On hienoa, että uusi porukka on ottanut mielenosoitukset keinovalikoimaansa; rekkakuskeja kun ei yleensä barrikadeilla näy. On upeaa, jos joku ruuhkaa välttelevä (yksityis)autoilija ymmärtää jo nyt, että juhannuksenviettoonkin saattaa päästä junalla. Ja on ymmärrettävää, että kuljetusyrittäjät protestoivat toimeentulonsa vuoksi.

Sitten tulee iso mutta.

On aivan käsittämättömän typerää ja lyhytnäköistä, jos hallitus taipuu esimerkiksi veronalennuksiin. Polttoaineen hinta ei tästä enää merkittävästi laske. Öljyn kysynnän on vähitellen käännyttävä laskuun. Vaikka uusia öljyvaroja vielä löytyykin, niitä ei enää voi ilmaston vuoksi hyödyntää entiseen tahtiin.

Kuljetusyrittäjien epäonneksi tämä kehitys vaikuttaa koko kuljetusalaan. Painopiste siirtyy vähitellen raiteille siltä osin kuin se on mahdollista. Muilta osin kuljetushinnat hieman nousevat. Tämä kannattaa panna nyt mieleen: kyllä markkinatalous hoitaa. Sillä muiden asioiden yhteydessä en tule ehkä tätä sanomaan.

Näkymättömän käden tehtävänä on nyt vaatia kuljetuksista sellaista hintaa, joka vastaa paremmin niiden aiheuttamaa taakkaa maapallolle. Samalla se ohjaa bisnestä suosimaan vähäpäästöisiä ja energiatehokkaita ratkaisua, käytännössä junia ja jossain määrin laivoja. Jakeluliikenteen osalta esimerkiksi energiapihimpää teknologiaa. Tarpeeton liikenne muuttuu kannattamattomaksi.

Kehityksestä seuraa hinnannousun lisäksi väistämättä joitakin konkursseja. Ikävää. Jos nyt ollaan näiden yrittäjien elinkeinosta ja heidän palkollistensa toimeentulosta huolissaan, kannattaisi ehkä keksiä joitakin jälkihoitotoimia, kuten uudelleenkoulutusta ja työllistämistä. Ei voi olla niin, että tekohengitetään alaa, jolla nyt tarvitaan väistämättä muutoksia. Sama koskee muuten turkistarhausta.

Toistaiseksi Vehviläis-Katais-linja on pitänyt tässä asiassa. Toivottavasti jatkossakin. Hallituksen tulee tukea tätä rakennemuutosta eikä olla sen jarruna.

Jos joku vielä suunnittelee siirtävänsä kasvatuksen tietokoneohjelman tehtäväksi tai jostain muusta syystä asentavansa nettisuodatusohjelmia, kannattaa tutustua Suomen kirjastoseuran julkaisemaan, Taru Björkmanin tekemään selvitykseen kirjastojen nettisuodatuksesta ja käytetyistä suodatusohjelmista.

Raportin viesti on aika selvä, ja esimerkiksi Kansalliskirjaston johtaja Kai Ekholm ottaa kantaa kirjastoissa käytettyyn, esimerkiksi entisen ministeri Saarelan markkinoimaan nettisuodatukseen näin sanoen: "En voi sensuurin tutkijana nähdä mitään hyvää sensuurin osittaisessakaan soveltamisessa. En myöskään luota poliitikkoihin tämän syvällisen analyysin tuottajina. Meitä on johdettu harhaan ennenkin."

Raportti sisältää yksityiskohtaisen testin eri ohjelmista, ja testin tulokset ovat herkullisia. Monethan muistavat, kuinka taannoin eräskin testin tuote blokkasi aikanaan suodatusta arvostelleen sivun. Ohjelmat eivät tästä ole paljon kehittyneet: väärin suodatettujen listalle on Björkmanin raportissa päässyt esimerkiksi uutismediaa ja muita tiedotusvälineitä (HS, Yle, Ylioppilaslehti, Kirkko ja kaupunki, Sana, Seura, Tulva, Tietokone, Digitoday, Verkkouutiset, Tekniikka ja talous, Piraattiliitto, Sektori.com, CNN), seksuaali- ja muuta terveysneuvontaa, seksuaalivähemmistöjä, elokuva- ja kirja-arvosteluja (mm. ilmastonmuutoksesta kertovasta kirjasta Sex grader), naisjärjestöjen kannanottoja, akateemista tekstiä seksuaalisuudesta ja pornosta sekä erään kansanedustajan www-sivu, vain joitakin mainitakseni.

Voidaan oikeutetusti kysyä, mikä on se lastensuojelullinen tai yhteiskunnallinen ongelma, joka on suurempi kuin tällaisen "ratkaisun" aiheuttamat ongelmat.

Ympäristön kannalta täysin kestämättömistä ydinvoima- ja turvekannoistaan tunnettu Korholan pariskunta, poliitikko Eija-Riitta ja professori Atte puukottavat ympäristöjärjestöjä selkään päivän sunnuntaidebatissa (HS 8.6.).

Eniten heitä tuntuu kaihertavan se, että ympäristöjärjestöjä kuullaan ympäristöasioissa asiantuntijoina, joita ne määritelmän mukaisesti ovat, eikä mielipidevaikuttajina. Tällaista kritiikkiä ei kuitenkaan energiateollisuus tai muu elinkeinoelämän edustus ilmeisesti ansaitse huseeratessaan ympäristöasioissa?

Korholat syyttävät ympäristöjärjestöjä siitä, että ne haluavat torjua ilmastonmuutoksen eikä sopeutua siihen. Kun tiedetään, että julkisuuteen tai yhteen tiedotteeseen mahtuu kerrallaan noin yksi asia, mietitäänpä, kumpikohan näistä on ympäristöjärjestöjen ja samalla maapallon pelastamisen näkökulmasta keskeisempi? Ja kun tiedetään myös, että yhteen asiaan panostaminen taloudellisesti on nollasummapelibudjettivaltaa käytettäessä toisesta pois, niin silloin vallankäyttäjiin vaikuttaessaan kannattaa ehkä keskittyä tärkeimpään. Samalla voidaan ajatella, ettei ilmastonmuutokseen sopeutuminen edes ole ympäristöjärjestöjen tehtävä sen enempää kuin päästöjen vähentäminen nälkiintyvän jääkarhun.

No, selitykset sikseen. Joitakin virheitä toki on tehty, kuten biopolttoainehypetykseen osallistuminen aiemmin. Nyttemmin kyllä yritetään korostetusti vääntää rautalangasta, että toisissa on vakavia ongelmia, kuten sademetsien tuhoamista (Nesteen palmuöljy), toisissa taas ei mitään vikaa (bioetanolia ruuantähteistä). Mutta itse asiassa ympäristöväki on kyllä muistuttanut biopolttoaineiden vaaroista alusta asti, jotta poliitikot ja teollisuuskin ymmärtäisivät. Huonolla menestyksellä, näemmä.

Korholat kuitenkin antavat ymmärtää, että samalla asialla tässä ollaan järjestöjen kanssa. Jos näin olisi, eikö debatti järjestöjen kanssa tulisi käydä toisella tapaa, toisessa paikassa? Nyt kaivetaan maata järjestöjen alta ja vaikeutetaan näiden työtä niissäkin asioissa, joista ollaan yhtä mieltä. Herääkin kysymys, mitkä ovat Korholoiden todelliset motiivit (tai esimerkiksi rahoittajat...).

Päivitys. Greenpeacen Kaisa Kosonen vastaa Korholoille.

Yli 500 vaati tänään Helsingin Narinkkatorilla Suomea sitoutumaan tiukempiin päästövähennyksiin (-30 % vuoteen 2020 mennessä) ja lopettamaan ydinvoimasekoilun.

Lisää tietoa ja kuvia: ekakuudetta.info.