Oikeuskäytäntö antoi taas vahvistuksen sille, että jos jostain syystä haluaa aiheuttaa toisen kuoleman, se "kannattaa" tehdä autolla. Miksiköhän Keravan puukottaja (jolla lehtitietojen mukaan oli pakottava tarve päästää joku satunnainen henkilö päiviltä) ei ollut tajunnut tätä? Ai niin, hänen tarkoituksensa olikin päästä hoitoon.

KKO:n ratkaisussa oli Hesarin mukaan kyse siitä, että ensin vaimonsa murhannut, tämän auton vienyt ja ajokortitta ajamaan lähtenyt oli onnistunut tappamaan sivullisen ajamalla väärää kaistaa ja oikeus vapautti syyllisen korvausvelvollisuudesta. Syyllisen syyntakeettomuus ei vaikuttanut ratkaisuun vaan lähinnä se, että kyse ei ollut tahallisesta teosta.

Tässä on ongelma. On kyllä periaatteessa oikein, että yleisesti ottaen monista rikoksista tuomitsemiseksi teolta edellytetään tahallisuutta (tämä on karkeasti esimerkiksi tapon ja kuolemantuottamuksen ero), ja todistustaakka on tietysti syyttäjällä. Mutta autoilevan tappajan tekoa on vaikeaa ellei mahdotonta todistaa tahalliseksi, vaikka se sitä olisi. Tähän ehdottaisin muutosta lainsäädännössä.

Autoilevan ihmisen pitäisi ymmärtää jopa tuhansien kilojen painoisen rakkineensa ja suuren (tai pienenkin) nopeuden yhdistelmä niin tappavaksi, että rattiin istuminen on jo tietoisen riskin ottamista siitä, että eteen sattuvan henki lähtee. Autoa ei ajeta vahingossa. Siitä "tahallisuus".

Tämän olen sanonut aiemminkin. Hieman samaan tapaan kuin virkatehtävissä olevan poliisin tappaminen tuomitaan automaattisesti murhana (vaikka se ei olisi "harkittu"), autolla tuotetut kuolemat pitäisi aina tuomita vähintään tappona tai murhana, ei kuolemantuottamuksena. Miksipä ei?

Autolla ajo on vähän kuin ampumaradalta poistuva tyyppi lähtisi radalta umpimetsään ja ammuskelisi sokkona ympärilleen huvin vuoksi ja urheilun kannalta. Ei siihen välttämättä kukaan osu eteen, mutta jos osuu, jälki on pahaa.

Helsingin sanomien mielipidesivulla on käyty vilkasta keskustelua lasten fyysisestä kurittamisesta. Viimeksi tänään nimimerkki "Isä" puolusti lasten tukistamista perustellen sitä esimerkiksi näin:

Jos poikiin iskostuu käsitys, että joku tiukan paikan tullen myös oikeasti – vaikka kovallakin kädellä – puuttuu asioihin eikä vain puhuttele ja selittele, se toivottavasti pitää heidät vanhempina pois oikeiden poliisien asiakastilastoista.

Sitaatti on paljastava. Ensinnäkin siitä käy ilmi, että kirjoittajan mielestä nimenomaan poikia tarvitsee koulia kovalla kädellä (vaikkakin kirjoittajan esimerkissä tappelevat lapset jotenkin "sattuivat" olemaan poikia). Lisäksi ilmenee kuinka vähän kirjoittaja arvostaa puheen ja keskustelun voimaa verrattuna väkivaltaan viime käden ratkaisuna. Ja lopuksi vielä uskotellaan, että jos poikiin iskostetaan väkivallan uhkaan perustuva herran pelko, se pitää heidät jatkossakin kaidalla tiellä. Näinköhän, vai päinvastoin?

Ensinnäkin, jos poikia ei aktiivisesti kasvatettaisi sellaiseen sukupuoleen, jossa väkivalta on oiva tapa ratkaista asia, koko ongelma olisi aika tavalla pienempi. Onkohan tukistava isä tullut ajatelleeksi, miten hänen poikansa ovat alun alkaen oppineet väkivaltaisiksi?

"Isän" esimerkki kertoi myös väärinkäsityksestä keinovalikoiman puutteen lisäksi. Fyysisellä koskemattomuudella ei tarkoiteta sitä, että lapseen ei saisi lainkaan koskea; ajatuskin on mieletön. Ja jos lapset tappelevat, ainoat vaihtoehdot eivät liene "seisoa vieressä ja sanoa rauhallisesti: 'lopettakaas pojat tuo tappeleminen'", huutaa päänsä punaiseksi tai raahata heidät tukasta huoneisiinsa. Näiden väliin jää myös jotain. Lapseen voi tarttua, lujastikin, aiheuttamatta kipua. Aikuinen pystynee erottamaan 7- ja 8-vuotiaat lapset toisistaan repimättä näitä tukasta.

Luulin, että Yhdysvaltain presidenttinä toimii demokratiaan jalosti ja epäitsekkäästi pyrkivä idealisti eikä suinkaan kamala despootti ja diktaattori, mutta ehkä siellä pidettiin juuri vaalit, joita en huomannut. Ylen kotimaan-syötteestä tuoreeltaan (webisivuversio oli muutettu):

Yhdysvallat kiristää Zimbabwen vastaisia pakotteita
2008-07-25 18:25

Yhdysvallat kiristää Zimbabwen hallinnon vastaisia pakotteita. Yhdysvaltain presidentti Robert Mugabe on allekirjoittanut määräyksen, jonka perusteella jäädytetään 17 zimbabwelaisyhtiön talletukset Yhdysvalloissa.

Joo, vähän huono.

Autoilu kaupungissa on paitsi enimmäkseen tarpeetonta, myös epäoikeudenmukaista. Sen mittavat kustannukset nimittäin koituvat kaikkien maksettavaksi. Enkä nyt edes puhu ilmaston lämmittämisestä, öljyn tuhlaamisesta tai katupölyn ja muiden pienhiukkasten aiheuttamista ongelmista sivullisille. Viihtyvyyskin on toinen lukunsa; huviautoilijoiden tarvitsema asvalttiviidakko ei useimmista ole viihtyisä.

Kaupungissa merkittävä osa tilasta on varattu autojen liikuttamiseen ja säilyttämiseen. Esimerkiksi Helsingin niemellä tilaa on niukalti, ja tämän paljolti autoilijoille pyhitetyn niukkuuden hinta on piilotettu veroihin ja kuluttajahintoihin. Itse pysäköinti tai ajaminen ei maksa juuri mitään verrattuna tilan vaatimiin (usein laskennallisiin) kunnossapito- ja vuokrakuluihin.

(Soininvaara on kirjoittanut aiheesta blogissaan lukuisat kerrat ja mm. kumonnut myytin siitä, että autoilijat rahoittaisivat veroillaan nämä kulut. (Päivitys: Ja taas, vain pari tuntia tämän kirjoituksen jälkeen.))

Kaavoitusmääräysten takia jokaisen asunnon yhteyteen on rakennettava tietty määrä parkkitilaa. Niinpä tästä parkkitilasta maksavat asumisessaan niin vuokra- kuin omistusasunnonkin haltijat. Suuri osa Helsingin asunnoista sekä näiden viereisistä parkkipaikoista on kaupungin vuokratontilla, ja taloyhtiöt maksavat kaupungille vuokraa. Tämäkin autoilijoiden aiheuttama kustannus on siis yhtiövastikkeiden kautta kaikkien maksettava, aurauksesta ja hiekoituksesta puhumattakaan.

Asukaspysäköinti maksaa Helsingissä vuodessa 36 euroa, eli autoa voi käytännössä säilyttää kadulla ilmaiseksi. Myös parkkitilaa on liikaa päätellen siitä, että autojen katuvarastointi ja kakkosautot ovat niinkin yleisiä. Kaikille tuttu ilmiö lienee myös parkkipaikan luvaton käyttö mainostilana.

Ystäväni Johanna muuten aiheellisesti huomautti, että asukaspysäköinnissä ei oikeastaan ole edes kyse asukaspysäköinnistä vaan tuesta auton omistamiselle: asukaspysäköintiluvan saa vain autokohtaisesti; se on sidottu rekisterinumeroon. Eli järjestely, jossa asukas pysäköisi asukashinnoilla käyttäen useampaa tai tilapäistä laina-autoa, on käytännössä mahdoton.

Väärinpysäköinti on erään byrokraattisen syyn takia halvempaa kuin liputta matkustaminen julkisilla, vaikka holtiton pysäköinti haittaa jopa kokonaisten ratikoiden liikkumista, tilan varastamisesta puhumattakaan. Helsingissä pysäköinninvalvontapyynnön voi tehdä rakennusviraston asiakaspalveluun, (09) 3103 9000. Lähettävät partion toisinaan nopeastikin.

Valvontaa on aivan liian vähän, vaikka kuuleman mukaan yhden pysäköinninvalvojan kirjoittamat sakot tuottavat yli palkkauskulujen. Miksei pestejä siis lisätä?

Joku autoilija ei viime lauantain (12.7.) Hesarin mielipidesivulla erottanut omaa napaansa ohjausvaikutuksesta: se, että esimerkiksi autoilua voidaan säädellä parkkipaikkojen määrällä ohjaa suuria ihmisjoukkoja – ei siis pakota yksilöitä! – käyttäytymään järkevästi, tai ainakin halutulla tavalla. Siis että yhä useampi ihminen hakeutuisi asumaan työpaikan ja palvelujen äärelle, tai toisinpäin, jotta työpaikat ja palvelut olisivat lähellä ihmisiä, ja yhä harvemman tarvitsisi kirjoittajan tavoin autoilla Espooseen.

Mutta päätellen yhä lisääntyvästä parkkipaikkojen määrästä tätä ohjausvaltaa ei haluta käyttää järkevästi.

Kunnallisvaalit tulevat. Ehdokas, jonka agendalta nämä epäkohdat ja niiden korjausehdotukset eivät löydy, ei saa ääntäni.

Yhdysvalloissa näköjään kansallistetaan pankkeja. Outo on tuollainen pragmaattisen talousliberalismin suuntaus, jossa voitot yksityistetään ja tappiot sosialisoidaan. Pitää varoa, ettei rantaudu tännekin. Eikun hups... tapahtuiko se jo?

Jostakusta saattaa tuntua epäoikeudenmukaiselta, että yhdysvaltalainen politiikka yleisesti ja pankkien vastuuton sähläys erityisesti vaikuttavat korkojen kautta pienen pohjoiseurooppalaisen valtion asukkaan asumiskuluihin. Mutta tätä se on kun globaalikapitalismissa liki koko maailman talousjärjestelmä on yhteydessä ja erittäin herkkä häiriöille. Ja siksi muuten lihankulutuksen lisääntymisen, öljyn hinnannousun, ilmastonmuutoksen ja länsimaisen yksilön kulutusvalintojen välinen yhteys ei ole enää pelkkää fiktiota.

* * *

Tulin siihen tulokseen, että globaalikapitalismissa, joka "oikein" toimiakseen edellyttää jatkuvaa kasvua, on oikeastaan kyse pyramidihuijauksesta. Ajatus ei ole uusi ja on sukua esimerkiksi oheiselle, kuuluisalle kuvalle. Homma toimii niin kauan kuin pyramidi kasvaa. Pohjalla ovat huonosti palkatut paskaduunin tekijät ja muut köyhät sekä vaikkapa nyt raaka-aineiden tuotanto, ja voitot kertyvät harvojen ja valittujen eli talouseliitin ja poliittisen eliitin (joka muuten on monin paikoin liki sama joukko) käsiin.

Loputtomasti jatkuva kasvu rajallisessa tilassa ja ajassa, rajallisin resurssein on jokin kummallinen aivopieru. Pyramidihuijaus toimii toistaiseksi ja huipulta eläköidytään äveriäänä, kunnes kasvun rajat saavutetaan: joko koko rakennelma käy huteraksi, raaka-aineet loppuvat tai jokin muu reunaehto tulee vastaan. Tai kuten wincapitalaiset tietävät: joku tajuaa, että kyseessä olikin suuri huijaus.

Sitä odotellessa.

Yhdysvalloista on tulossa jälleen uusi kauppasopimus, ACTA (Anti-Counterfeiting Trade Agreement). Kyseessä on lähes täysin demokraattisen kontrollin ulkopuolella valmisteltu sopimus, jonka tarkoitus on lähinnä ajaa eräiden immateriaalioikeuksista kiinnostuneiden suuryritysten ja näiden hännystelijöiden (ns. tekijänoikeusmafia) etua, joka on paitsi kyseenalainen, myös räikeässä ristiriidassa kansalaisten ja vapaan yhteiskunnan edun kanssa.

Ei ihme, että sopimusta on valmisteltu salaa, ja julkisuuteen se tuli jonkun vuodettua luonnoksen Wikileaksiin. Ilmeisesti jopa WTO on liikaa kallistanut korvaansa kansalaisyhteiskunnalle, kun sekin piti sivuuttaa, WIPOsta puhumattakaan. Digitodayn mukaan sopimus menee TRIPSiäkin pidemmälle. (TRIPS on WTO-sopimus, jolla USA-peräinen immateriaalioikeus kaikkine ongelmineen on ulotettu koskemaan suunnilleen koko maailmaa. Erityisesti kehitysmaissa tämä on aiheuttanut suuria ongelmia.)

Sopimuksen sisältö? En ole vielä lukenut. Boingboing kertoo paitsi mielenkiintoisia tietoja sopimusta esittäneen kongressiedustajan vaalirahoituksesta, myös väitteen, että sopimuksen myötä P2P (myös luvallisissa tarkoituksissa!) muuttuisi laittomaksi ja esimerkiksi aluevapaat DVD-soittimet kiellettäisiin. Jos sisältö on tätä luokkaa, ei ole vaikea kuvitella, mikä sen vaikutus on esimerkiksi sananvapauteen.

Tässä kannattaa pysytellä hereillä. Mutta asiassa Suomea edustaa EU-komissio, eikä senkään vaikutusmahdollisuuksista saati kannoista voi mennä takuuseen. Miten taas tuntuu, että valta jota meihin käytetään, on jossain ihan muualla?

Vapaakauppa (pane "vapaa" halutessasi lainausmerkkeihin), sen instituutiot ja sen välineinä toimivat sopimukset tuntuvat pakenevan demokraattista kontrollia ja kansalta nousevaa legitimiteettiä. Tämä on ongelma, ja kertoo ehkä siitä, kenen edusta onkaan kyse.

Tämän kirjoituksen otsikko tarkoittaa suunnilleen "tekoja, ei sanoja". Sopimuksen nimi ei (ehkä?) sopimuksen epädemokraattisuudesta huolimatta silti viittaa em. sanontaan.

Porvarihallitus jatkaa tuloerojen kasvattamista. Kokoomus ja keskusta ovat eri mieltä vain siitä, kuinka nopeasti (eniten suurituloisia hyödyttävät) veronkevennykset toteutetaan.

Tämä siitä huolimatta, että inflaatio rikkoi juuri lamanjälkeisen ajan ennätyksen. Vai sen takia? Ehkäpä porvarit ajattelevat, että veronalennuksilla, joka muuten sivumennen sanottuna edellyttävät taas julkisen talouden leikkauksia, pidetään inflaation kurittama ostovoima suurena. Siis jotta luonnonvarojen tuhlaus olisi jatkossakin mahdollista. Vielä reilu vuosi sitten VM oli sitä mieltä, ettei varaa veronkevennyksiin ole. Mistähän rahat tupsahtivat?

Sen sijaan Ylellä lie joku kesätoimittaja ymmärtänyt asian vähän väärin, kun tekstissä sanotaan veronkevennysten olevan tarkoitettu nimenomaan inflaation hillitsemiseksi. Miten ne sen tekisivät? [Edit: Nyttemmin uutinen näkyy korjatun.]

Venäjällä tunnetusti erilaisten poliittisesti hankalien järjestöjen, laitosten, jopa yliopistojen toimintaa vaikeutetaan käsittämättömillä tekosyillä, kuten oudoilla lupamenettelyillä ja "paloturvallisuusmääräyksillä". Niin nykyään myös Suomessa.

Vapaa liikkuvuus -verkosto majoitti parikymmentä romania, jotka ovat tulleet tiedotusvälineissä tutuiksi "kerjäläisongelmana", Helsingin Rajasaareen vallatun talon lisärakennukseen. Tämähän ei kaupungin viranomaisille sopinut, koska rakennusta ei ole kaavoitettu asumiseen – toisin kuin sillanalus?

Tänään verkostolta tuli tietoa, että liikuntavirasto on pyytänyt poliisia tyhjentämään asukit rakennuksesta, eli ilmeisesti sillan alla on todella parempi asua kaupungin mielestä. Verkosto pyytää väkeä Rajasaareen paikalle "NYT HETI PIAN KIITOS" noin puoli tuntia sitten lähetetyssä viestissä.

Päivitys. Tiedote aiheesta.

Olen ennenkin ihmetellyt Yhdysvaltain oikeusjärjestelmää, enkä siitä juuri mitään ymmärrä. Nytkin joku yksittäinen tuomari oli vaatinut Googlea luovuttamaan YouTuben käyttäjätiedot, noin 12 teratavua, Viacomille, jotta Viacom voisi osoittaa, että palvelusta katsotaan enemmän tekijänoikeuksin suojattua matskua kuin amatöörivideoita. (Ja en tosiaan osaa sanoa, onko päätös lainvoimainen vai ei.)

Mitähän muuta tästä tiedosta saadaan irti? Mukana on myös suomalaisten käyttäjädataa, mitä tietosuojavaltuutettu arvelee?

Merkillepantavaa on, että Viacom yritti saada myös Googlen paljastamaan hakualgoritminsa, mutta tätä se ei saanut, koska kyse on liikesalaisuudesta. Niinpä niin. Mutta (satojen?) miljoonien käyttäjien datat kyllä jouti mennä.

Viime aikoina on useammalla rintamalla haluttu blogeja kuriin. Kyse lienee lähinnä siitä, että valtaapitävät ovat havainneet tiettyä tiedonvälityksen demokratisoitumiskehitystä, ja blogeilla on siinä rooli. (Ja tuo muuten oli juuri sitä itsensä selkääntaputtelua, josta August Elokuu juuri kirjoitti.)

Vähän aikaa sitten EU-parlamentti toivoi demari Marianne Mikon mietinnön pohjalta blogeille jotain laatuluokittelua, jotta esimerkiksi lobbaus niiden kautta olisi läpinäkyvämpää. Tästä on kirjoitettu kaikki oleellinen Jeren, Sediksen ja Kasvin blogeissa. Toistan vain sen, että asia uutisoitiin lähinnä päin prinkkalaa: puhuttiin jostain blogien rekisteröitymispakosta ja jätettiin kertomatta, että sama mietintö piti huomattavana ongelmana mediakentän keskittymistä ja yksityisomisteisen median kyvyttömyyttä toimia vallan vahtikoirana. Aamen.

Nyt valtionsyyttäjä Mika Illman haluaa kontrolloida internetin keskustelupalstoja. Hänen huolenaan on rasistinen kirjoittelu, ja hän haluaakin blogeihin jälkimoderoinnin eli siirtää tuomioistuimen tehtäviä bloginpitäjille tai ylläpitäjille. Itsesensuuri kun arvatenkin olisi paljon tehokkaampaa kuin oikea laillisuusvalvonta. Enemmän kiistanalaisia näkemyksiä jäisi sanomatta. Eli sananvapaus kaventuisi.

Toisin kuin HS:n toimittaja, en ole sitä mieltä, että nettirasistien raapustuksia olisi jotenkin vaikea löytää. Näille "maahanmuuttokriitikoille" on yhteistä sananmukaisesti "kriittinen suhtautuminen Suomen maahanmuuttopolitiikkaan", millä ei tässä tarkoiteta ulkomaalaisviraston (tai mikä se nykyään onkaan) epäinhimillisen linjan kritisointia. Kyseessä on sen sijaan vaivoin peitelty muukalaisviha ja sen sukulaistaudit. (Jätän linkittämättä, koska en halua kyseisten kirjoitusten nousevan korkeammalle hakukoneiden hakutuloksissa.)

Kuten tunnettua, sananvapaudesta puhuminen on ikävää, koska joutuu puolustamaan kaikenlaisia nilkkejä. Nyt tosin riittää todeta, että nettikontrollin kiristäminen ei ole tarpeen edes näiden sohvanatsien kohdalla. Kai Puolamäki sen hyvin osoitti EFFIn blogissa: meillä on olemassa oikeudellinen väline vihapuheen ja muiden laittomuuksien kitkemiseksi netistä ja sen nimi on "verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräys" (joukkoviestinnän vastuulaki 18 §). Tekstistä käy myös ilmi, että käräjäoikeuden mukaan näitä määräyksiä ei ole pahemmin jaeltu. Miksi ei? Eikö mahdollisuutta tunneta vai osaavatko nämä kravattirasistit tosiaan retorisen kikkailun niin hyvin?

Julkiselle sektorille on varsinkin johtotehtäviin jo pitemmän aikaa soluttautunut ihmisiä, joiden mielestä julkisen sektorin laitoksia on johdettava kuin yrityksiä (ja samalla itse asiassa koko julkista sektoria pitää rajusti karsia, muttei puhuta nyt siitä). Tämä markkina-ajattelun lisääntyminen näkyy näiden laitosten työntekijöille esimerkiksi lisääntyneinä tilaisuuksina pelata hevonpaskabingoa; tietänette pelin. Organisaatioita virtaviivaistetaan ja muokataan pelkästään organisaatiouudistamisen ilosta, ja tuottavuusajattelu uhkaa syödä tuloksen ja vastuun. On tilaaja–tuottaja-mallia ja palvelukeskuksia palvelemassa asiakkaita.

En nyt jaksa kuvata ilmiön kaikkia piirteitä, tiedätte kuitenkin mitä tarkoitan; kehitykselle on monta nimeä. Jotkut puhuvat uusliberalisoitumisesta, toiset jopa valtion yksityistämisestä. Ei tässä nimellä niin väliä. Ja jottei haukuttaisi väärää puuta, kuten joitakin vastuullisia, puun ja kuoren väliin rutistettuja väliportaan pomoja, on muistutettava, että suuri osa tästä kaikesta on lähtöisin valtiovarainministeriöistä, joka valitettavasti vastaa esimerkiksi valtion henkilöstöpolitiikasta ja monista muista hallinnollisista asioista.

Takaisin asiaan; puhe oli eräistä julkisen sektorin laitoksista ja niiden työntekijöistä. Niissä nimittäin on töissä tuhatpäin huomattavan päteviä asiantuntijoita, jotka usein suostuvat tekemään töitä pienemmällä palkalla kuin mitä vastaavista hommista saisi yksityisellä sektorilla. Näitä työntekijöitä motivoi palkan asemesta esimerkiksi hyvä työskentelyilmapiiri, ammatilliset haasteet, itsensä kehittäminen ja vaikkapa se, mitä muuan Pekka Himanen kutsuu hakkerietiikaksi.

Nyt on käymässä niin, että markkinapohjainen johtaminen syö näistä laitoksista työskentelyilmapiirin (organisaatiouudistukset, loppuunpolttaminen, jatkuva arviointi ja tulosvastuu), ammatilliset haasteet (rönsyt pois, keskitytään "tiukkaan ytimeen"), työntekijöiden toiveet itsensä kehittämisestä (ei sellaiseen ole aikaa eikä rahaa) ja monet muut hyvät asiat. Jäljelle jää vain rutiininomainen työ, jota on liikaa, hierarkkinen organisaatio ja huono palkka.

Mitä sitten tapahtuu? Rahanhimoisimmat työntekijät olivat jo valmiiksi muualla töissä, mutta nyt kaikki muutkin kynnelle kykenevät haluavat pois. Julkisen sektorin kaventaminen olikin näiden bisnesjohtajien tavoite, mutta mitäs sitten tehdään, kun samalla kaikki asiantuntemus kaikkoaa omasta organisaatiosta? Ainoa keino paikata asiaa on nostaa palkkoja lähelle yksityistä sektoria, kun se olikin ainoa jäljellä oleva ero. Ja hups, sinne hävisivät ne säästöt, joita alunperin tavoiteltiin.

Tai sitten voitaisiin lakata leikkimästä yrityksiä ja tehdä sitä mitä varsinaisesti oltiin tekemässä.