesti; se on sidottu rekisterinumeroon. Eli järjestely, jossa asukas pysäköisi asukashinnoilla käyttäen useampaa tai tilapäistä laina-autoa, on käytännössä mahdoton.

Väärinpysäköinti on erään byrokraattisen syyn takia halvempaa kuin liputta matkustaminen julkisilla, vaikka holtiton pysäköinti haittaa jopa kokonaisten ratikoiden liikkumista, tilan varastamisesta puhumattakaan. Helsingissä pysäköinninvalvontapyynnön voi tehdä rakennusviraston asiakaspalveluun, (09) 3103 9000. Lähettävät partion toisinaan nopeastikin.

Valvontaa on aivan liian vähän, vaikka kuuleman mukaan yhden pysäköinninvalvojan kirjoittamat sakot tuottavat yli palkkauskulujen. Miksei pestejä siis lisätä?

Joku autoilija ei viime lauantain (12.7.) Hesarin mielipidesivulla erottanut omaa napaansa ohjausvaikutuksesta: se, että esimerkiksi autoilua voidaan säädellä parkkipaikkojen määrällä ohjaa suuria ihmisjoukkoja – ei siis pakota yksilöitä! – käyttäytymään järkevästi, tai ainakin halutulla tavalla. Siis että yhä useampi ihminen hakeutuisi asumaan työpaikan ja palvelujen äärelle, tai toisinpäin, jotta työpaikat ja palvelut olisivat lähellä ihmisiä, ja yhä harvemman tarvitsisi kirjoittajan tavoin autoilla Espooseen.

Mutta päätellen yhä lisääntyvästä parkkipaikkojen määrästä tätä ohjausvaltaa ei haluta käyttää järkevästi.

Kunnallisvaalit tulevat. Ehdokas, jonka agendalta nämä epäkohdat ja niiden korjausehdotukset eivät löydy, ei saa ääntäni.

Yhdysvalloissa näköjään kansallistetaan pankkeja. Outo on tuollainen pragmaattisen talousliberalismin suuntaus, jossa voitot yksityistetään ja tappiot sosialisoidaan. Pitää varoa, ettei rantaudu tännekin. Eikun hups... tapahtuiko se jo?

Jostakusta saattaa tuntua epäoikeudenmukaiselta, että yhdysvaltalainen politiikka yleisesti ja pankkien vastuuton sähläys erityisesti vaikuttavat korkojen kautta pienen pohjoiseurooppalaisen valtion asukkaan asumiskuluihin. Mutta tätä se on kun globaalikapitalismissa liki koko maailman talousjärjestelmä on yhteydessä ja erittäin herkkä häiriöille. Ja siksi muuten lihankulutuksen lisääntymisen, öljyn hinnannousun, ilmastonmuutoksen ja länsimaisen yksilön kulutusvalintojen välinen yhteys ei ole enää pelkkää fiktiota.

* * *

Tulin siihen tulokseen, että globaalikapitalismissa, joka "oikein" toimiakseen edellyttää jatkuvaa kasvua, on oikeastaan kyse pyramidihuijauksesta. Ajatus ei ole uusi ja on sukua esimerkiksi oheiselle, kuuluisalle kuvalle. Homma toimii niin kauan kuin pyramidi kasvaa. Pohjalla ovat huonosti palkatut paskaduunin tekijät ja muut köyhät sekä vaikkapa nyt raaka-aineiden tuotanto, ja voitot kertyvät harvojen ja valittujen eli talouseliitin ja poliittisen eliitin (joka muuten on monin paikoin liki sama joukko) käsiin.

Loputtomasti jatkuva kasvu rajallisessa tilassa ja ajassa, rajallisin resurssein on jokin kummallinen aivopieru. Pyramidihuijaus toimii toistaiseksi ja huipulta eläköidytään äveriäänä, kunnes kasvun rajat saavutetaan: joko koko rakennelma käy huteraksi, raaka-aineet loppuvat tai jokin muu reunaehto tulee vastaan. Tai kuten wincapitalaiset tietävät: joku tajuaa, että kyseessä olikin suuri huijaus.

Sitä odotellessa.